Avointa Peliä: Uutta pelaajaa esittelyyn – vuorossa #30
Tänään haastattelussa pesäpallon Superpesistuomari…
Ja HPK:n uusi maalivahti samassa paketissa. Hänen omia sanoja lainaten ”keskivertoa normaalimpi maalivahti!” Jos räpylä ja muisti yhtä teräviä, niin ei mitään hätää tällä kaudella. Avointa peliä – blogi ottaa perinteisesti uudet oranssit soturit pieneen keskusteluun alkavan uuden kauden alkupuolella. Tänään käydään läpi julisteita sekä pienen pitäjän kasvatin mielenkiintoista matkaa ja uhrauksia kun reissureppu pitää pakata, jos haluaa eteenpäin uralla. Tänään mukana turinoimassa ja maalivahtien keskinäisestä kunnioituksesta kertomassa Sami Rajaniemi!
Kuva: Teemu Hannula
Miten päädyit Hämeenlinnaan ja oranssiin univormuun täksi kaudeksi?
Aika aikaisessa vaiheessa varsinkin veskareiden paikat lyödään lukkoon nykyisessä Liigassa, joten ajoissa oltiin tämänkin kanssa liikkeellä. Tarkkaa ajankohtaa en nyt muista. Itselle ei ollut väliä löytyykö seuraava pelipaikka kotimaasta vai ulkomailta. Kerhosta tuli heti tuntuma, että juuri minut halutaan tänne. Sitten juttelin tuttujen kanssa sekä selvittelin itselle tärkeitä asioita, kuten esimerkiksi valmennus asioita. Täällä kaikki natsasi ja oli kaikin puolin paras paketti, joten oli helppo tarttua sopimukseen.
Ketä käytit luottohenkilöinä kun halusit tietoja HPK:sta?
Nenosen Markus on hyvä ystävä jo vuosien takaa, Laurikaisen Eetu on toinen kenen sanoilla oli paljon merkitystä päätöksen kanssa. Eihän Suomessa huonoa paikkaa olekaan, mutta kyllä se on pelaajan vastuulla selvittää asioita ennen kuin nimen paperiin laittaa.
ATK bittien ihmeellisessä maailmassa löytyi päällekkäistä tietoa sinun kasvattajaseurasta. Toisessa paikassa Ylivieskan Jääkarhut ja toisessa Teräskiekko Raahesta, nyt voisin kuvitella, että saadaan rajattua seurat yhteen?
Onpa mielenkiintoista, Teräskiekossa olen pelannut ihan kokonaista kolme kuukautta, kun Ylivieskassa loppui seurat oman ikäisissä. Eli kyllä puhtaasti Jääkarhujen kasvatti ollaan.
Lähdit jo nuorena niin sanotusti kiekon perään, kerro vähän polustasi aikuistasolle?
Pienessä pitäjässä kun on syntynyt, niin pelkästään jo kiekon pelaaminen ei ole itsestäänselvyys, saati sitten, että olisi tavoitteita lajissa. C-junioreissa meillä Ylivieskassa joukkueen toiminta loppui kesken kauden. Loppukausi meni sitten Raahessa. Seuraavaksi kaudeksi joukkue löytyi Kempeleestä. Siellä meitä kävi yksi autollinen kolmesti viikossa harjoituksissa plus pelit päälle. Suunta Ylivieskasta yhteen suuntaan on 130 kilometriä. Siihen koulut vielä, niin oli aika kova setti 15-vuotiaalle.
Mutta siellä päästiin pelaamaan SM-tasolla ja joka oli taas itselle myös tärkeä, koska olin koulun osalta päättänyt tavoitteekseni päästä urheilulukioon. Oulu olisi ollut lähin, mutta siellä kilpailussa Kärppien maalivahtien kanssa eivät meriitit olisi riittäneet koulupaikkaan. Hain ja pääsin sitten Lahteen lukioon, mikä oli taas hieno homma, koska mummo asui samassa kaupungissa. Asuinkin hänen valvovan silmän alla ensimmäisen vuoden. Toiseksi vuodeksi sitten muutin omilleni harjoittelemaan itsenäistymistä. Kyllähän tässä on unelmia seurattu, mutta ilman päättäväisyyttä ja perheen tukea en olisi nyt tässä -ammattilaisjääkiekkoilijana.
Kuva: Teemu Hannula
Muistatko ensimmäisen Liiga ottelusi, johon liittyy oranssit paidat myös?
Kyllä muistan ja hyvinkin. Siellä tapahtui kyllä kaikenlaista. Kerhoa vastaan se oli Hippoksella, juuri olimme aloittamassa peliä kun palohälytys alkoi soida. Meitä ei käsketty pois jäältä, me sitten pyörimme ympyrää vartin verran, kun odottelimme palolaitosta kuittaamaan hälytyksen pois. Ensimmäinen peli ikinä Liigassa ja työkalut käsitellä asiaa oli vähän ohkoisemmat kuin nykyään. Se oli kaksi tai kolme ensimmäistä vetoa, taululla 0-2. Sallisen Jere aloitti 13 sekunnin jälkeen ja hetki siitä Viitaluoman Ville teki toisen. 3-2 hävisimme pelin lopulta, että kyllä se siitä parani.
Joku kausi tässä takaperin olisiko ollut Korhosen Rasmus Ässissä joka joutui vähän samanlaiseen tilanteeseen, niin laitoin tsemppiviestiä pelin jälkeen, että hyvin on pärjätty tuollaisenkin pelin jälkeen vielä ihan omalla kokemuspohjallakin.
Kun saavut uuteen joukkueeseen, sinulla muuttuu maalivahtivalmennus ja sekä fysiikkavalmennus, varmasti ne isoimmat asiat maalivahdin pelaamisessa. Miten maalivahti lähestyy näitä asioita?
Nythän pystyn puhumaan vain omasta näkemyksestäni, mutta lähtötilannehan on aina tehdä ja miettiä asioita niin, että mikä auttaa maalin suulla. Fysiikkapuolella muutimme itse asiassa aika paljonkin asioita tai tapoja miten harjoittelin viime kesänä. Alla oli kuusi vuotta harjoittelua samalla ohjelmalla, joten muutos teki todella hyvää pääkopalle, eikä testien mukaan muutenkaan väärään suuntaan menty ollenkaan.
Maalivahtivalmennuksen puolella taas se on enemmän sellaisten pienten asioiden haastamista. On hienoa, kun joku tuo uusia ajatuksia ja kyseenalaistaa miksi aina on tehty noin. Niistä saadaan virtaa päivittäiseen tekemiseen ja aina sieltäkin tarttuu jotain uutta mikä kehittää omaa pelaamista.
Kun rakkaasta harrastuksesta on tullut ammatti, niin millä ajatukset pois jääkiekosta kaukalon ulkopuolella?
Golf on kesällä kyllä sellainen ja sitten toinen tärkeä asia lähellä sydäntä on luonto. Tykkään käydä ihan metsässä pyörimässä, välillä kalastamassa ja vaeltamassakin tulee käytyä. Metsästys on sellainen haave vielä, mutta sillä on jääkiekon kanssa aika paha päällekkäisyys syksyn osalta, joten se tulee sitten varmaan mukaan peliuran jälkeen viimeistään.
Löysin myös tiedon, että olet toiminut Superpesiksessä tuomarina?
Kyllähän tuo pitää paikkansa, miesten puolella sekä naisten puolella on tullut Suomea kierrettyä. Olen itse pelannut 15-vuotiaaksi, sitten kun muutin Lahteen, niin piti valita laji jo vähän tarkemmin. Isä vihelsi aikanaan pitkään pesiksessä ja pääsin sitten pesätuomariksi mukaan, sehän oli nuorelle pojalle kuin kesätyö, kun sai pientä korvaustakin Suomen kiertämisestä ja tuomaroinnista. Sitten kun Liigaan pääsi, niin siinäkin syksy meni päällekkäin ja parhaat pelit alkoivat pesäpallossa, niin piti jäädä pois. Siihen aikoihin sitten lopetin kokonaan viheltämisen.
Tuleeko paljon seurattua vielä pesäpalloa?
Kyllä tulee hyvinkin tarkkaan. Jos telkkarin ääressä on, niin aina tulee katsottua kansallispeliä, jos mahdollista. Hyvinkäälläkin tuli kesällä käytyä katsomassa peliä ihan paikan päällä, Mikkelin aikoina ei osunut yhtään joukkuetta lähelle, niin silloin ei ollut mahdollista.
Ketä olet aikoinaan pitänyt esikuvinasi?
Pekka Rinne on ollut ehkä suurin, sitten kun miettii niitä julisteita aikoinaan pikku Samin seinällä, niin siellä oli Kari Lehtonen, Pasi Nurminen ja Niklas Bäckström. Muutama vuosi sitten kun pelattiin Tapparaa vastaan ja Niklas pelasi toisessa päässä, niin olihan se aika uskomaton hetki. Mies joka on ollut julisteessa minun seinälläni, on nyt toisessa päässä maalissa. Oli todella hieno fiilis pelata!
Millä kolmella adjektiivilla kuvailet tämän kauden Kerhoa?
Taisteleva, työteliäs ja periksiantamaton!
Avointa peliä – blogi
Marko Syrjälä
12.11.2022 19:12
Jaa artikkeli:
