Joulukalenteri #9: Jyrki Louhi
HPK:n 90-vuotisjuhlakauden kunniaksi tämän vuoden joulukalenterissa muistellaan menneitä!
Luvassa on niin pelaajien kuin kaukalon ulkopuolisten vaikuttajien haastatteluita.
Yhdeksäntenä vuorossa on Jyrki Louhi.
S-Kiekon kasvatti
Jyrki Louhi aloitti jääkiekon Seinäjoen S-Kiekossa jo pikkupoikana. 15-vuotiaana koko perhe muutti Hämeenlinnaan ja Louhi siirtyi pelaamaan HPK:n C-nuoriin ja lopulta otteluita kertyi HPK:n paidassa lähes 600.
Liigaura alkoi silloin, kun jääkiekko alkoi olemaan pääsarjatasolla jo todella ammattimaista. Liigaan pääseminen oli luonnollisesti suuri kunnia.
– Kyllä se siinä kohtaa alkoi olemaan jo totista touhua, että oli ihan täysin ammattilaisliiga. Kaikki seurat harjoitteli aamuisin ja iltapäiväisin, joten ihan täysipäiväistä touhua se oli. Niistä ajoista maailma on tietenkin muuttunut paljon.
– Koin suurta ylpeyttä, kun sai pelata ammatikseen. Olihan se unelmien täyttymys heti kun pääsi pelaamaan Liigassa ja esimerkiksi nuorten maajoukkueeseen.
Viihtyi Hämeenlinnassa
Louhi pelasi kaikkiaan 11 kautta HPK:ssa. Liigassa hän edusti myös Helsingin Jokereita kolmen kauden ajan. Lisäksi uralle mahtuu kauden mittainen visiitti ruotsalaisseura AIK:ssa. HPK:ssa puoleensa vetivät esimerkiksi urheillisuus ja Suomen paras valmennus.
Kohokohta oli vähemmän yllättäen kevään 2006 mestaruus. Porissa tehdystä maalista ei vieläkään ole täyttä selvyyttä, että tekikö sen Leino vai Louhi.
– Olishan se voinu olla toisenkinlainen tarina, mutta täällä oli todella hyvää urheilullisuutta. Olin aika analyyttinen siitä, että missä voin pelaajana kehittyä ja jos silloin oli mahdollisuus pelata Jukka Jalosen alaisuudessa, niin ethän se silloin halua pelata missään muualla ainakaan Liigassa.
– Mulla on myös ollut hieman sellainen luonteenpiirre, että haluan antaa panoksen jollekin, enkä vain mennä jonnekin joka tarjoaa alustan suoriutua. Mestaruutta en olisi kyllä voinut voittaa sen hienommalla tavalla kuin mitä silloin täällä voitettiin, en ennen enkä jälkeen.
– Ei kauheasti olla keskusteltu siitä maalista. Mulle käy kyllä kumpikin, mutta Leino ei oikein osaa päättää, riippuu hieman päivästä. Ehkä tämä mysteeri joskus selviää ja sehän on toisaalta vain hienoa, kun maaleilla on tällaisia tarinoita.
Jokereihin Louhi siirtyi kauden 2006-07 jälkeen. Kaudeksi 2009-10 Louhi palasi Kerhoon, jossa hän myös päätti uransa kauden 2010-11 jälkeen.
Jokereihin siirtymiseen vaikutti suuresti se, että samaan aikaan oli käynnissä yliopistotasonopinnot.
– Täytyy rehellisesti sanoa, että tuli hieman tarve uusille virikkeille ja kun samaan aikaan oli yliopisto-opinnot Helsingin kauppakorkeassa, niin se oli yksi syy miksi tuli lähdettyä Jokereihin.
– Tämä on kuluttava laji ja arki on kuluttavaa, niin pitää ohessa miettiä myös muuta elämää.
Pudotuspelisarjoja, yleisavaimet ja luontodokumentti
Urallaan yli 100 pudotuspeliottelua pelannut Louhi muistelee etenkin pitkiä ja tasaisia ottelusarjoa. Keväällä 2003 HPK pudotti puolivälierissä TPS:n.
– Tietenkin kun pudotuspelejä kertyi yli 100, niin kyllähän siellä ehti näkemään kaikenlaista. Paljon hyviä pitkiä sarjoja on ollut ja ne on tietysti jäänyt mieleen. Esimerkiksi TPS-sarja 2003, kun oltiin tappiolla voitoin 1-3, mutta mentiin lopulta jatkoon.
Keväällä 2010 HIFK oli voittanut kolmannen ottelun Helsingissä lukemin 7-0 ja seuraavana päivänä pelattua ottelua HIFK ehti johtamaan jo lukemin 3-1, mutta HPK voitti ottelun jatkoajalla ja eteni lopulta ottelusarjasta jatkoon. Vuoden 1998 HIFK on puolestaan jäänyt mieleen “voittmattomana joukkueena”.
– Ehkä myös se HIFK-sarja 2010 oli huikea. Oltiin hieman jo sillassa siinä ja HIFK:n johtaessa sarjaa 2-1 oltiin neljännessä ottelussa tappiolla lukemin 1-3. Muistan aina Söderholmin tuuletuksen, kun siitä huokui jo sellainen tyytyväisyys, että he hoitavat tämän.
– Myös 1998 HIFK-sarja on jäänyt mieleen, kun hävittiin 0-3 ja silloin HIFK:lla oli aika voittamaton ryhmä.
Ennen jääkiekko ja organisaatioiden toiminta ei ollut niin vakavaa kuin mitä se on nykyään. Esimerkiksi jäähallin yleisavaimet saattoivat päätyä sellaisten henkilöiden käteen, jotka eivät sellaista välttämättä tarvinneet…
– Muistan sen ajan kun homma ei ollut ihan niin vakavaa, niin mulle jäi sitten jotenkin hallin yleisavaimet käteen. Huolto kyllä tiesi, että mulla on se, mutta joskus ehkä tuli käytettyä sitä etua väärin. Kun ei ollut baareissa enää valoja päällä, niin ehkä joskus poikain kanssa tultiin sitten lauantai-illan päätteeksi hallille laittamaan valot päälle. Enää tämä ei ehkä olisi mahdollista.
Yksi hauskimmista muistoista pelikavereiden osalta liittyy niin ikään jokaiselle HPK:n kannattajelle tuttuun Eero Somervuoreen, joka päätti luontodokumentin nähtyään muuttaa omia valmistautumisrituaaleja.
– Somervuoren Eerosta muistan, kun se oli kattonu jonkun eläindokumentin, niin se tuli aamulla innoissaan selittämään asiasta ja teki muutoksen omaan valmistautumiseen. Oli katsonut, että eihän leijonatkaan mitään ihmeellistä tee ennen kuin lähtevät saalistamaan, vähän venyttelevät ja tutkailevat asioita, niin Eerohan otti tämän sitten tämän taktiikan käyttöön. Kauhean kauaa se ei muistaakseni jatkunut.
Urheilun parissa edelleen
Jääkiekkouran jälkeen Louhi on työskennelyt urheilijoiden parissa ja hän on myös ollut perustamassa rahastoa, jonka ideana on sijoittaa urheilijoihin. Myös HPK on vahvasti läsnä arjessa, sillä Louhi on yksi HPK Liiga Oy:n hallituksen jäsenistä.
– Urheilijoiden kanssa olen työskennellyt, talous- verotus ja lakiasioihin liittyen. Nyt ollaan myös perustettu tällainen rahasto, joka oikeastaan ensimmäisenä maailmassa alkaa sijoittamaan osakeyhtiömuodossa toimiviin yksilöurheilijoihin.
Puolivälierät 2003
Jokaisen haastattelun ohessa julkaistaan myös yksi vanha klippi. Se voi olla tietty suoritus, tai haastateltavan paras muisto.
Yksi mieleenpainuvimmista pudotuspelisarjoista on ollut kevään 2003 puolivälierät. HPK voitti seitsemännen ottelun kotikaukalossa lukemin 6-1, ottelun viimeisen maalin viimeisteli Louhi.
09.12.2019 15:25
Jaa artikkeli:
