HPK:n 90-vuotisjuhlakauden kunniaksi tämän vuoden joulukalenterissa muistellaan menneitä!
Luvassa on niin pelaajien kuin kaukalon ulkopuolisten vaikuttajien haastatteluita.
Luukku numero 18 kätkee taakseen Hannu Savolaisen!
Hannu Savolainen on kulkenut pitkän yhteisen tien HPK:n kanssa. Hannun isä, Pentti Savolainen, aloitti pelaamisen Tarmossa, mutta lopetti HPK:ssa ja näin ollen Hannun seuravalinta oli looginen. Pelaamisen hän aloitti seurassa 10-vuotiaana.
Jääkiekon ohella myös jalkapallo kuului Hannun harrastuksiin, mutta se sai väistyä jääkiekon tieltä C-junioreissa.
Pelaamisen lisäksi Savolainen on tehnyt organisaatiossa lähes tulkoon kaikkea mahdollista. Ollut päävalmentajana, tarkkaillut pelaajia, toiminut aitiovastaavana, markkinointipäällikkönä ja ollut monessa muussa roolissa.
– Oli selkeä valinta, koska isä pelasi viimeiset vuodet HPK:ssa, vaikka hän aloitti Tarmossa. Jalkapallo oli mukana vielä C-ikäiseksi asti, mutta sitten kun pääsin jääkiekossa edustuksen kanssa harjoittelemaan, niin jalkapallo sitten jäi. Kesäisin ei ollut jääkiekossa harjoituksia, mutta pelasin Paukussa pesäpalloa.
Peliurallaan Savolainen pääsi kokemaan esimerkiksi kovat paikallispeli, joihin liittyen on yksi maali jäänyt mieleen.
– Tyypillisiä paikallispelejä, joissa ei tuloksella niin ollut väliä. Melkein tärkeintä oli, että vastustajia oli vaakatasossa enemmän kuin oman joukkueen pelaajia. Hurlumheipelejähän ne oli, kun lopputulokset oli aina jotain luokkaa 8-2, 13-6 suuntaan tai toiseen. Tarmoa vastaan esimerkiksi ei pystynyt pelaamaan lainkaan systemaattisesti.
– Forssassa tein yhdessä pelissä kolme maalia, joista viimeinen oli voittomaali. Lukemat oli muistaakseni 5-4 meille ja se voittomaali oli sellainen, että vedin lämärin punaviivan jälkeen, joka sitten upposi veskarin puikoista sisään.
Tuolloin pelaajilla ei ollut varsinaisia sopimuksia, joihin olisi ollut kirjattuna kuukausipalkkaa. Käytännössä jokainen kävi joko töissä, tai opiskeli.
– Olisiko Hakulisen Markku ja maalivahti Ben Perreault olleet ainoat, jotka eivät tehneet töitä pelaamisen ohessa. Muut saatiin sitten päivärahoja ja kilometrikorvauksia. Ei silloin ollut sellaisia allekirjoitettuja sopimuksia, joissa olisi ollut mainintaa esimerkiksi kuukausipalkasta.
Savolainen toimi päävalmentajana useampana kautena, kuten esimerkiksi kaudella 1990-91, jolloin HPK voitti ensimmäisen Liigamitalinsa.
Ensimmäisen kerran Savolainen pääsi, tai joutui, penkin taakse kesken pelaajauransa kaudella 1983-84, joka oli seuran ensimmäinen pääsarjassa.
– Ensimmäinen periodi päävalmentajana oli erittäin raskas ja pyysin silloin potkujakin, mutta eivät antaneet. Nousijajoukkueesta lähti paljon pelaajia pois ja sitten vielä Määttäsen Raimo (silloinen päävalmentaja) lähti, niin ei se helppoa ollut.
Tuolla surullisen kuuluisalla kaudella HPK keräsi vain kuusi pistettä, mutta pitää hallussa “epävirallista ennätystä maalin tappioista”, jos nämä suhteutetaan pelattujen otteluiden määrään.
– Maalin tappioita oli älytön määrä. Aina kun peli läheni loppua ja oli tasaista, niin melkein kaikki odotti, että koskakohan kolisee omissa.
Mutta myös positiivisia muistoja on valmentamiseen liittyen. Kuten kevät 1993 ja Marko Palon legendaarinen maali.
– Silloin keväällä 1993 kun pääsin kesken kaiken mukaan, niin se Kyyn maali on jäänyt mieleen. Muistan kuinka pelaajat säntäsi kaukaloon, niin katsoin vieressä ollutta Hietasen Juhaa, että mennäänkö perässä ja mehän mentiin.
Vuosien saatossa Savolaiseen mieleen on jäänyt useita persoonia, kuten Vladimir Vujtek, Igor Kuznetsov, Brian Rafalski ja useat muut ulkomaalaiset.
Aikoinaan Savolainen matkusti aina paikan päälle katsomaan pelaajia ja useimmiten matkaseurana oli Harri Lintumäki.
– Siihen aikaan yleensä Lintumäen kanssa liikuttiin. Forssa ja siihen aikaan myös Hyvinkää oli hyviä paikkoja ja usein käytiin myös Kouvolassa katsomassa pelejä. Meissä oli Harrin kanssa se ero, että minä halusin aina nähdä pelaajat myös alkuverryttelyissä, mutta Harrille tärkeintä oli, että ehdittiin peliin. Välillä joutui sitten hieman koijaamaan Harria, että päästiin lähtemään sen puoli tuntia aiemmin.
Aina hankinnat eivät kuitenkaan onnistu. Osa yrittää, mutta jotkut myöntävät heti rehellisesti, että tästä ei ehkä tulekaan mitään…
– Aikoinaan meille tuli yksi kanadalainen pelaaja, joka tuotiin lentokentältä suoraan hallille, kun meillä oli peli sopivasti alkamassa. Istui tuossa meidän vaihtoaition takana ja siinä kun hän katsoi peliä, niin tuumasi, että tämähän on aivan väärä sarja hänelle. Kävi kyllä reeneissä, mutta jatkoi sitten äkkiä matkaa seuraavalle sarjatasolle.
– Eräs pelaaja tuli meille kovin odotuksin. Piti olla erittäin kova mm. maalinedustalla. Oli ensin ykköskentässä, sitten kakkoskentässä ja lopulta kolmoskentässä ennen kuin vaihtoi maisemaa. Muistan sen, kun hän oli alkuun ykkösylivoimassa ja myöhemmin kun pääsi vielä kokeilemaan kakkosylivoimassa, niin eräs pelaaja totesi, että vieläkö toi on tossa ylivoimassa mukana.
Mutta joukkoon on mahtunut myös paljon onnistuneita hankintoja. Joitakin pelaajia on lähdetty tarkoituksella tapaamaan, mutta on myös pelaajia, jotka ovat olleet omatoimisia ja päässeet sitä kautta pelaamaan HPK:ssa.
– Silloin kun Radek Toupalin kanssa tehtiin sopimus, niin jossain vaiheessa samaan huoneeseen tuli myös toinen vantteran oloinen pelaaja. Tervehti meitä ja meni pläräämään jotain pöydällä ollutta NHL:n tilastokirjaa ja kun Toupal lähti pois, niin tämä kaveri jäi vielä istuskelemaan. Kysyttiin sitten Toupalin agentilta, että mikäs kaveri tuo on. Halusi kuulemma myös tulla Hämeenlinnaan, että aloitetaanko neuvottelut. Sanottiin, että ei nyt ihan ilman näyttöjä pystytä tekemään mitään. Hän sanoi, että tulkaa katsomaan seuraavaa peliä, niin saatte näyttöjä.
– Mentiin sitten katsomaan kaverin peliä (Tsekki-Saksa), niin sieltä kannettiin kaksi kaveria paareilla pois kovien, mutta puhtaiden avojäätaklausten jälkeen. Molempien taklauksien jälkeen hän katseli meitä ja nyökytteli siihen malliin, että riittääkö.
– Tarjottiin lopulta try-out sopimusa ja sovittiin pelikohtainen palkka, mutta hän halusi myös pojille päiväkotipaikat. Sanottiin, että tämähän on vasta try-out, vielä ei välttämättä kannata ottaa perhetä mukaan, mutta siihen hän sitten kommentoi, että niin on, mutta hän kyllä jää sen jälkeen sinne pelaamaan. Pelasi ja tuon kauden jälkeen Tomas Jelinek siirtyikin NHL:ään Ottawa Senatorsin riveihin.
Joidenkin pelaajien kohdalla sitkeys ja halu päästä seuraan on lopulta palkittu. Pasi Nielikäinen olisi ollut halukas tulemaan jo aiemmin HPK:hon, mutta usean vuoden yrityksen jälkeen siirto tapahtui vasta kultaisena kautena 2005-06.
– Sitten on jäänyt mieleen myös Nielikäisen Pasi positiivisella tavalla. Hän yritti päästä tänne varmaankin kolmena vuonna, ennen kuin sitten lopulta pääsi. Muistan silloin, kun Mäkiaho oli täällä, niin Pasi soitti mulle, että hoidas nyt minut sinne pelaamaan. Menee hyvin niin, että kun toinen meistä on pelikiellossa, niin toinen sitten pelaa!
Tällä hetkellä Savolainen toimii asiakkuuspäällikkönä. Vuonna 2001 hän aloitti markkinointipäällikkönä seuraten tehtävässä silloin toimitusjohtajaksi siirtynyttä Risto Korpelaa.
– Alkuun tuntui oudolta alkaa myymään laitamainoksia. Nyt lähes 20 vuotta myöhemmin on tullut oltua tekemisissä varmaankin satojen eri yritysten kanssa.
HPK:n toimistolla on aina tehty yhdessä töitä. Alkuvaiheessa työntekijöitä oli vain kolme, mutta tällä hetkellä määrä on seitsemän, joka sekin on vähän.
– Ei meitä ollut silloin alussa kuin Ritva Lappi ja Korpela. Nykyään on seitsemän ihmistä töissä, mutta pieni organisaatio siltikin ollaan. Se on aina ollut hienoa, joka tietenkin kuvaa myös sitä yhteisöllisyyttä, että tittelit eivät ole ikinä merkanneet mitään. Yhdessä mennään ja yhdessä tehdään.
Jokaisen haastattelun ohessa julkaistaan myös yksi vanha klippi. Se voi olla tietty suoritus tai haastateltavan paras muisto.
Savolainen muistetaan divariajoilta HPK:n jäähykuninkaana, eivätkä kaikki minuutit kertyneet koukkaamisista. Liiga-ajalta Savolainen nostaa esiin Toni Mäkiahon rehdin taistelun Pasi Saarista vastaan vuodelta 1997.