Joulukalenteri #15: Tuukka Mäkelä
HPK:n 90-vuotisjuhlakauden kunniaksi tämän vuoden joulukalenterissa muistellaan menneitä!
Luvassa on niin pelaajien kuin kaukalon ulkopuolisten vaikuttajien haastatteluita.
Viidentenätoista vuorossa on yksi HPK:n kannattajien suurista suosikeista, Tuukka Mäkelä!
Yleisön yksi suurista suosikeista
Tuukka Mäkelä oli pelaaja, jolta saattoi yhtäkkiä täysin yllättäen ja pyytämättä tulla hallia kohahduttava jalkakikka, tai sitten mies oli ensimmäisenä puolustamassa oman joukkueen pelaajia. Ehkä juuri siksi Mäkelä oli yksi HPK:n kannattajien suurista suosikeista useita vuosia ja edelleen yksi palkinto on olohuoneessa näytillä.
– Pelkästään aikalailla lämmöllä muistelen aikaa Hämeenlinnassa. Kyllähän täältä on tullut elinikäisiä kavereita ja tää HPK:n hienous on vielä sellainen yhteisöllisyys fanien ja joukkueen jätkien kanssa. Tää on selvästi koko kaupungin juttu ja näitä asioita on mukava muistella.
– Se täytyy sanoa, että edelleen olohuoneen hyllyllä on palkinto ja kun katsoo niitä muita nimiä siinä pystissä, niin kyllähän sitä miettii että ihan hemmetin hieno juttu. Joskus sanonu, että aika keskinkertaisilla taidoilla täällä sai enemmän arvostusta mitä olis ikinä uskonutkaan. Lämmittää edelleen mieltä.
Uran paras kausi
Pitkältä HPK-uraltaan Mäkelä nostaa esille kauden 2009-10, jolloin HPK eteni vaikeuksien kautta finaaleihin. Joukkue oli vielä joulutauolla pohjamudissa.
– Yhtä ei ehkä ole, mutta kyllähän se kausi kun mentiin finaaleihin, niin se kausi oli sellainen ikimuistoinen. Välillä tuntui, että se ensimmäinen pätkä kun täällä oli, niin olis pitäny mennä pidemmälle, mutta tuo kausi oli sellainen, että vaikeuksien kautta päästiin finaaleihin. Sillon pelattiin, finaalisarjaa lukuun ottamatta, todella hyvin.
Tuo kausi on myös ollut kenties Mäkelän parhain pelillisesti kun kokonaisuutta katsotaan, eikä finaalisarjan häviäminen ole jäänyt kaivelemaan.
– Ainakin omalta osalta tuntui, että se oli oman uran parasta jääkiekkoa. Häntäpäässä oltiin ja tuntu että ollaan ihan lukossa, mutta joulutauon jälkeen se lähti sitten kulkemaan. Sinänsä ei jäänyt harmittamaan, kun kyllähän kaikki otettiin irti mitä saatiin, mutta totta kai siinä mielessä harmittaa että se oli lähin mitä on itse päässyt taistelemaan maljasta.
Vasen pakki
Romuluinen Mäkelä pelasi vasemman puolustajan paikalla ja erityisesti mieleen on jäänyt kuittailut Marko Tuulolalle sekä tutkapari Joonas Vihko & Ville Viitaluoma, jotka Mäkelä on tuntenut jo pienestä pitäen.
– Tuuskin ja Lampun kanssa oltiin ykkös-, kakkos- ja kolmosparissa pitkään vasen puoli ja kimpassa vedettiin. Siitä saatiin sellainen rakkaussuhde, että esimerkiksi Tuuskin kanssa kettuiltiin puolin ja toisin varmasti enemmän kuin tarpeeksi. Toinen on sitten Viitaluoma & Vihko, niiden kanssa on tultu kakaroista asti ylöspäin ja ikimuistosia taisteluja on käyty reeneissä ja viulu on soinu puolin ja toisin. Hienoja jätkiä.
Taitopelaaja?
Jokaisen haastattelun ohessa julkaistaan myös yksi vanha klippi. Se voi olla tietty suoritus tai haastateltavan paras muisto.
Mäkelän kova pelityyli on hyvin muistissa, mutta nähtiinpä puolustajalta myös taitopelaajan näyttöjä. Tässä niistä yksi, kauden 2002-2003 avausmaali 16.1.2003.
15.12.2019 08:37
Jaa artikkeli:
