Avointa Peliä: Fysiikkavalmennus – vanhat olettamukset tiukassa
Kesällä parhaimmassa kunnossa ikinä, jalat tukkoon maajoukkuetauolla. Ulkomaalaiset pelaa itsensä kuntoon, kauden aikana vain pelataan ja levätään. Olettamuksia sitkeästi joihin uskotaan vuodesta toiseen. Kaikki nämä liittyy ainakin jotenkin fysiikkapuoleen, joten on aika luonnollista ottaa yhteys fysiikkavalmentajaan ja korjata vanhat olettamukset nykyajan faktaksi. Tänään mukana menossa HPK:n fysiikkavalmentaja Mikko Tolvanen. Selvitetään samalla ne Kerhon kovakuntoisimmat ja vahvimmat pelaajat.
Hyppäsit jo aika nuorena pois pelihommista ja nyt olet takaisin valmennuspuolella, kumpuaako kiinnostus alaan jo pelivuosilta?
Tavallaan kyllä, maalivahtina joutui lonkkien kanssa aika paljon jumppaamaan ja yhteistyö fysioterapeuttien kanssa tuli tutuksi. Peliuralla kun sopimus loppui, niin tein varasuunnitelman ja hain kouluun. Treenasin kesän ja kun syksyllä koulun piti alkaa, niin en ollut saanut mieleistäni sopimustarjousta, joten päätin sitten aloittaa fysioterapeutti opinnot. Sillä tiellä ollaan.
Oliko sinulla tavoitteena palata lajin pariin vai oliko sattumaa? Ja miten tapahtui paluu kasvattajaseuraan täksi kaudeksi?
En tiedä suunnitelinko sitä, mutta kyseessähän on ammatti mihin kutsutaan. Kun aloitin koulun, niin tein työharjoittelua koulun toisena vuotena Espoon Bluesissa, jossa olin pelannutkin. Siellä taas tuli puheeksi, että A-juniorit tarvitsevat maalivahtivalmentajaa seuraavaksi kaudeksi. Siinä sitten palattiin lajin pariin isommin.
Seuraavaksi soitti Jokerit, jotka tarjosivat kokopäivätöitä A-junioreissa. Seuraavaksi soitteli Tomek Valtonen ja pyysi Vaasan Sportiin Liigaan maalivahti- sekä fysiikkavalmentajaksi. Kerhoon taas askeleet toivat, kun Tiilikaisen Matti soitteli viime keväänä ja kyseli kiinnostusta ja neuvotteluiden jälkeen tehtiin sopimus tästä kaudesta.
Kun hyppäät uuteen joukkueeseen, niin miten alat toimimaan ja miten otat paketin haltuun?
Varmaan ensimmäisen asia on jo työhaastattelussa, että puhutaan päävalmentajan kanssa samaa kieltä. Olen kumminkin hänelle töissä. Taustojen selvitys mahdollisimman hyvin on sitten isoa asia kun aloitetaan ihan työpäivät. Tästä iso kiitos Turusen Timolle (HPK:n entinen fysiikkavalmentaja), jonka kanssa pidettiin pitkä palaveri seuran harjoitushistoriasta ja testituloksista. Sitten aloitan henkilökohtaiset palaverit pelaajien kanssa. Kun joukkueen yhteiset harjoitukset alkavat on testaamisen aika, tästä saaduilla tuloksilla pystytään taas suunnittelemaan harjoitusohjelmia eteenpäin.
Mites kootaan testipatteri? Onko joukkueella oma vai tuoko fysiikkavalmentaja omansa tullessaan? Mitä testejä tänä kesänä ohjelmaan kuului?
Siinä on vähän molempia, itse halusin pitää kestävyystestinä pitkän pyörätestin, joka on kuulunut Vierumäellä Kerhon historiaan jo pitkän aikaa. Itsekin olen sen aikanaan pelivuosina joutunut polkemaan. Tällaisesta saadaan hyvää verrokki dataa pelaajista, jotka ovat monena vuotena olleet jo mukana. Sitten tuon jotain omia, joiden koen antavan parhaiten lajikohtaista tietoa pelaajista.
Nopeus ja räjähtävyys puolella testattiin 20 metrin nopeustesti, niin luistimilla kuin juosten. Tähän kuului myös pompputestit luisteluvoimasuuntiin. Voimapuolella testattiin ylävartaloa leuanvedolla lisäpainoilla sekä penkkipunnerruksella. Alavartalon voimatasoja mitattiin isometric mid thigh pull -testillä. Tämän lisäksi koko kauden ajan on otettu testituloksia trapbar maastavedon muodossa harjoitusten yhteydessä. Kaikissa voimatesteissä haettiin kolmen toiston maksimeita loukkaantumisriskin minimoimiseksi.
Kesä on selvää kehityksen aikaa, mutta miten kauden aikana kun pelimäärät ovat aika hurjiakin välillä, niin pystyykö kauden aikana myös kehittymään fyysisellä puolella vai onko enemmän ylläpitävää?
Tykkään ajatella niin, että ne ominaisuudet mitä treenataan jään ulkopuolella, ovat niitä mitkä jäällä ei kehity. Kolme sellaista pääosan esittäjää ovat aerobinen kestävyys, maksimivoima ja nopeus. Tavallaan nämä ovat niitä mitkä kauden aikana tyhjenevät omista kupeistaan ja niiden tyhjentymistä vastaan taistellaan koko ajan. Eli mukana harjoittelussa koko kauden. Räjähtävyyttä 1-2 kertaa joka viikko ja voimaa 1-3 kertaa viikossa on sellainen nyrkkisääntö. Sellainen hapottava tekeminen korkealla sykkeellä tapahtuu käytännössä pelkästään jäällä, joten jään ulkopuolella tehdään matalatehoista kestävyysharjoittelua.
Mutta pelimäärät on muuttuva tekijä, joka ei pakota meitä vähentämään oheisharjoittelua, mutta muuttaa toimintamallia toteutukseen. Esimerkkinä voidaan ottaa vaikka voimaharjoittelu, joka on keskushermostoa isosti kuormittava, kuten pelikin. Jos pelejä paljon, voimme ottaa 20 minuutin voimaharjoituksen pelin jälkeen ja käyttää seuraavan päivä palautumiseen. Viikoittaiset määrät pysyvät suhteellisen samana, mutta pilkotaan erilailla kuormituksen vaatimalla tavalla. Tätä kautta kyllä olen sitä mieltä, että kyllä kauden aikana pystyy myös kehittymään ja tätä vahvistaa myös tulokset joukkueen sisällä.
Mitä pelipäivänä kuuluu sinun toimenkuvaasi?
Pelipäivä koostuu fysioterapeutin hommista aika pitkälle. Ennen peliä voi olla jotain käsittelyjä tai teippauksia. Pelin aikana autan siellä missä tarvitaan, lähinnä huoltoa. Jos tulee vammoja, niin lääkärin kanssa katsotaan mitä tehdään. Pelin aikana seuraan myös jonkun verran sykekäyriä, lähinnä jos joku on ollut kipeänä, niin miten kroppa palautuu. Toki jos pelin jälkeen treenit, niin niiden suunnittelu kuuluu meikäläisen vastuulle.
Ketkä ovat joukkueen kovakuntoisimmat ja vahvimmat pelaajat?
Jos mennään puhtaasti testituloksilla, niin kuntopuolella pohjat hapenotossa löi Petteri Nurmi, nopein luistelija oli Ikosen Ossi ja voimatasoissa vahvin oli Nenosen Markus.
Vieläkö pitää paikkansa, että suomalainen harjoittelee itsensä kuntoon ja pohjoisamerikkalainen pelaa itsensä kuntoon? Tullaanko sieltä huonossa kunnossa Eurooppaan?
Ei sieltä missään pyöreässä kunnossa tulla, he ovat erilailla kunnossa kuin täällä. Ei se ole huonoa kuntoa, se on enemmänkin harjoittelun kulttuurieroa ja fyysisen profiilin eroavaisuutta. Tarkoitan sitä, että pienessä kaukalossa peli on erilaista kuin täällä. Isossa kaukalossa pitää olla jatkuvassa liikkeessä, joten aerobinen jaksaminen varmasti voi jäädä vajaaksi verrattuna täällä pitkään pelanneisiin. Mutta sitten taas pienen kaukalon jatkuva stop and go pelaaminen ja siihen harjoittelu on tehnyt sen, että voima ja räjähtävyys puolella voivat olla selvästi edellä suomalaisia pelaajia.
Avointa peliä – blogi
Marko Syrjälä
07.03.2022 11:29
Jaa artikkeli:
