HPK:n 90-vuotisjuhlakauden kunniaksi tämän vuoden joulukalenterissa muistellaan menneitä!
Luvassa on niin pelaajien kuin kaukalon ulkopuolisten vaikuttajien haastatteluita.
Joulukalenterin huipentaa Harri Lintumäki!
Lisää tarinoita ja juttuja löydät tällä kaudella julkaistuista kirjoista. Juhlakirja “Taitoa ja Tunteen paloa” sekä “Oranssia kultaa – tarinoita Kerhosta” saatavilla Pohjantähti Areenan fanishopeista ja nettikaupasta!
Harri Lintumäki aloitti HPK:n seuratoiminnassa 70-luvun puolivälissä ja on ollut mukana yhtäjaksoisesti 45 vuotta. Tällä hetkellä hän on HPK:n yhdistyksen kunniapuheenjohtaja ja hänellä on myös Suomen jääkiekon suuri ansioristi, joka voi olla samaan aikaan viidellätoista elossa olevalla henkilöllä.
Lintumäki on saanut lempinimen Mr. HPK, eikä turhaan.
– HPK:n seuratoimintaan tulin mukaan 70-luvun puolivälissä. Nuorempana pelasin muutaman pelin jalkapallon puolella nimenomaan HPK:ssa, mutta jääkiekkoa ei tullut koskaan pelattua. Sieltä vuodesta 1975 asti olin aktiivisesti joka vuosi mukana, ei ollut välivuosia seassa.
Lintumäki on nähnyt kaiken mahdollisen ja mahdottoman. Tiivistettynä, on ollut hienoa nähdä koko se matka huipulle, jonka HPK on kulkenut.
– Jos viisaasti ajatellaan, niin mieleen on jäänyt se, että miten noustiin olosuhteiden parantamisen myötä sieltä 70-luvulta vakituiseksi Liigajoukkueeksi ja siitä vielä yksi steppi ylöspäin Liigan kestomenestyjäksi. On tietenkin myös näitä yksittäisiä huippujuttuja, jotka oli minun aikana. Mestaruus ja monet mitalit mitä tuli matkan varrella.
Pitkään historiaan on mahtunut myös vaikeita hetkiä, joista on kuitenkin selvitty.
– Olihan siellä huonoja kausia ja taloudelliseti tiukkoja tilanteita. Jälkikäteen voi ehkä rehellisesti sanoa, että vedettiin kyllä riskillä. Menestymisen halu oli kova, vaikka jälkikäteen on tietenkin aina helppo myös jossitella, että oliko se aina edes hallittua riskiä, mutta se meidän verkosto oli hyvä ja uskoin siihen, että se kantaa. Pystytiin urheilullisesti ja taloudellisestikin vaikeiden kausien jälkeen korjaamaan aina tilanne.
Joukkueen otteluita ja organisaation toimintaa Lintumäki seuraa edelleen.
– Tietyllä intohimolla seuraan edelleen. Yli 40 vuotta mukana joista 20 vuotta puheenjohtajana, niin ei ihan täysin kliinisesti pysty seuraamaan.
– En itseäni “faniksi” pysty ulkoistamaan. Kyllä tähän liittyy niin vahvasti edelleen se, että on tärkeää kuinka joukkue pärjää ja miten organisaationalla menee esimerkiksi taloudellisesti. Kyllä tässä hengessä eletään edelleen vahvasti, vaikka tietenkin nyt vähän on pystynyt löysemmin ottamaan kuin aiemmin.
Jääkiekko on vienyt aikaa, mutta myös antanut paljon.
– Jokunen palaveri on vuosien saatossa pidetty ja onhan tämä antanut paljon ystäviä ja elämyksiä. Lopettaa olisi voinut koska tahansa, mutta ei sellainen käynyt mielessäkään.
Nykyään jokaisella pelaajalla on agentit, mutta ennen vanhaa pelaajan numero etsittiin ja soitettiin suoraan hänelle. Huippuluokan pelaajia löydettiin mm. Neuvostoliitosta, Ruotsista ja Suomen ykkösdivarista.
– Jostain aina etsittiin puhelinnumerot ja soitettiin. Sitten pelaajat tulivat itse pelaajaneuvotteluihin, ei ollut mitään agentteja ennen vanhaan. Venäjään erikoistunut kaveri, Boris Korsoff, alkoi tekemään pelaajakauppaa ja hänen kauttaan saimme esimerkiksi Igor Kuznetsovin.
– HPK:ssakin pelannut Markus Lehto toimi Rafalskin agenttina ja Markuksen suositteluista löysimme Rafalskin Brynäsistä.
Jukka Jalosen piti alunperin toimia HPK:ssa kakkosvalmentajana, mutta keskustelu Harri Lintumäen kanssa hotellissa muutti kaiken.
– Jalosen piti tulla ensin kakkosvalmentajaksi. Vaimoni Ullan kanssa tavattiin Jukka Kuopion Cumuluksessa ja jotenkin siitä jäi sellainen olo ja intuitio, että tehdäänkin hänestä päävalmentaja.
Entisaikoja ei voi verrata nykyiseen, mutta yksi pelaaja nousee esille kun mietitään tärkeimmistä pelaajista kokonaisuutta ajatellen.
– 80-luvun Teppo Kivelää on vaikeaa verrata nykyajan pelaajiin, mutta suhteessa Kivelän panos oli silloin aivan valtava. Hän oli tavallaan joukkueen johtaja, kapteeni ja esimerkki vaikka oli nuori pelaaja ja Kivelää olen usein käyttänyt näissä esimerkkinä.
Lintumäen joulu on perinteinen ja pitkän kiekkouran jälkeen ehtii antaa aikaa lastenlapsille.
– Se on nimenomaan perinteinen. Silloin kun itse olin aktiivinen toimija HPK:ssa ja varmasti se oli jostain pois, niin tällä hetkellä maksan tavallaan takaisin sitä, että nyt vietetään paljon aikaa lastenlasten kanssa, jotka ovat 8- ja 9-vuotiaita.
Jalosen aikana HPK oli uskomattomassa vireessä: Kuusi kautta, kuudesti välierissä. Yksi mestaruus, neljä pronssia ja yksi hävitty pronssiottelu.
Yhtä selkeää viisikkoa Lintumäki ei kykene nimeämään, mutta pelaajista esille nousevat mm. Vladimir Vujtekin ja Brian Rafalskin nimet. Tässä pienet tyylinäytteet herroilta!
Tässä vieli linkit jokaiseen joulukalenterin luukkuun.
#1, Toni Mäkiaho
#2: Veli-Pekka Laitinen
#3, Mikko Jokela
#4, Kimmo Peltonen
#5, Risto Korpela
#6, Aki Heino
#7, Vihko & Viitaluoma
#8, Ville Leino
#9, Jyrki Louhi
#10, Kai Rautio
#11, Harri Ojanperä
#12, Risto Jalo
#13, Marko Palo
#14, Teijo & Jarkko Savijoki
#15, Tuukka Mäkelä
#16, Hentunen – Kapanen – Pärssinen
#17, Juha Hietanen
#18, Hannu Savolainen
#19, Tuomas Vänttinen
#20, Miettinen – Santala – Somervuori
#21, Jukka Laamanen
#22, Marko Tuulola
#23, Jukka Jalonen