Avointa Peliä: Uutta pelaajaa esittelyyn – vuorossa #71
Viisi senttiä vaille kaksi metriä, ei sentään ikihonkaa, mutta Jäähonkaa (kasvattiseura) saapui Hämeenlinnaan keskikaistaa vahvistamaan. Avointa peliä – blogi perinteisesti ottaa uudet oranssit soturit pieneen keskusteluun alkavan uuden kauden kunniaksi. Tällä kertaa nahkakuula lensi heti keskelle ja mukana myös erittäin tärkeää asiaa ammattiurheilun ja koulunkäynnin yhdistämisestä. Uutta kautta kohti Matti Järvisen haastattelun parissa!
Missä vaiheessa HPK tuli viime kaudella vaihtoehdoksi ja miten päädyit lopulta tänne Hämeenlinnaan?
Kyllä se oli siinä aika aikaisessa vaiheessa jo kun kävimme keskusteluja, mutta silloin jätettiin homma siihen. Tämä oli ihan oma päätös odottaa kevääseen omien päätösten kanssa. Tämän kerroin myös Kerholle. Keväällä sitten jatkoimme neuvottelua ja yhteisymmärrys löytyikin sitten jo nopeasti.
Mikä sinua HPK:ssa kiinnosti, mikä sai valitsemaan Kerhon?
Täällä on tehty huippu duunia jo pitkään, vaikka joukkue ja valmennus vaihtuvat, niin täällä on aina ollut kilpailukykyinen joukkue. Se on itselle se pääasia tässä touhussa.
Oliko sinulla ennestään tuttuja pelaajia joukkueessa?
Nenosen Markuksen kanssa Tapparassa oltiin samaan aikaan. Ahosen Ronyn kanssa Saipassa ja Mustosen Aleksin kanssa olimme aikanaan samaan aikaan Kiekko-Vantaassa lainalla. Ei muita, jopa yllättävän vähän kuin näin ajattelee.
Millainen pelaaja olet ja mitä tuot oranssiin työhaalariin?
Olen kahden suunnan sentteri. Pyrin tuottamaan molempiin suuntiin joukkueelle hyviä voittavia asioita. Joukkue on aina minulle se ykkösasia, se näkyy myös minun pelissäni. Erikoisosaamista tuon aloituksiin, sekä yli- ja alivoimille. Monipuolinen työkalu valmennukselle käytettäväksi moniin eri tilanteisiin, olisi hyvä tiivistys.
Miltä harjoittelu HPK:ssa on tuntunut ja miten harjoitellaan tällä hetkellä, kun sarjan alkuun on pari viikkoa?
Paljon olen tykännyt harjoittelusta ja tavasta miten täällä harjoitellaan. Pohjia on kesä tehty ja nyt ehkä aletaan vähän räjähtävämpää harjoittelua ottamaan mukaan, jotta saadaan niitä kesän pohjia ulos paremmin kropasta. Samalla peliä pala palalta viedään eteenpäin. Sellaista pelin ja itsensä jalostamista tämä on tällä hetkellä.
Liigassa alkaa olemaan 80-luvulla syntyneet pelaajat todella vähissä jo nykypäivänä. Vaikka tuntuu erittäin kornilta sanoa 32-vuotiasta konkaripelaajaksi, niin kyllä jääkiekon dna on vain näin vaikuttanut jo jonkin aikaa. Kun pelivuosia kertyy, niin monesti harjoittelukin muuttuu, oletko itse missä vaiheessa tätä prosessia?
Nyt on pakko sanoa olevansa onnekas koska saanut pelata pitkään ehjänä. Kroppa ottaa edelleen hyvin vastaan ja tämä mahdollistanut normaalin harjoittelun tähän asti. Kun vuosia tulee, koko ajan oppii myös itsestä sekä harjoittelusta, joka on arvokasta tietoa. Kumminkin haluaa löytää joka vuosi itsestä aina vähän lisää.
Oletko itse saanut missä vaiheessa sen suurimman herätyksen urheilijan elämään?
Kyllä se tuli silloin kun muutti omista nurkista Lappeenrantaan. Se oli kasvun paikka monella tapaa ja silloin oppi paljon myös urheilijaelämästä.
Mites nuorten jutut pukukopissa, meneekö yli ja kovaa vai toimiiko hyvänä siltana oppia sitäkin puolta?
Tuo jälkimmäinen ehdottomasti, kesäisin aina huomaa kun juttelee vanhojen tuttujen kanssa, ketkä ei ole olleetkaan tai ole enää pukukoppielämässä mukana, niin he ovat ihan pihalla nuorison jutuista, itse taas hyvinkin kartalla, kun on kauden niitä kuunnellut.
Onko sinun mielestä toiminta ja pelaajat muuttuneet sinun Liiga urasi aikana johonkin suuntaan?
Kyllä on, omasta ensimmäisestä Liiga sopimuksesta taitaa olla nyt 11 tai 12 vuotta. Onhan tämä koko touhu ammattimaistunut paljon. Fysiikkaharjoittelu on yhtenä varmasti suurimman kehityksen ottaneista osa-alueista. Pelaajaprofiili on muuttunut myös paljon. Ennen oltiin sellaisia punttivahvoja, nykyään liikkuvuus ja räjähtävyys suurimmassa keskiössä. Ennen hierarkia joukkueessa oli paljon selvempi, oli kokeneet pelaajat kontra juniorit. Ylimääräistä tehtävää riitti junnuilla koko ajan. Nykyään tätä ei juuri enää ole.
Onko tämä pelkästään hyvä asia? Paljon puhuttu asia on se, että onko nuoremmilla pelaajilla enää kunnioitusta kokeneempia pelaajia kohtaan samalla tavalla kuin ennen?
Kyllä se kunnioitus siellä on ja se on tärkeintä. Tavat muuttuvat samalla kun maailma muuttuu. Ei kukaan kaipaa junnutus aikoja takaisin. Nyt mennään ja kunnioitetaan nykyajan mukaan molempiin suuntiin.
Sinulla selässä on jo pitkään ollut numero 71, onko pelinumeron valinnalla joku tarina taustalla?
Se tuli ensimmäisen kerran Bluesissa minulle. Edellisellä kaudella Sami Blomqvist oli pelannut kyseisellä numerolla ja seuraavalla kaudella annettiin minulle ihan kysymättä ja valmiiksi päätettynä. Silloin ei ollut oma numero, mutta sen jälkeen kyllä yrittänyt pitää siitä kiinni. Tapparassa tosin piti keksiä jotain muuta, kun en ihan viitsinyt Kuuselan Krisulta kysyä vaihtaisiko.
Kun harrastuksesta tuli mielekäs työ, niin löytyykö muita harrastuksia millä ajatukset pois jääkiekosta kaukalon ulkopuolella?
Opiskelu on iso osa meikäläisellä arkea, maisterin opintoja suoritan tässä pelaamisen ohella. Sitten esikoispoika syntyi kuukausi sitten ja siihen kun lisätään todella intohimoinen jalkapallon seuraaminen, niin kyllä saa ajatukset pois jäältä hyvinkin.
Tuohon jalkapalloon liittyen, nyt olisi hieno mahdollisuus heiluttaa oman futis seuran värejä?
Koska on sydämen asia, niin kotikaupungin Honka ja syntymäpaikkana kun on Lontoo, niin siellä tuli kauan kauan sitten jo annettua sydän Chelsealle. Siellä tulee käytyä useasti pelejä katsomassa. Tässä kun pääsee puhumaan itselle tärkeästä asiasta, niin innoissaan odottaa jo pelimatkoja, että pääsee vääntämään joukkuekavereiden kanssa futiksesta. Asiantuntemusta tuntuu lajiin löytyvän, kun on keskusteluja kuunnellut.
Opiskelu ja jääkiekon pelaaminen ammatikseen on myös plussalasku, josta riittää paljon keskustelua ja eri kaavoja vuodesta toiseen. Millainen on sinun kokemuksesi asiasta?
Itselle on sopinut loistavasti. Erittäin hyvä lisä pelaamisen ohelle. Aikaa on, siitä se ei jää kiinni. Kaikille ei varmasti sovi, mutta harkita kannattaa ainakin. Koulut joustavat nykyään niin paljon, että jokaiselle sopiva rytmi löytyy varmasti. Olen asiaa yrittänyt myydä nuorille, onneksi joku on tarttunutkin asiaan. Onhan opiskeluista tuleva hyöty jatkoa ajatellen ihan kiistaton.
Harjoituspelien ajan olet saanut laidoille Antti Pihlströmin sekä Michael Jolyn, miltä paikka on tuntunut ja millaisena näet ketjussa roolijaon?
Onhan siinä ollut kiva pelata, molemmilla puolella nopeat laiturit. Antti painaa kulmissa, vääntää ja kaivaa kiekkoja omille. Jolylla taas on taitoa ja oveluutta vaikka muille jakaa. Yritän itse hakea tilaa ja tehdä tilaa. Sitten jaetaan kiekkoa laidoille, jotka molemmat osaavat tehdä maaleja, minä sitten hoidan ehkä vähän enemmän omaa päätä, niin pysyy sekin kontrollissa.
Millä kolmella adjektiivilla kuvailisit tämän kauden Kerhoa?
Yhtenäinen, sitkeä ja ovela!
Avointa peliä – blogi
Marko Syrjälä
20.09.2022 14:23
Jaa artikkeli:
