Taas oli aika ottaa yhteyttä Rapakon taakse ja kysellä Eetu Tuulolan kuulumisia, jokaisen hokijätkän parhaaseen aikaan eli keväällä, kun playoff horsmat alkavat kukkia.
Edelleen olen hyvin viihtynyt ja mikäs täällä viihtyessä, kun joukkue pärjää ja playoffit ovat ovella kolkuttamassa. Joukkueena pelit ovat menneet hyvin, juuri varmistettiin playoffpaikka. Ja nyt jatkuu taistelu konferenssin ja divisioonan voitosta. Siinä samalla oma peli on rullannut hieman paremmin kuin ennen joulua ja mikä parasta ehjänä on saanut painaa menemään. Porukatkin ovat täällä parhaillaan kylässä pari viikkoa, joten hyvä fiilis kaikkineen päällä.
Kyllä sieltä aina pelien jälkeen ja aikana tulee pieniä tipsejä, mitä olisi voinut tehdä paremmin ja mitä on tehnyt hyvin. Ennen pelejä yleensä katsotaan viime pelin suurimmat kehitysalueet, että tietää mihin kiinnittää huomiota tulevassa pelissä. Näin ei toisteta samoja virheitä ja tekeminen kehittyy.
Omasta mielestä olen tullut kokonaisvaltaisammaksi pelaajaksi mitä olen ollut, lähtee varmasti eniten puolustuspelaamisen kehittymisellä. Toinen iso osa on ollut tilanteiden tunnistaminen, milloin lähtee haastamaan vastustajaa ja milloin ei.
No ei sitä voi vieläkään täydelliseksi sanoa, mutta kyllä on parantunut ihan huimasti, kun joutuu koko ajan käyttämään.
Ensi kautta en ole vielä miettinyt, pelataan tämä kausi ensin pois ja sitten vasta mietitään tulevaa.
Kansainvälinen ajokortti on jo taskussa, mutta kämppäkaverit eivät ole uskaltaneet päästä minua vielä ratin taakse, eivät siis luota suomalaisen pojan ajotaitoihin, vaikkei niissä mitään vikaa tietenkään ole!
Kyllähän täällä laaja on tarjonta, mutta kyllä aika vahvasti mennään jääkiekon ehdolla. Pelipäivinä pastaa ja jauhelihakastiketta, kanaakin siihen voi myös ottaa. Omassa perheessä syödään myös paljon lihaa ja kanaa. Onhan se juustomakaroni täällä suosittua, pari kertaa olen maistanut toki, mutta ei ole kyllä minun mielestä mitään erikoista.
Haasteannoksia en ole vielä kokeillut ja suosikkiherkku on todella löytynyt! Isäntäperheen isän valmistamat barbeque ribsit! Tosin en ole ainoa perheen pojista, joka niitä rakastaa!
En ole vielä tehnyt, mutta varmasti teen ennen kuin lähden takaisin kesällä Suomeen. Se täytyy kyllä vielä sanoa, että isäntäperheelle ja kämppiksille kyllä maistui Fazerin sininen erittäin hyvin!
Avointa Peliä – Marko Syrjälä