Avointa Peliä: Uutta pelaajaa esittelyyn – vuorossa #14
Jos sukunimi on Ahonen ja lempinimi Mauno, niin rauhallisuus ja laatutakuu tuoksuu. Kuvastaa kyllä pelityyliäkin hyvin. Avointa peliä – blogi ottaa perinteisesti uudet oranssit soturit pieneen keskusteluun alkavan uuden kauden alkupuolella. Tällä kertaa Porvoosta ei nostettu suklaata esiin, vaan Kerhon uusi puolustaja, Porvoon Smilen kasvatti Rony Ahonen. Luvassa viisaita sanoja ja filosofista ajattelua junioreista ja heidän saapumisestaan Liigan pukukoppiin nykypäivänä!
Missä vaiheessa HPK tuli vaihtoehdoksi tälle kaudelle ja mitkä asiat puhuivat Kerhon puolesta?
Viime kaudelle olisiko ollut vuodenvaihteen tienoilla tuli kontakti Kerholta, molempien halut kohtasivat alusta alkaen, jonka kautta oli helppo päästä nopeasti yhteisymmärrykseen sopimuksesta. Kyllähän pelaajalle on merkitystä sillä, että tuntee valmennuksen ja niiden tavat toimia. Sitten Hämeenlinna ihan sijainniltaan, sekä seura menestyvänä ja tavoitteellisena, ovat tärkeitä pointteja itselle.
Oliko sinulla tuttuja pelaajia seurassa entuudestaan?
Eipä oikeastaan, Karjalaisen Miro tietenkin viime kaudelta, sekä Järvisen Matti. Muut ovat sitten enemmän ja vähemmän vain kulmista tuttuja.
Millainen pelaaja olet ja mitä tuot oranssiin joukkueeseen tällä kaudella?
Jäällä vahvaa puolustuspeliä, kamppailuvoimaa, sellaista simppeliä peruspeliä, missä koko ajan tiedetään mitä ollaan tekemässä. Pukukoppiin taas tuon rauhallisuutta, mikä kuvailee parhaiten omaa persoonaa. Sitten kokeneempana pelaajana helposti lähestyttävää pelimiestä, joka tarvittaessa auttaa ja vinkkaa junnuille asioita, millä pääsevät taas napsun eteenpäin urallaan.
Tuohon on pakko tarttua, miten toimii rauhallisuuden tuominen koppiin, kun eräs Miro (nimi ei muutettu) poika on samassa kopissa?
(Naurua)… se on kyllä totta, kova poika hössöttämään. Mutta siinä vaiheessa kun joku kokeneempi harvoin äänessä oleva pelaaja puhuu, niin kyllä siellä kuuntelee jokainen ihan hiljaa.
Kuulut kokeneimpiin pelaajiin Liigassa. Onko oma harjoittelusi muuttunut kuinka paljon urasi aikana?
Ihan yleisesti koko harjoittelu lajin parissa on muuttunut valtavasti, totta kai sitä kautta myös oma harjoittelu. Alkuaikoina lyötiin tanko niskaan ja rautaa päihin niin paljon ettei ylös aina päässyt. Nyt jo pitemmän aikaa harjoittelu on ollut enemmän sellaista toiminnallista. Tietoisuus harjoittelusta on kasvanut paljon ja kun itselle tulee ikää lisää, niin koko ajan oppii harjoittelemaan fiksummin.
Milloin sinä olet saanut sen suurimman herätyksen urheilijan elämään?
Rehellisesti sanottuna todella myöhään. Noin viisi vuotta sitten, eli vasta noin kolmekymppisenä, jos aikajanallisesti rajataan. Ainahan sitä on puhuttu ja opetettu, mutta selvästi se oma ajattelu tuli tuolloin vasta mukaan. Silloin ymmärsi mitä tämä vaatii ja miksi ja minkä takia tätä tehdään.
Onko uusi fysiikkavalmentaja (Matias Sarvela) tuonut sinun harjoitteluusi jotain uutta?
Kyllä on, olen erittäin tyytyväinen jo tähän mennessä yhteistyöhön. Harjoittelusta on tullut sellainen turvallinen ja kuunteleva olo. Jos vaikka tuntee kireyttä jossain kohtaa kropassa tai haluaa treenata jotain enemmän, niin Matiaksella on kyllä vakuuttava tietopankki. Löytyy useampia tapoja miten voidaan toisella tapaa harjoitella, jotta saadaan tavoite täytettyä.
Miltä alkukausi on maistunut Hämeenlinnassa?
Olen kyllä ollut erittäin vaikuttunut tavasta täällä toimia. Päivästä yksi lähtien koko joukkue on halunnut tehdä töitä kovaa, ilman mitään tekosyitä. Samasta päivästä alkaen olen kokenut itseni tervetulleeksi joukkueeseen. Näiden pohjalta on helppo sanoa, että on ollut erittäin mielekästä olla täällä.
Koska sinulla on vähän enemmän jo perspektiiviä vertailla asioita, niin miten koet nuorempien pelaajien kohtelun nykyään ja onko heillä – paljon keskusteltua – kunnioitusta vielä vanhempia pelaajia kohtaan jäljellä?
Onhan se (kohtelu) muuttunut ja hyvä niin. Esimerkkinä vaikka, nykyään harjoitusten jälkeen, jos haluaa ampuilla ylimääräisiä, niin kukaan ei edes mieti, onko parina junnu ja konkari. Tarpeeksi kauaksi kun mennään, niin junnu ehkä odotti kulmassa kun konkarit ampuivat. Jos juniori tulee koppiin ja joutuu jännittämään, niin kenen etu se on?
Itse ainakin yritän olla mahdollisimman helposti lähestyttävä, jolle jokainen voi puhua. Tätä kautta turvallinen työympäristö on asia, mitä kautta juniorit tullessaan Liiga pukukoppiin toivottavasti jännittäisivät vähemmän. Jolloin nähdään heitä omana itsenä nopeammin sekä kopissa, että jäällä. Näin saadaan varmasti heistä enemmän irti, joka taas on joukkueen etu.
Kyllä se kunnioitus siellä on, se ei ehkä näy niin usein nykypäivänä, mutta kyllä siinä vaiheessa kun kokeneemmat puhuu ja tekee, niin esille kunnioitus tulee kyllä.
Kai junnut sentään kiekot vielä kerää harjoitusten jälkeen?
Kyllä sen verran vanhoista tavoista pidetään kiinni varmasti.
Kun harrastuksesta on tullut mielekäs työ, niin onko jotain muita harrastuksia, millä saat ajatukset pois kiekosta?
Viime kesänä tuli aloitettua golfin pelaaminen. Se oli erittäin mielekästä, sekä toimi kyllä loistavana keskittymisharjoituksena samalla, kun palloja haeskeli milloin mistäkin. Asustelen Porvoossa, joten ajomatkat toimivat myös hyvin pään tyhjentäjänä, jolloin on valmis joko pelaamaan tai touhuamaan lasten kanssa heti kun pääsee perille.
Millä kolmella adjektiivilla kuvailisit tämän kauden Kerhoa?
Taitava, työteliäs ja periksiantamaton!
Avointa peliä – blogi
Marko Syrjälä
13.10.2022 17:38
Jaa artikkeli:
