Avointa Peliä: Onko kotiläksyt tehty?

Nyt kun playoffs-paikka varmistui viimeisen päälle, on aika alkaa ottamaan ajatuksia kohti tuota kevään kiimaa, kauden huipentumaa ja aikaa jolloin tehdään fontista selässä isompia tai pienempiä. Pienet palaset lisääntyvät ja niiden arvo nousee. Yhden ex-pelaajan tilastoista löytyy viisi maailman kovinta liigaa. Jokaisesta sarjasta on pelattuja playoff pelejä, yhteensä 129 kappaletta. Kaikissa sarjoissa pistekeskiarvo kovempi pudotuspeleissä kuin runkosarjassa, niin kyllä nyt ollaan oikeassa seurassa kyselemässä kevään karkeloista. Tällainen tekijä meiltä löytyy omista kasvateista, omasta kylästä..

Tänään mukana tarinoimassa Riku Hahl!

Sinulta löytyy ensimmäinen playoffs-kokemus miesten puolella kaudelta 1998–99. Minkälaisia muistoja on jäänyt tuolta keväältä?

Taidettiin pelata Espoon Bluesia vastaan silloin. Nelosketjussa tuli pelattua, mutta vastuu jäi aika pieneksi. Sellainen tapahtumasarja on jäänyt mieleen, kun Palon Marko sai kyynärpäästä iskun silmäänsä ja se turposi. Olisiko sitten ollut ratkaiseva peli edessä ja olimme Espoossa potkimassa alkulämmittelyssä palloa, kun nahkakuula asui Kyytä suoraan siihen samaan silmään. Silmä turposi saman tein aivan muodottomaksi ja Markolle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jäädä sivuun pelistä. Nuorena muistan, että silloin oli kyllä outo olo hetken aikaa. Joukkueen kokenein pelaaja, maailmanmestari putoaa alkulämmittelyn takia pelistä, tuli iso lovi joukkueeseen hetkessä. Hetkinen siinä meni, kun tajusi mitä tapahtuu. Mutta jatkoon menimme sarjasta onneksi silti.

Sinulla on kokemusta maailman viidestä (NHL, KHL, NLA, SHL ja Liiga) kovimmasta sarjasta ja niiden pudotuspeleistä. Eroaako playoff maailma eri maiden sarjojen välillä jotenkin?

Kyllähän sarjojen suuruus ja raha tekee jotain asioita erilaiseksi. Esimerkiksi ollaanko hotellissa jo peliä edellinen yö sekä tietynlainen roolittaminen vietiin paljon pitemmälle. Kaikki tehtiin vielä korostetummin sen pelkän voittamisen takia. Itse olin esimerkiksi NHL:ssä ja KHL:ssä nelosketjun roolissa, mikä taas tarkoitti tulosvastuuta vain puolustussuuntaan. Ennen pudotuspelisarjojen alkamista valmennus kävi palaverit läpi pienissä ryhmissä ja meille esimerkiksi tehtiin hyvin selväksi rajat, mihin pitää päästä ja jos pääsette, niin valmennus oli laskenut, että se riittää sarjan voittoon. Sama oli varmasti käyty kärkiäijien kanssa eri mittareilla.

Näissä kovissakin sarjoissa toistui yleensä sama kaava kevään ottelusarjoissa. Ensimmäinen peli on kaaosta ja sen jälkeen alkoi vasta se sarja kunnolla. Peluuttamista saatettiin viedä niinkin pitkälle, että jos peli oli vaikka 5-0, eli ratkennut ennen summeria niin ei ykkös- ja kakkosketju enää jäälle tullut. Kolmonen ja nelonen hoiti minuutit pois. Ei otettu mitään riskiä loukkaantumisten kanssa. Seuraavassa pelissä pelattiin taas voitosta, siinä on iso ero sarjojen välillä. Esimerkiksi Liigassa ykköshyökkääjät lyödään pelaamaan ylivoimaa syöttöpisteen toivossa pelin lopussa, vaikka peli olisi jo ratkennut.

Omana mielipiteenä keväällä näen, että nelosketjun on pelattava minimissään 10 minuuttia pelissä. Silloin kuormitus ei käy liian raskaaksi kärkiäijille. Kun pelataan joka toinen päivä ja tällejä kertyy varmasti, niin kuorman on oltava tasaisempi kuin runkosarjassa. Tätä kautta myös alemmat ketjut nousevat keväällä enemmän esille.

Muuttuuko peli keväällä?

Tietyllä tavalla kyllä. Epätoivoisemmaksi tulee ensimmäisenä terminä mieleen, mutta ei ihan paras mahdollinen termi. Mutta osittain kuvaa tilannetta kyllä, voitolla jatkoon ja häviämällä taas juoksemaan metsään. Jolloin kaikki alkaa alusta.

Jokainen pelaaja joka nostaa tasoaan pudotuspeleissä tekee sen henkisellä puolella. Sillä puolella muuttuu varmasti eniten. Koko joukkueesta pitää saada paras irti, ketään ei saa vähätellä, kaikkia tarvitaan. Ei ole väliä, oletko raataja, taiteilijasielu, huoltaja tai rosterin ulkopuolelle jäävä. Yksi peli ja voi olla kärkiäijistä kaksi poissa loukkaantumisen takia. Rosterin ulkopuolella ollut pelaaja, pelannut viimeksi kaksi viikkoa sitten ja nyt pitäisi olla valmiina hyppäämään kakkosketjuun isoon rooliin. Varmasti helpompaa, jos pelaaja on kokenut olevansa osa joukkuetta, vaikka ei ole pelannutkaan. Siihen kuntovalmentajien, fyssareiden ja hierojien kanssa tehdyt taustat, että ollaan valmiina jos käsky käy.

Minkä takia toiset pelaajat syttyy ja toiset sammuu kevään tullen?

Niin… on totta, että on pelaajia jotka ovat pelanneet loistavan runkosarjan, mutta playoffeissa pilanneet kautensa. Pitää muistaa, että se ei tee heistä huonompia pelaajia. Jostain syystä ei vain onnistunut silloin. Henkinen kovuus on yksi iso osa, sitä myös tulee ainoastaan kokemusten myötä, myös pettymysten.

Nuoret pelaajat eivät aina edes varmasti ymmärrä kun pelaavat ensimmäisiä playoff pelejä, että kuinka ainutkertaisesta kokemuksesta on kysymys. Varsinkin kun ikää tulee, niin sen tajuaa, että mahdollisuudet vähenevät koko ajan. Tähän kun lisätään joukkueet mitkä eivät pääse pudotuspeleihin ja mahdolliset loukkaantumiset, niin jos pääset pelaamaan näitä hienoja pelejä, niin muista antaa oikeasti kaikkesi. Ne voivat olla samalla viimeiset pudotuspelisi!

Mikä sai sinut henkilökohtaisesti aina syttymään keväällä?

Ehkä en päässyt runkosarjassa niin paljon ylivoimalle… tosin en kyllä päässyt pudotuspeleissäkään..

Jos meikäläinen analysoi omia kausiaan, niin kamalan usein alkukausista oli hirveän tahmeaa. Tuntui aina kestävän, että pääsi vauhtiin. Mutta kun se saatiin käyntiin, niin kone kävi kyllä hyvin koko keväänkin. Valmennuksella on oma pelisysteemeihin keskittyvä tärkeä rooli kun tosi pelejä pelataan. Pelaajalla on taas vastuu keskittyä pelaamiseen ja olennaiseen. Jos pelaaja ei syty itsestään playoff peleihin, niin on todella väärässä paikassa.

Lisäksi pelaaja pystyy tekemään omia asioita, millä voi olla entistäkin valmiimpi kun pelit alkaa. Kun pelasin nelosessa omaa roolia, itsellä oli aina playoff peleissä tavoitteena saada vastustajalta 1-2 pelaaja pois raiteilta.. tavalla tai toisella..

Välikysymys.. onnistuuko pelaajan henkinen horjuttaminen, jopa kaataminen pelin sisällä?

Onnistuu.

Kun pelaan rikkovassa roolissa, niin minun tehtävänänihän on vain tuhota vastustajan kärkiäijien maalinteko. Aina sanotaan rikkomisen olevan helpompaa, kuin rakentamisen. En sano, että on helppoa, mutta varmasti helpompaa, kuin jonkun maalintekijän, jonka pitäisi pamauttaa pari häkkiä joka ilta.

Yksi millä yritin itse olla joka kevät valmiimpi, oli tärkeys olla mukana heti, kun ensimmäinen peli alkoi. Rooleissa missä pelasin, piti olla valmis joka hetki. Keinoja millä hain tietynlaista etuvalmiutta, oli tiedon kerääminen, tutkimus vastustajien pelaajista. Heti kun oli tiedossa, että päästään playoff peleihin tai tiedossa ketä vastaan pelataan, aloin keräämään tietoa. Esimerkkinä vaikka vastustajan puolustaja, joka hakee kiekkoa päädystä, kun olen menossa päälle. Taustatyön ansiosta tiesin, että hän kääntyy 75 prosenttisesti aina rystyn kautta pois päädystä. Kun teet taustatyön hyvin, olet enemmän valmis kuin vastustaja. Ehkä tein tätä kautta enemmän duunia, millä sain nostettua omaa tasoa. Ei jäänyt itsellä kotiläksyistä kiinni.

Aloitukset olivat iso osa peliäsi, miten kotiläksyt näkyivät tässä taidemuodossa?

Siinä vaiheessa kun säännöt muuttuivat ja puolustusalueet kasvoivat, niin aloitusten merkitys kasvoi todella isosti. Jos häviät, niin vähintään 10–15 sekuntia saat juosta kiekon perässä kontra voitettu aloitus, niin voit pelata omaa peliä heti. Varmaan sellaiset kahdeksan viimeistä vuotta, tein jokaisen pelin jälkeen muistiinpanoja vastustajan aloittajista.

Ihan ranskalaisia viivoja, mitä yrittää, onko joku kuvio, hyvä rysty aloittaja, aloittaa voimalla tuonne.. Sitten mietin taas, että miten minun pitää aloittaa, että ei pysty käyttämään vahvuuttaan. Joka joukkueesta tuli noin viidestä kuudesta pelaajasta muistiinpanoja. Sitten pudotuspeleissä minulla oli tietoa valmiina, minkä mukaan pystyin suunnittelemaan omaa peliäni. Toki myös jakamaan muille joukkueeni aloittajille.

Yhtenä kesänä tuli juteltua Liigan linjamiehen kanssa, niitä näitä. Toki keskustelu meni kiekon pariin aika nopeasti. Hän kertoi, että mitään tutkittua faktaa asiasta ei ole, mutta ainakin 70 % aloituksista mitä tuomari pudottaa, niin kiekko putoaa lähemmäksi tuomarin jalkoja kuin suoraan alas. Itsellä heräsi heti ajatukset ja mietintä, että mitäs tämä tarkoittaa ja miten sitä pystyy hyödyntämään.

Mistä aloitustilanne koostuu, mitä kaikkea on keskushyökkääjän vastuulla?

Jos mennään yleisen käsityksen mukaan, niin keskushyökkääjä joko voittaa tai häviää aloituksen. Haluan tähän kyllä heittää oman ajattelumallini ja yrittää muuttaa tätä käsitystä. Kyseessä on koko viisikon yhteistoiminta. Itse en halua käyttää termiä voittaa tai hävitä. Itse tykkään käyttää sanoja, saadaanko kiekko vai ei saada. Heti vai hetken päästä. Jatkuuko peli positiivisena aloituksen jälkeen ja niin edelleen…

Kukaan ei voita kaikkia aloituksia sata nolla. Tämän takia aloituksen tärkein tehtävä on eliminoida vastustajan tavoite. Koko viisikko tietää, että jos häviämme aloituksen, niin minne sen häviämme. Viedään ensiksi kärki pois.Tätä kautta olemme onnistuneet estämään vastustajan yrityksen, vaikka ehkä hävisimme aloituksen. Mutta viisikon sovittujen asioiden ja liikkumisen kautta, saimme silti kiekon itsellemme riistettyä. Sama tilanne, jos lyön aloituksen suoraan päätyyn, laituri hakee sen. Tilastoihin minulle merkitään hävitty aloitus, mutta meidän peli jatkuu positiivisena. Paljon pieniä juttuja, jotka eivät ehkä oikeasti olekaan niin itsestään selviä.

Vaikka joukkue hankkisi koko sarjan parhaan aloittajan, niin ei riitä, jos ympärillä on pelkkiä lumiukkoja. Koko viisikko tarvitaan. Kuten kaikissa muissakin kiekon palasissa, niin myös aloituksissa.

Ketä on jäänyt aktiiviuralta mieleen aloitusympyrästä, onnistuneina tai haastavina vastustajina?

Onhan niitä paljon, kanukit ovat aina järjestäin hyviä aloittajia. Ruotsissa ollessa Voutilaisen Jukka oli kyllä todella viheliäinen vastustaja. Ensinnäkin oli rightin pelaaja, kun itse väänsin leftiltä. Toiseksi äärimmäisen kiinnostunut aloituksista ja samalla lailla kuin itse, halusi kiekon omalle joukkueelle. Arvosti aloituksia yhtä paljon kuin minäkin.

Jokereissa kun pelasin, niin playoffeissa pelattiin IFK:ta vastaan. Silloin tuntui, että joka aloituksessa vastustajan aloittajilla oli mussutettavaa, joko meikäläiselle tai tuomarille. Silloin koin, että nyt ollaan onnistuttu hyvin. Sitten lisättiin viivyttelyä ja tuhottiin aloituksia entistä kovemmalla itseluottamuksella.

Tuliko tuomareita testattua paljon aloituksissa?

Kyllä tuli ja paljonkin. Nyt kun esimerkiksi puolustava pelaaja laittaa mailan ensin ja kaikki muut muutokset, jotta ne maalimäärät kasvaisivat, niin onhan se testaamista ja rajojen etsimistä. Aikaisemmin mainitsemani kiekon pudottaminen tuomarilta. Mitäpä jos saa sormilleen aloituksessa pari kertaa.. meneekö varovaisemmaksi pudottaminen? Mihin päin siirtyy? Kauemmaksi? Eli kiekko putoaa taas lähemmäksi tuomarin jalkoja?

Jos tuomarilla oli tarkka päivä ja aloituksesta siirrettiin helposti syrjään, niin saatoin 4-5 kertaa ihan tarkoituksella aloittaa väärin. Halusin siis, että minut siirretään pois. Syy tähän oli se, että ei niin tärkeistä aloituksista pois 4-5 kertaa, niin minut oli siirretty jo niin monta kertaa, että ratkaisu hetkillä pois heittämisen kynnys oli kasvanut.

Minulla oli aina tavoitteena lisätä omaa tilaa ja omia vapauksia. Sitä kautta olla ympyrässä todella vaikea vastustaja. Myös pelin aikana tehtiin niitä havaintoja ja tiedonkeruuta. Jos vastustajan aloittaja tykkää aloittaa ala käsi todella alhaalla, niin vaarahan on, että tulee tällejä. Hanskan alaosassa ranne on paljaana ja mailat liikkuvat toisien varsia pitkin, jolloin ensimmäinen osuma tulee usein alakäteen. Onhan se selvä, että jos saat siihen suojaamattomaan paikkaan aloituksissa tällejä, niin jossain vaiheessa seitsemän ottelun sarjaa muutat aloitustyyliäsi ylemmäksi. Silloinhan toinen aloittaja aloittaa edelleen vahvuuksillaan, toinen ei.

Miksi viimeksi mailan jäähän laittaneella on etu aloituksessa?

Liikkeen takia. Vaikka sitä ei sanota, vaikka sitä saisi tapahtua, niin viimeksi tulleella on pieni liike etu ja sitä kautta tietynlainen voima etu versus toinen, joka on ollut jo tovin paikoillaan odottamassa.

Pitääkö paikkansa, että Suomen kiekkoilussa aloitusten merkitys harjoittelussa jää liian vähälle merkitykselle?

Niin vähän olen treenejä enää katsellut, että… Annetaan esimerkki, on joukkueita jotka harjoittelevat ylivoimaa harjoituksissa aloituksen kautta ja sellaisia, joissa kiekko heitetään suoraan ylivoiman pyörittäjän lapaan. Väitän, että joukkue missä ylivoimat ja kaikki peli treenit tehdään aloitusten kautta, voittaa pelissäkin aloituksia enemmän.

Nämähän ovat valmennuksen pelillisten palasten arvostuksen asioita. Miksi Pelicansin Hannes Björninen on niin kova aloittaja? Valmentajina on Pasi Nurminen ja Ville Nieminen, joiden arvostus aloituksia kohtaan on varmasti tapissa. Merkitys on iso, sehän on ilmainen kiekko! Sitten uskon, että jokainen joka aloittaa Liigassa yli 50 % prosentilla, niin harjoittelee itse omatoimisesti aloituksia.

Mutta varmasti on parannettavaa, mutta ainahan sitä on.

 

Avointa peliä

Marko Syrjälä

06.03.2019 12:08

Jaa artikkeli: