Olisi voinut laulaa Vilperin Perikuntakin. Uusista Kerholaisista esiteltäväksi pääsee ensimmäisenä turkulainen toisen polven kiekkoilija Elmeri Eronen. Vakuuttavan alkukauden pelannut kisumaisesti liikkuva puolustajan haastattelussa ei ollut mukana tulkkia, joten käännösvirheistä ei ota Avointa peliä – Blogi vastuuta. Kettuilu sikseen ja kohti munkkeja sekä kylmää vettä.
Kuinka turkulainen päätyi Hämeenlinnaan kahden vuoden sopimuksella?
Agentin kanssa tuli puhetta, että maiseman vaihdos voisi olla ajankohtainen. Koko ura pelattu samassa seurassa ja kehityksenkin kannalta nähtiin uusien tuulien tekevän varmasti hyvää kokonaisvaltaisesti. HPK oli alusta alkaen todella kiinnostunut, kun me taas näimme seuran erittäin hyvin pelaajia kehittäneenä, sekä pelityyliltään meikäläiselle todella osuvana, niin ei tarvinnut kauaa neuvotella. Hyvin nopealla aikataululla pääsimme yhteisymmärrykseen ja meikäläisestä tuli Kerhon mies.
Pelaajat saavat mm. toisiltaan paljon tietoa jo etukäteen uudesta seurasta, mutta onko tullut harjoittelussa tai seuran tavoissa vastaan yllätyksiä?
Aerobinen harjoittelua on täällä ollut enemmän kuin mihin olen aikaisemmin tottunut. Myös nuorten pelaajien jopa kaksi kertaa päivässä jäälle pääsy taito-osioineen on ollut erittäin mieleistä. Vaikka kuormaa on kasvatettu, niin palautuminen ja sitä kautta tuoreus peleissä on säilynyt hyvin.
Toinen iso muutos oli ruoka- ja unipuolen tarkka läpikäyminen. Vaikka luulin niistä jotain tietäväni, niin kyllä oli aika yllätys, kun Tumba (fysiikkavalmentaja Timo Turunen) sanoi, että syön liian vähän.
Missä itse näet pelaajana omat vahvuutesi ja kehityskohteesi?
Pelikäsitys ja kiekollinen peli on varmaan niitä vahvuuksia. Tosin itse koen niin, että meikäläinen ei ole erityisen hyvä tai huono missään. Kokonaisvaltainen pelaaja, sitä haluan olla ja sitä yritetään myös kehittää.
Pelasit kaudella 2013–2014 ensimmäiset Liiga-pelit, mitä muistoja?
Kaksi kertaa pääsin mukaan ja olihan se hienoa. Ensimmäisessä pelissä voitettiin HIFK ja peli meni tosi hyvin. Nuori poika ajatteli silloin, että hyvinhän täälläkin pärjää. Seuraavaksi tuli Tapparalta todella isoilla numeroilla selkään ja nöyryys löytyi hyvin äkkiä. Huomasin, että kyllä on matkaa vielä Liiga-pelaajaksi. Mutta hirveän nälän ja halun se antoi. Koin, että hyvällä treenaamisella tämä on saavutettavissa.
Näissä peleissä sinulla oli joukkuekavereina herrat Friman ja Lucenius, onko Lucce muuttunut yhtään tässä ajassa, kun jälleen olette samassa kopissa?
Ei oikeastaan, samanlainen taiteilijasielu hän edelleen on. Tykkään kyllä persoonasta ja pelityylistä.
Niklas Frimanin kanssa olette pelanneet paljon tällä kaudella pakkiparina, puhutteko kentällä turkua vai suomea?
Kyllä me turkua puhutaan!
Joukkueessa on paljon turkulaisedustusta, saako siitä kuulla?
Kyllähän sitä, varsinkin puhumisesta tulee kuittia. Mutta oli joku meistä päässyt antamaan jo takaisinkin, kun pöydälle oli ilmestynyt berliininmunkkeja, niin berliini oli vedetty tussilla yli ja tilalle kirjoitettu ainoa oikea kirjoitusasu… piispanmunkki.
Tepsin vuosina samassa pukukopissa on istunut aika nimekästä väkeä, ketkä pelaajat ovat jääneet eniten mieleen?
Henrik Tallinderin pakkiparina pääsin pelaamaan paljon, peliaika kasvoi ja sitä kautta kehitystä tuli todella paljon. Hän myös pystyi antamaan sellaisia pieniä vinkkejä pelaamiseen ihan jatkuvasti, jotka peleissä nousivat isoon arvoon. Itse ollut edes ajatellut asioita mistä neuvoja tuli. Kyllä huomasi, että on aika pitkä peliura takana hänellä.
Kallion Tomi oli toinen, hän pelasi jo isäni (Kimmo Eronen) kanssa aikanaan. Silloin tuli jo seurattua ja kun pääsi vielä samaan joukkueeseen, niin oli mahtava kokemus. Hänen vaatimustaso ja voittamisenhalu on jotain, mitä ei voi selittää. Hän saa omana itsenään jokaisesta pelaajasta maksimit irti joka pelissä. Paras kapteeni mikä minulla on ikinä ollut ja uskallan sanoa, että tulee olemaankaan.
Sivusitkin isääsi aikaisemmin, hän pelasi ammattilaisena Suomen lisäksi Tanskassa, Ruotsissa ja Italiassa, reissasitko mukana? Oletko pelannut näissä maissa itse?
Tanskassa ja Ruotsissa oltiin mukana, Italiassa käytiin aina välillä moikkaamassa isää. Tanskassa olin vielä niin pieni, mutta Ruotsissa pelasin kaksi vuotta siellä juniorilätkää.
Puhutaanko teillä paljon jääkiekosta isän kanssa?
Joo siis puhutaan, mutta enemmän yleisellä tasolla. Ei kyllä oikeastaan pureuduta meikäläisen tekemisiin ollenkaan.
Tilastojen ihmeellisestä maailmasta kaivoin esille faktan, että tämän kauden toisella maalillasi otit teidän perheen maalintekijävaltikan Liiga tasolla itsellesi 12 osumalla, ohittaen isäsi 11 maalia. Tiesitkö tämän?
Onko näin… en kyllä tiennyt, mutta täytyykin kertoa hänelle heti!
Tilastoissa sinulla on yksi kausi jäähyjä pariton määrä. Suomen kaukaloissa se tarkoittaa viiden minuutin jäähyä ja isoista ovista lähtöä. Mitä tapahtui?
KooKoo:ta vastaan Hakulinen pääsi hyvään vauhtiin ja yritin samaa, mutta en sitten varmaan päässyt, kun polvet kolahti vahingossa yhteen. Siitä sitten lähdettiin niistä isoista ovista ulos, ei ole kyllä ihan meikäläisen pelityylin mukaista.
Missä sinulla on tavoitteet jääkiekkoilijana?
Maajoukkue ja ulkomaillekin haluaisin joskus pelaamaan.
Millä ajatukset pois jääkiekosta, ehditkö harrastamaan jotain muuta?
Avannossa käynti on sellainen mihin olen tykästynyt paljon, kerran viikossa pitää vähintään päästä.
Kuinka tarkka olet varusteista, onko maila kuinka paljon hiottu oman näköiseksi?
En kyllä mielestäni ole, varusteet vaihdetaan, kun ne hajoaa ja suoraan tehtaalta saa tulla. Mailan itse asiassa vaihdoin viime kaudella. Lukan Santerille tuli mailoja väärällä jäykkyydellä ja testasin niitä harjoituksissa, olin myyty kerrasta. Vaihdoin saman tein, siinä maila vaihtui vähän löysemmäksi ja lapaan tuli pientä muutosta. Eli ei ole kyllä oman näköinen maila, koska näköjään väärin toimitetutkin kelpaa hyvin.
Kuka on ollut pukukopin värikkäin joukkuetoveri ja kuka on nyt?
No nyt on Tommi Tikka, se on ihan varma. Värikäs persoona kyllä kaikin puolin. Kukas sitten aikaisemmin… (miettii pitkään). Ei nyt kyllä… Jonne Virtanen tietenkin, sekin on aika saletti totta kai!
Avointa Peliä -Blogi
Marko Syrjälä