Joulukalenteri #14: Teijo & Jarkko Savijoki
HPK:n 90-vuotisjuhlakauden kunniaksi tämän vuoden joulukalenterissa muistellaan menneitä!
Luvassa on niin pelaajien kuin kaukalon ulkopuolisten vaikuttajien haastatteluita.
Luukku numero 14 tarjoilee Savijoen veljesten kuulumiset.
Kaiken nähnyt Teijo Savijoki
Teijo Savijoki pelasi ensimmäisen kerran HPK:n paidassa jo 70-luvulla ja mies on nähnyt HPK:n paidassa kaiken mahdollisen oman aikakautensa aikana. Nousun, tippumisen ja nousun.
– Kaudella 1979-80 taisin olla liigakarsinnassa ensimmäistä kertaa mukana, ottelu oli muistaakseni Jokereita vastaan täällä Rinkelinmäellä. Siitä se on lähteny. Silloinhan oltiin amatöörejä, porukka opiskeli ja valtaosa oli töissä pelaamisen ohella ja siihen aikaanhan pelattiin 36 ottelua, niin jos tuli vaikkapa pitkä loukkaantuminen, oli kausi melkein jo ohi kun olit takaisin pelikunnossa.
Hämeenlinnaan saatiin vihdoin ja viimein jäähalli vuonna 1979, jonka myötä kaupungissa otettiin kunnon askeleita kohti “oikeanlaista jääkiekkoa”. Kirkkaana muistoissa on vieläkin nousu pääsarjatasolle kauden 1982-83 päätteeksi.
– Just oltiin halli saatu (1979), niin otettiin niitä ensimmäisiä askeleita eteenpäin ja siitähän se lähtikin sitten pikkuhiljaa nousuun. Kaudella 1982-83 meillä oli hyvä buumi täällä. Raimo Määttänen oli sillon koutsina ja sitten noustiin, niin se oli ensimmäinen sellanen hieno hetki jäähallin aikakaudella. Lukkoa vastaan oli tiukat karsinnat ja muistan vieläkin ne tunnelmat, kun halli oli täynnä väkeä. Se oli tietenkin ikimuistoinen hetki.
Nopea tippuminen ja lopullinen nousu
Kausi 1983-84 ei sujunut Hämeenlinnassa kovinkaan hyvin. Kymmenen joukkueen sarjassa joukkue jäi viimeiseksi, voittoja kertyi ainoastaan kolme ja maaliero oli pakkasella 122 asteen verran.
– Heti nousin jälkeen seuraavalla kaudella sitten pudottiinkin ja se oli vaikea kausi, kun esimerkiksi Määttänen lähti pois eikä tahdottu saada valmentajaa mistään. Lopulta sitten Savolaisen Hanski alkoi koutsaamaan ja se ei ehkä ollu ihan paras ratkaisu siihen kohtaan.
Muutaman vuoden tauon jälkeen, kauden 1987-88 päätteeksi HPK nousu takaisin pääsarjaan ja Savijoki ehti näkemään myös tämän.
– Täällä olin kevääseen -88 asti, jonka jälkeen lähdin Joensuuhun. Silloinhan me noustiin toisen kerran pääsarjaan ja se on sitten ollut pysyvä nousu. Se oli kaikkiaan mielenkiintoinen vaihe, kun pääsi 80-luvulla näkemään sen nousun liigakartalle.
– Se oli sitä aikaa, että oltiin tosiaan halli saatu ja aloteltiin ikään kuin pelaamaan kunnon jääkiekkoa, jos näin voi sanoa. Hannu Jortikkahan muutti sitten ihan totaalisesti esimerkiksi harjoittelukulttuurin ja sitä kautta tuli ammattimaisuutta ihan hirveästi. Olen niitä harvoja, jotka ovat pelanneet Hannun kanssa samassa joukkueessa ja sitten hän oli minulle myöhemmin valmentajana, niin oli hauska nähdä.
Hakulisen veljekset
70- ja 80-luvulla jääkiekkoelämä oli kovin erilaista. Savijoen mieleen on jäänyt paljon hauskoja henkilöitä ja tarinoita, mutta päällimmäisenä mieleen tulee Hakulisen veljkset sekä Jouni Rinne.
– Paljon oli kaikenlaisia tyyppejä, mutta kyllä ilman muuta heti tulee mieleen Hakulisen veljekset Yrjö ja Markku, jotka toi tänne johtajuutta, osaamista ja taitoa ihan hirveän määrän. Tietysti myös Jouni Rinne oli yksi sellainen. Oli hienoa, että tänne pystyttiin saamaan todellisia huippupelaajia. Se oli iso juttu ja se antoi meille nuorille kavereille valtavasti buustia eteenpäin.
Uran jälkeen Savijoki on valmentanut junioreita, ollut mukana korttelikiekossa sekä ollut vahvasti mukana alumnitoiminnassa.
– Korttelikiekossa mukana ja junioreissa valmentaja. Aikoinaan 80-luvulla olin jo pelaajayhdistyksessä mukana, niin sitä kautta on houkuteltu mukaan tähän alumnitouhuun mukaan. Erittäin mukavaa touhua ja on aina hieno nähdä vanhoja pelikavereita kaukalossa.
Kolme vuosikymmentä nähnyt Jarkko Savijoki
Jarkko Savijoki pelasi HPK:ssa kaikkiaan kolmella eri vuosikymmenellä. Liigassa mies edusti ainoastaan Kerhoa. Yhdessä vaiheessa näytti jo siltä, että jääkiekkoilijaa ei miehestä tule, mutta Harri Lintumäen puhelun myötä mies sai näytönpaikan ja ura lähti uuteen nousuun.
– Huippuaikoja oli kaiken kaikkaan HPK:ssa. Mieleen on jäänyt varsinkin 90-luvun alkupuoli, kun mietin jo, että kiekosta ei tuu pidemmän päälle mitään, niin vieläkin on mielessä se vuosi 1995, kun Lintumäki soitti ja kysy, että tuutko muutamaan peliin kokeilemaan ja siitä se ura lähti sitten uuteen nousuun.
Harmittavat pronssit ja hattutemppu
Savijoki voitti HPK:ssa kaikkiaan neljä kertaa pronssia. Himmeimpien mitaleiden voittaminen on vasta vanhemmiten alkanut asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin.
– Lehkosen Ikan kanssa itse asiassa juuri puhuttiin, että sillon oli niin kovia nippuja meillä, että harmittaa tavallaan ne pronssit. Nyt on tietysti osannut asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.
Sentterin paikalla pelanneen miehen vahvuuksia ei ollut maalinteko. Mieleen on myös jäänyt ajat taitavien tshekkiläisten kanssa pelaaminen.
– Kaudella 1995-96 päästiin pudotuspeleihin ja kun maalinteko ei ole vahvuuksia ikinä ollut, niin yhdessä playoffpelissä Tapparaa vastaan tein sitten kolme maalia. Se on jäänyt mieleen. Tietysti myös se oli hienoa aikaa, kun pääsi pelaamaan mm. Tomas Vlasakin ja Roman Simicekin kanssa.
Uran jälkeen valmentajana
Uran päätyttyä Savijoki ei käynyt hallilla useaan vuoteen, kunnes oma veli houkutteli miehen valmennushommiin. Omien poikien joukkueita Savijoki on valmentanut kaikkiaan kymmenen vuotta.
– Sillon kun lopetin, niin olin pari kolme vuotta käytännössä kokonaan pois hallilla kunnes veli Teijo houkutteli valmentamaan 90-syntyneitä, jossa olin vuoden. Sen jälkäeen tulin omien poikien kautta mukaan. Severin joukkuetta (nollaykköset) valmensin sellaisen 4-5 vuotta ja sen jälkeen Aukustin (nollaneloset) joukkueen kanssa saman verran, että reilu kymmenen vuotta tuli oltua mukana valmennuksessa. Edellisenä kaudella olin vielä B:n joukkueenjohtajana, mutta tälle kaudelle ei tullut enää mitään niin pääsee seuraamaan poikien pelejä.
– Korttelikiekossa on myös tullut oltua mukana reilu kymmenen vuotta. Siihenkin on hyvin tullut uutta ja nuorta verta tullut mukaan, niin voi olla tämä on siinäkin sitten viimeinen vuosi
Hattutemppu
Jokaisen haastattelun ohessa julkaistaan myös yksi vanha klippi. Se voi olla tietty suoritus, tai haastateltavan paras muisto.
Jarkko Savijoen vahvuus ei ollut maalinteko, mutta kevään 1996 puolivälierissä hän onnistui tekemään hattutempun Tapparaa vastaan!
14.12.2019 08:18
Jaa artikkeli:
