Avointa Peliä: Uutta pelaajaa esittelyyn – vuorossa #54

Avointa peliä – blogi ottaa perinteisesti uudet oranssit soturit pieneen keskusteluun. Tänään jo pelkkä sukunimi aiheuttaa Rinkelinmäen kokeneimmissa kiekkoromantikoissa lempeää ja leveää hymyilyä. Muistot eivät unohdu, mutta nyt niitä on tullut lisää tekemään nuorempi polvi.  Tänään mukana tarinoimassa HPK:n uusi puolustaja Jiri Pärssinen!

Missä vaiheessa neuvottelut Kerhon kanssa alkoivat ja mitkä asiat ratkaisivat, että valitsit oranssin pelipaidan seuraaviksi kausiksi?

Joulun tienoilla se oli, kun Kerho otti yhteyttä. Itselle oli ja on kaksi tärkeää asiaa pelihommissa. Pitää pystyä ottamaan seuraavat askeleet omalla uralla sekä joukkueen mahdollisuus menestyä. Ne molemmat täyttyivät täällä hienosti. Lisäksi täällä oli hyvä kilpailutilanne pelipaikoista, samaan aikaan kova, mutta täysin mahdollinen ottaa pelipaikka omilla hyvillä esityksillä.

Millainen pelaaja olet, mitä tuot HPK:n joukkueeseen?

Hyökkäävä puolustaja, pelisilmää pidän vahvuutena ja tuon sellaista energisyyttä sekä hyviä kiekollisia ratkaisuja. Kehityskohteina reagointi, räjähtävyys ja oman kropan käyttö ilkeämmin kaukalossa, kun raameja (188cm) kumminkin jonkin verran löytyy.

Olet ollut koko alkukauden loukkaantuneiden listalla. Onko ensimmäinen ns. pitempi loukkaantuminen käynnissä ja miten pää on sen jaksanut?

Ikävä kyllä on tuttu kaava, eli kokemusta vastaavasta on. Alussa toki ottaa koville henkisesti saada tietoa vamman vakavuudesta, mutta kyllä sieltä on vain kovalla henkisellä vahvuudella pumpattava itsensä ylös ja tekemään sitä puuduttavaakin kuntoutusta. Onneksi hallilla pystyy käymään harjoittelemassa, niin näkee jätkiä ja saa vähän mielelle virtaa ja vaihtelua yksin puurtamisen lisäksi.

Miltä harjoittelu on Hämeenlinnassa maistunut?

Aina on pirun virkistävää, kun tulee uuteen ympäristöön ja kaikki harjoitukset vaihtuvat. Lisäksi vielä täällä on alusta asti ollut hirveä halu kaikilla tehdä hommia, valmennus pitää vaatimustasoa korkealla, mikä potkii myös itseä. Eli kyllä on maistunut todella hyvin.

Onko sinulla harvinaisemman pelinumerosi #54 kohdalla tarinaa taustalla?

Siinä ei ole kyllä mitään tarinaa, aikoinaan olisin halunnut numeron kymmenen selkään, en saanut, sain tämän #54:sen ja sitä on nyt kannettu omana aina kun mahdollista.

Eli on täysin sattumaa, että aikoinaan isäsi Timo Pärssinen hurmasi Rinkelinmäellä selässään numero #27, joka kertaa kaksi on sama kuin sinulla nyt selässä?

(naurua) nyt kyllä oli täysin uutta tietoa, tuota en tiennyt. Eli siis on täysin sattumaa.

Teitä on neljä veljestä, isoveli lähti täksi kaudeksi rapakon taakse (Juuso Pärssinen) ja kaksi pikkuveljeäkin pelaa jääkiekkoa. Onko nyt päässyt käymään sellainen ihmeellisyys, että olet veljeskvartetin ainoa puolustaja sekä ainoa rightin puolella leipova?

Pakko kyllä myöntää, että olen ainokainen molemmissa kategorioissa. Sitä miksi tällainen ”tupla outous” on päässyt käymään, niin en todellakaan tiedä. Mutta uskotaan vaikka siihen, että rightin puolen pelaajilla on paremmat palkat.

Olet asunut ulkomailla lapsuudestasi ison osan, Sveitsin vuodesta (3-4v) ei varmaan hirveästi ole muistoja, mutta Ruotsista muutitte pois kun olit 10-vuotias. Millaisia muistoja sieltä?

Sveitsistä ei kyllä ole muistijälkiä, mutta kuvista olen nähnyt kyllä paljon sen aikaista elämää. Ruotsista taas on todella hyviä muistoja, siellä oli ensimmäiset luistimet ja luistelukoulut. Paljon kavereita, todella hienoja muistoja jäänyt sieltä.

Jäikö Ruotsin kieli mukaan siltä reissulta?

Kyllä silloin kun muutettiin, niin oli aika lähellä täydellistä. Nyt kun sitä ei ole käyttänyt, niin aika ruosteessa on. Mutta jos alkaisin puhua, niin varmasti vetreytyisi äkkiäkin taas.

Missä sinulla on tavoitteet jääkiekkoilijana lähellä ja kaukana?

Kyllä liigapaikka on se lyhyen otannan tavoite, sitten siitä heti isompaan rooliin seuraavaksi kaudeksi. Pitkässä juoksussa NHL on edelleen unelma sekä ulkomaat ylipäätään.

Kuvaile tämän kauden Kerhoa kolmella adjektiivilla?

Työteliäs, energinen ja voitontahtoinen!

Avointa peliä – blogi

Marko Syrjälä