Avointa Peliä: Belgian Prongeri #44
Ilkeä puolustaja ja selässä numero 44. Jotain erittäin tuttua ja nähtyä, kapeimmissakin kaukaloissa. Sanaleikki mahdollisuus tuli lapaan, kiitos isän peliuran, silloin pitää heti veivata. HPK-legendakin saatiin juttua kunnioittamaan, hieno lisä ja hieno tarina hämeenlinnalaisesta kulttuurista ja yleisöstä – edelleen. Tänään tutustutaan HPK puolustaja Julius Reiniin, jolla pysyy mailan lisäksi myös vapa kädessä. On hienoa seurata kun Liiga-paikka on otettu ryminällä. Myös aina upeat pihapelit mainittu, vaikkakin tällä kertaa vähän kipeämmässä yhteydessä.
Sinulla lukee syntymäpaikkana Genk, Belgia, mutta jääkiekon makuun pääsit vasta Suomen maaperällä, kerro vähän askeleistasi kiekkoilijana?
Isä pelasi Belgiassa jalkapalloa kun synnyin, kiekossa ensikosketukset tulivat Kokkolan Hermeksessä, missä meni ne pikkujunnuvuodet. Yläasteelle kun siirryttiin, niin isä sai töitä Turusta ja muutimme koko perhe sinne, missä sitten pelasin A-junioreihin asti. Meikäläisellä oli jo jonkinlainen junnudiili Tepsin edustuksen kanssa, mutta jotenkin pelaaminen vähän junnasi paikallaan ja agentti alkoi katsomaan muita vaihtoehtoja.
Kokkolan Hermes tuli siinä vaiheessa kuvioihin, siellä oli valmentajina Janne Tuunanen ja Tuomas Vänttinen ja he halusivat antaa minulle sellaisen epävirallisen näyttöpaikan, vaikka olinkin lainapelaaja. Siellä sitten taistelin itselleni pelipaikan joukkueesta ja kolme kautta siellä meni sitten sillä reissulla.
Tuomas Vänttinen mainittu, ei tainnut sillä kaudella jutut ja tarinat loppua?
No ei todellakaan loppunut, paras apuvalmentaja mitä minulla on ikinä ollut. Joka aamu kun saavuimme hallille, niin Vänä oli jo pelaajien puolella kahvikuppi kädessä, jalat pöydällä värjäämässä tarinaa, olihan se mahtavaa.
Syntymäpaikkana kun on Genk, niin onko Belgian maajoukkueesta jo soiteltu?
Hehe, ei kyllä ole. Itse asiassa minulla ei ole edes Belgian kansalaisuutta. Kysyin sitä joskus isäukolta, miksei minulle otettu sitä aikanaan, niin säännöt olivat kuulemma erilaiset siihen aikaan. Eli ei ollut edes mahdollista. Ja nyt en ole kokenut tarpeelliseksi edes selvittää, olisiko mahdollista vielä.
Isäsi oli huippufutari ja sinä olet matkalla jääkiekon puolella sinne huipulle. Pysyykö sinulla paremmin pallo hallussa kuin isällä kiekko?
Itse asiassa olemme molemmat pelanneet molempia lajeja, isä joutui lopettamaan rannevamman takia kiekon pelaamisen. Minä taas pelasin futista 14-vuotiaaksi asti, jolloin kiekko voitti fyysisempänä lajina.
Kuvaile itseäsi, millainen pelaaja olet?
Tykkään kovasta pelistä, vahvuudet löytyvät oman pään asioista, puolustaminen ja avaaminen ensimmäisinä. Kokkolassa pelasin myös ylivoimaa, sekin onnistuu, mutta ei Cale Makar tasolla. Sanotaan näin, että millään kentän osa alueella ei tule isoja ongelmia, mutta vahvuudet löytyvät oman pään pelaamisesta.
Kuva: Teemu Hannula
Mikä on ollut suurin yllätys sinulle Mestiksen ja Liiga pelien välillä, sekä Liiga toiminnassa?
Suurin yllätys on ollut kuinka paljon enemmän Liigassa joutuu luistelemaan, en edes osaa selittää sitä, mutta siltä on tuntunut. Sitten tavallaan olen yllättynyt kuinka nopeasti olen päässyt sisään Liigan vaatimuksiin. Tähän on varmasti auttanut aina ikävät muiden puolustajien loukkaantumiset, mutta sitä kautta oma peliaika on ollut paljon suurempi kuin varmasti suunniteltiin.
Mitä kehityskohteita valmennus on ottanut erityishuomioon sinun kanssasi Liigassa?
Kaukalon ulkopuolella sellainen perus fysiikka ja pelihommista sellainen kiekollinen varmuus. Olen pitänyt itseäni aina varmana pelaajana, nyt Liigassa on tullut vääriä ratkaisuja kiekon kanssa. Olemme katsoneet paljon videoita, syitä ratkaisuihin ja sitä kautta kehitetään näkemään vaihtoehdot ja valitsemaan paras (oikea) ratkaisu kuhunkin pelitilanteeseen tällä tasolla.
Itsekin sanoit, että tykkäät pelata kovaa, suu käy, maila lepää poikittain, maalilla ei ole kuin makuupaikkoja ja atk:lta löytyi lempinimi räyhä-reiskakin. Rinkelinmäellä on osattu aina arvostaa sotureita ilman tehopisteitäkin. Onko tulokasta on käyty muistuttelemassa vastustajan toimesta?
Aika rauhassa on kyllä saanut temmeltää, mestispakin ja märkäkorvan kuulumisia on kyselty, ei sen ihmeempää. Tuohon Rinkelinmäen yleisön arvostukseen minulla on pieni tarina…
Kalliokosken Moppe* on entinen junnuvalmentajani Kokkolasta. Hänen poikansa on hyviä kavereitani. Yhtenä iltana pari vuotta sitten Moppe tuli jutulle:
”Ai että, kun Rinkelinmäellä tykättäis susta! Kävisit antaa vähän kovuutta ja pientä pikku sikaa kaukalossa, niin Rinkelinmäen yleisö olisi ihan hulluna suhun.”
(*Jouni ”moppe” Kalliokoski, HPK kasvatti, kaikkien aikojen 4. tehokkain HPK pelaaja, jonka pelinumero #91 on jäädytetty Kokkolan Hermeksen toimesta)
Olet saanut eturiviisi näkymään jääkiekkoilijan käyntikortinkin jo, onko tämän kauden osumia?
Kyllä tämä on jo muutaman vuoden takaa ja vielä oman pelaajan maila. Itse asiassa taitaa olla jo toinen tai kolmas kierros jo menossa. Muistaakseni olin 13-vuotias kun eturivi lähti ensimmäisen kerran pihapeleissä.
Ketkä valmentajat ovat olleet sinulle tärkeimpiä tähän mennessä?
Nämä ovat aina niitä kysymyksiä, mistä helposti joku jää kyydistä, eli unohtuu. Mutta Hermanni Vidman, Anatoli Bogdanov juniori, Witickin Tony Kokkolasta. Jere Härkälä ja Laaksosen Miika kuuluu myös tälle listalle.
Millä ajatukset pois jääkiekosta, kun rakkaasta harrastuksesta tuli ammatti?
Golf on sellainen laji mitä tulee pelattua ja toinen itselle todella tärkeä harrastus on meritaimenen kalastus.
Yksi vaikeimmista kalastusmuodoista tässä maassa, arvostan. Nyt on mahdollisuus laittaa ennätys sentit julkiseksi?
62 cm on isoin, mitä olen saanut haaviin asti.
Missä sinulla on tavoitteet jääkiekkoilijana?
Vakiinnuttaa Liiga-paikka ja siitä edetä jossain Liiga seurassa siihen pakkien top 4 ryhmään, mikä on aina jokaisessa seurassa se kivijalka. Realistisena unelmana pidän maajoukkuetta jonakin päivänä!
Avointa peliä – blogi
Marko Syrjälä
12.04.2023 15:12
Jaa artikkeli:
