Joulukalenteri #1: Toni Mäkiaho
HPK:n 90-vuotisjuhlakauden kunniaksi tämän vuoden joulukalenterissa muistellaan menneitä!
Luvassa on niin pelaajien kuin kaukalon ulkopuolisten vaikuttajien haastatteluita. Ensimmäisenä vuorossa on Toni Mäkiaho.
Tampereelta Hämeenlinnaan
Liigassa kaikkiaan yli 600 ottelua ja HPK:ssa kahdeksan eri kauden aikana pelannut Toni Mäkiaho oli yksi yleisön suurimmista suosikeista.
“Mäkkäri” siirtyi aikoinaan Kerhoon kaudeksi 1994-95 peliajan perässä Tampereen Ilveksen A-nuorista. Aalkuvaikeuksien jälkeen mies löi itsensä läpi Liigassa.
– Olin noussut nuorten maajoukkuerinkiin, niin ajattelin että piti saada paikka miesten joukkueesta ja päädyin sitten Hämeenlinnaan. Alku oli vähän haastava, kun oli Savolaisen Hannu valmentajana, joka ei ehkä kuitenkaan nuorille pelaajille ollu paras koutsi. Mutta sitten kun Pietilän Sakke tuli joulun tienoilla valmentajaksi, niin homma muuttui aika radikaalisti.
– Seuraavalla kaudella olinkin sitten kakkoskentässä muistaakseni Virran Token ja Niklas Heden kanssa. Siitä lähti ura sitten kunnolla liikkeelle. Mukavasti meni ekat vuodet kaiken kaikkiaan ja sai lyötyä itsensä läpi Liigakartalle. Meillä oli hyvä sekoitus nuoria ja sitten oli vanhempaa kaartia kuten Kai Rautio, Risto Jalo ja Jarkko Savijoki.
Paluu Hämeenlinnaan
Kauden 1997-98 jälkeen Mäkiaho siirtyi Helsingin kirkkaiden valojen alle IFK:n riveihin, jossa vierähtikin neljä seuraavaa kautta. HIFK:sta tie vei Tapparan kautta Pelicansiin. Paluu Hämeenlinnaan koitti marraskuussa 2003, kun HPK oli etsinyt pitkään rightin puolelta ampuvaa hyökkääjää riveihinsä. Tuolloin vaihtokaupassa Mäkiahoon Pelicansiin siirtyivät puolustajat Aki Heino sekä Tuomas Immonen.
– Oli ollut pari hieman vaikeampaa kautta ja uutta nostetta uralle lähdettiin hakemaan ja hyvin se lähtikin kulkemaan.
Mäkiaho pelasi HPK:ssa puolitoista kautta, jonka jälkeen tutuksi tulivat yhden kauden aikana ruotsalainen Malmö sekä sveitsiläinen Fribourg. Ulkomailla vietetyn kauden jälkeen koitti jälleen paluu Kerhoon ja paluu olikin onnistunut. 55 ottelussa Mäkiaho teki peräti 51 tehopistettä.
– Yhden kauden kävin pelaamassa ulkomailla. Seuraavalle kaudelle halusin tulla takaisin Suomeen ja Hämeenlinnaan. Soitin sitten Jaloselle ja kysyin, että onko saumaa päästä pelaamaan. Jalonen kysyi millainen vuosi oli ollut ja sanoin että kehittynyt olen ja homma lähtikin hyvin lentoon ja sain sopimuksen pienen koeajan jälkeen. Parin kuukauden päästä Jalonen tuli juttelemaan ja sanoi, että oikeassa olit kehittymisen suhteen, oli positiivinen yllätys.
“Olin sillain, että onko mulla oma poliisi nykyään.”
Mäkiaho oli pelaaja, joka ei empinyt hanskojen tiputtamista. Uran kovin saldo jäähyminuuttien osalta oli kausi 1997-98, jolloin minuutteja kertyi 185. Myös tehopisteitä mies iski aina tasaiseen tahtiin, mutta monella lienee mielikuva pelaajasta, joka toimi joukkueensa poliisina.
Kaudella 2006-07 rooli oli kuitenkin erilainen.
– Siinä kaudessa huvittavaa oli sellainenkin tapaus, kun jossain pelissä joku veti aika törkeästi meitsiä ja kysyin sitten erätauolla, että saanko mennä ottamaan pienet myllyt, mutta ei kuulemma käynyt kun mua tarvitaan jäällä. Että joku toinen menee hoitamaan. Olin sillain, että onko mulla oma poliisi nykyään.
Hyviä muistoja, tavoitteena valmentaminen Liigassa
Huonoa sanottavaa ei Mäkiaho HPK:sta keksi.
– Täällä oli aina loistavia joukkuekavereita. Monen muun tapaan täytyy mainita se yhteishenki, jonka Hämeenlinnassa oli aina vahvasti läsnä.
Otteluiden osalta erityisesti mieleen on jäänyt Tapparaa vastaan pelattu pudotuspelisarja keväältä 1996. Joukkuekavereiden puolelta puolestaan Jarkko Savijoki sekä Aleksandr Andrijevski.
– Ne oli sellaista melkein sotaa, kun oli todella kuumaa peliä molemmin puolin ja päästiin siinä jossain kohtaa hyvin heidän ihon alle. Jonkun pelin lopussa oli kaverin pahat pojat sitten kentällä yrittämässä käydä päälle, niin siitä silloin nautti, kun huomattiin miten olivat hermona.
– Savijoen Jaken kanssa oli helppo pelata, kun Jakke kysyi vaan että mihin haluat syötöt, niin siitä oli kiva naputtaa kiekkoa sisään. Andrijevskin kanssa puolestaan tuli usein saunottua. Aina oli kaikki räppänät kiinni ja täysillä heitettiin löylyä.
Pelaajauran jälkeen Mäkiaho on ollut pyörittämässä Siipiweikkoja Espoossa sekä valmentanut Bluesin junioreita. Valmentamisen osalta menossa on välivuosi, mutta tavoite on Liigassa.
– Pieni viritys oli Mestiksen osalta tälle kaudelle, mutta päätin lopulta, että pidän välivuoden ja jatketaan sitten ensi kaudella. Kyllä se tavoite on päästä Liigavalmentajaksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Mikään kiire ei kuitenkaan ole eikä tämä ole mikään pakkomielle sillä tavalla, asiat tapahtuvat kyllä jos ovat tapahtuakseen.
Mäkiahon poika, 18-vuotias Daniel, pelaa tällä hetkellä Kiekko-Espoon U20 joukkueessa. 28 ottelussa 22 tehopistettä nakuttanut nuorukainen on lupaava jääkiekkoilja.
– Oma poika pelaa nuorissa ja hyvin on kyllä kulkenut. On kehittynyt paljon, mutta vielä on tietysti hieman raakile. Pelimies on kyllä kyseessä ja mielenkiintoista nähdä mihin rahkeet riittävät.
Hattutemppu
Jokaisen haastattelun ohessa julkaistaan myös yksi vanha klippi. Se voi olla tietty suoritus, tai haastateltavan paras muisto. Syksyllä 2007 Mäkiaho viimeisteli hattutempun Ässiä vastaan!
01.12.2019 08:31
Jaa artikkeli:
