Joulukalenteri #2: Veli-Pekka Laitinen
HPK:n 90-vuotisjuhlakauden kunniaksi tämän vuoden joulukalenterissa muistellaan menneitä!
Luvassa on niin pelaajien kuin kaukalon ulkopuolisten vaikuttajien haastatteluita.
Toisesta luukusta kurkistaa Veli-Pekka Laitinen.
Kasvanut HPK:laiseksi
Veli-Pekka Laitinen pelasi ensimmäisen Liigaottelunsa kaudella 1994-95 HPK:n riveissä. Jäähalli ja sen ympäristö tulivat tutuksi jo pienestä pitäen, sillä Laitinen käytännössä kasvoi hallilla, kun isänsä toimi huoltajan useita vuosia. Laitinen Liigassa kaikkiaan 437 ottelua, joista HPK:ssa 251.
– Ensimmäisenä tulee mieleen se, että mä oon kasvanu täällä hallilla. Faija oli 15 vuotta huoltajana, niin tuli kyllä kasvettua tähän lajiin ja seuraan heti kiinni. Jäähalli oli vähän kuin mun hoitopaikka ja jääkiekko tuli sillä tavalla automaattisesti omaksi lajiksi, että ei muusta oikein tiennyt eikä edes oikeastaan miettinyt.
Oman ikäluokkansa kanssa Laitinen toi Hämeenlinnaan jonkinlaista menestystä myös junioripuolella ja moni tuolloinen joukkuekaveri pelasi ammatikseen jääkiekkoa.
– Meillä oli hyvä ikäluokka (-76). Päästiin pelaamaan SM-sarjaa ja Hämeenlinnalaisittain saatiin jonkinlaista menestystä, kun päästiin esimerkiksi A-nuorissa finaaliin. Siitä porukasta varmaan likemmäksi kymmenen pelasi urallaan ammatikseen jääkiekkoa. Finaaliin pääsy oli silloin iso juttu, vaikka JYP voiton veikin.
2006 ja uran jälkeinen aika
Parhaimpana muistona Laitiselle nousee luonnollisesti HPK:n ensimmäinen mestaruus keväältä 2006. Ässiä vastaan pelatussa ottelusarjassa Laitinen kävi myös läpi yhden uran raskaimmista hetkistä henkisesti.
– Se oli vähän raskas kun ratkesi tavallaan omaan virheeseen. Bussimatka kolmannen finaalin jälkeen oli henkisesti erittäin kova paikka. Kotimatkalla käytiin silloisen hierojan, Keman, kanssa asia läpi ja seuraavan aamuna sitten eteenpäin.
Uran jälkeen Laitinen yritti hetken valmentaa, mutta valmentamisen ja normaalin työn yhdistäminen oli lähes mahdoton yhtälö. Pelien seuraamisen makuun Laitinen on päässyt nyt kymmenen vuotta uran lopettamisen jälkeen.
– Pari vuotta sillon vähän yrittää valmentaa, mutta sitten olin samaan aikaan urheilukaupassa töissä, niin se ei ollu kauhean hyvä yhtälö eikä sitten ollut kauhean suurta intohimoa, niin se homme jäi.
– Kymmenen vuotta sitten lopetin ja nyt on jääkiekko alkanut oikeastaan kiinnostamaan uudestaan. Ennen tuli käytyä pari kolme peliä kaudessa, mutta tällä kaudella on yhtä lukuun ottamatta oltu jokaisessa kotipelissä.
Mystinen kanadalainen
Hauskimpana kaverina peliuraltaan mieleen tulee eräs kanadalainen, jonka nimi jääköön mysteeriksi.
– Eräs kanadalainen oli aika erikoinen kaveri. Sillä oli muutama tällainen treenialuspaita mukana aina ja se veti niillä joka paikassa, baarissa ja missä vaan. Pesi toki välillä. Se myös venytteli koko ajan, meidän maalivahtivalmentaja oli sen kanssa ollut pankissa hoitamassa jotain asioita, niin se oli sielläkin kassajonossa venetellyt. Lojaali se oli, että piti omiensa puolta vaikka olikin sillä tavalla vähän erikoinen hahmo.
Voittomaali Kärppiä vastaan
Jokaisen haastattelun ohessa julkaistaan myös yksi vanha klippi. Se voi olla tietty suoritus, tai haastateltavan paras muisto.
Syyskuussa 2005 HPK kohtasi kotonaan Kärpät. Ottelu oli tasainen ja päättyi lopulta Kerhon voittoon lukemin 2-1, voittomaalin teki Veli-Pekka Laitinen alivoimalla. Purkukiekko omalta alueelta lipsahti ohi Kärppien maalilla pelanneen Niklas Bäckströmin.
02.12.2019 07:44
Jaa artikkeli:
