Avointa Peliä: Läppä ja lohikuningas #37 osa 2
Uusi vuosi, vanhat mailat ja varusteet. Tässä tarjoiltuna luotto mailan lavan päältä kokemuksen suoraa puhetta. Joskus vaan sitä tarinaa tulee ja haastatteluun varattu aika käytetään moneen kertaan. Se on tämän homman mäti ja tilli. Haluan toivottaa kaikille oikein hyvää uutta vuotta Ossi Ikosen rehellisen haastattelun muodossa. Tämä herkku julkaistaan kahdessa osassa alkuvuotta rikastuttamaan.
Tässä toinen osa. Ensimmäisen osan löydät täältä.
Miten olet Hämeenlinnassa viihtynyt?
Hyvin olen viihtynyt, heti silloin kun muutin tänne, ostin kämpän ja siihen vähän remonttiakin olen ehtinyt tekemään. Meillähän on tällainen kahden osoitteen taktiikka, kun uusioperhe kuvio taustalla, niin kaikkia palasia ei pysty liikuttamaan aina. Meillä on Kouvolassa omakotitalo ja emäntä tällä hetkellä opiskelee siellä, niin seilataan tässä molempiin suuntiin ja hyvin on saatu tämäkin järjestely toimimaan.
Kuinka paljon jatkosopimukseen vaikutti se, että saa jäädä samaan paikkaan, kaipasitko sellaista seesteisyyttä hektisten vuosien jälkeen?
Kyllä sillä oli iso merkitys ja toinen oli Piken (päävalmentaja Jarno Pikkarainen) tulo. Tyyli millä pelataan on todella meikäläisen mieleen.
Missä on tavoitteesi kiekkoilijana?
Näillä kilometreillä ei enää voi sanoa sitä NHL-lyhennettä vaikka kuinka haluaisi (naurua). Kyllä itsellä on ollut tavoite jo pitempään tehdä omat asiat niin hyvin, että joukkue on parempi ja joukkue menestyy. Sitä kautta haluaisin kyllä voittaa Liigassa mestaruuden, se on juttu, mikä ajaa eteenpäin koko ajan.
Kun 2020-luvulla näkee mm. takatukkaa ja etuläppiä kaukalossa, herää kiinnostus ja arvostus isosti vanhalla jääkiekkoromantikolla. Jos sallit pelkästään positiivisen termin – nuotiokitaristi habitus – tulee teikäläisestä mieleen, mistä tyylikkyys kumpuaa?
Tuohan on hyvä termi (naurua), tosin kitaraa on turha tuoda käteen, mutta kuuntelen kyllä sujuvasti. Tuossa tyylissä on varmaan puolet arvostusta vanhan liiton meininkiä kohtaan ja puolet omaa itseäni, omaa persoonaani. En yritä erottua mitenkään, mutta olen maalta kotoisin ja sellainen maalaisjärjellä varustettu luonnonlapsi.
Nuo läpät tulivat kuvioihin kun tein ensimmäisen Liiga sopimuksen, siis on ne aina olleet, tosin B-junnuissa niitä yritettiin kitkeä pois, kun ei noin voi kuulemma pelata. Mutta tunnen Putkosen Juhanin joka on Leinon Villellä hommissa ja hän ehdotti yhteistyötä, laitetaan billebeino logot läppiin, uniikki homma silloin ja on edelleenkin. Siitä asti on tehty yhteistyötä. Toteuttamisen ja näkymisen kanssa on tehty hommia, tällä hetkellä ne ovat nauhaklipsillä kiinni nauhakujassa, näin estetään pystyyn nouseminen. Nythän ne ovat aika maltilliset, ovat olleet joskus pitemmätkin. Jossain vaiheessa luistimia sai tilattua kaksi tuumaa pitemmillä läpilläkin, siinä olisi jo aika härskiä meininkiä kun läpät olisi varpaissa asti..
Miten Liiga seuroissa suhtaudutaan omiin sponsoreihin?
Kyllähän se aina on oma neuvottelunsa. Käsittääkseni lähtötilanne omille sponsoreille ei ole kovin suotuisa ja ei edes mahdollinen kovin usein. Nyt kun ei ole saman alan mainoksia, eli ristiriita-asetelmaa, niin on saatu neuvoteltua homma jatkumaan myös Kerhossa hienosti.
Olen antanut itselleni kertoa, että jos harrastuksista puhutaan seuraavaksi, niin sinulla olisi jotain muutakin listalla kuin pleikkarin peluu? Ja toisessa vielä pidetään oransista väristäkin kiinni. Miten ehtii kauden aikana toteuttamaan?
Kyllä oma pleikkari siirtyi toiseen tehtävään jo kymmenen vuotta sitten. Metsästys ja kalastus ovat kyllä isoja juttuja meikäläiselle. Uistelua lohen perässä ahvenenmaata myöten tulee tehtyä mahdollisimman paljon sekä toki muitakin kalastusmuotoja siinä kyljessä. Kalastus on vähän sellainen, että joutuu keskittymään enemmän kesäaikaan, mutta metsälle pääsee kyllä hyvin kauden aikana, kun sunnuntait ovat pääsääntöisesti vapaita. Kyllä tänäkin syksynä on hirviä käytä etsimässä useamman kerran.
Itsekin luonnossa ja vapa kädessä hyvin viihtyvänä on totta kai annettava mahdollisuus kertoa niistä top kaloista, mitä pidät kovimpina saaliskaloina?
Mereltä sain Ahvenanmaalta 14,5 kiloisen merilohen ja toinen mainitsemisen arvoinen on ihan viime kuulta, kun käytiin vielä pienellä järvellä vuoden viimeinen uistelureissu vetämässä. Siellä tarttui 5,85 kiloinen järvilohi uistimeen. Siinä on meikäläisen meri ja järviennätykset, järviennätys on kyllä sellainen, että sen rikkomiseen ei taida enää uistelutunnit riittää.
Kun pakkanen on täynnä noin laadukkaita raaka-ainetta, niin onko ruuanlaitto myös rakas harrastus? Käytätkö heti mahdollisuuden ja nostatko itsesi joukkueen parhaaksi kokiksi?
Kyllähän raaka-aineita tulee kunnioitettua ja valmistettua hyvin ja huolellisesti. Hirveän paljon en ole nähnyt muiden kokkaustaitoja, mutta jos rajataan riistaruokiin, niin kyllä minä siinä uskallan ottaa joukkueen Master Chef tittelin itselleni heti tässä ja nyt.
Sitten pieni huomio aikaisemmasta kotipelistä HIFK:ta vastaan, vierailijan neloskenttä hakemalla haki vähän herätystä ja tuli maalille pienet painit mielessä, jouduit vähän vääntämään Micke-Max Åstenin kanssa ja katsomoon näytti siltä, että rähinäremmi* oli jäänyt kiinnittämättä sinulta, joko on kiinni?
Joo, kyllä nykyään on kiinni (naurua).
*”Rähinäremmi” on kestävä kangaspala mikä on ommeltu kiinni pelipaitaan ja toinen pää kiinnitetään housuihin kiinni nepparilla. Remmin tarkoitus on estää kiistatilanteissa paidan saamista vedettyä pään yli. NHL:ssä tuomitaan jäähy, jos osallistuu kiistaan ja remmi ei ole kiinni.
Olet jo noillakin kilometreillä joukkueen kokeneimpia, onko tullut yllätyksenä ja oletko huomannut, että vastuuta on silläkin saralla tullut lisää?
Kyllä sitä on ehkä joutunut sanomaan enemmän asioista viime vuosina, että pysyy junnuilla vatupassissa tekemiset. Mutta ei se ole ollut ikinä minulle stressin lähde, jos on sanottavaa, niin on ollut aina helppo sanoa, mutta en ole ikinä ollut mikään nipottaja. Välillä joutaa olemaan ihan hiljaakin. Mutta onhan tuo ikäjakauma rikkauskin, vaikka en vanhaksi vielä itseäni laske, niin nuorentaahan nuo junnujen jutut. Välillä joutuu mielenmaailmaa kääntämään aika paljon, että pysyy jutuissa mukana.
Olet kokenut viime kausina pitkinä jaksoina sekä ylä- ja alamäet joukkueen tekemisessä, miten itse käsittelet henkisesti näitä jaksoja? Huonot jaksot ja jatkuva turpaanotto ja siinä asian ytimessä pysyminen on luonnollinen tapa ponnistaa ylös keinolla millä hyvänsä, mutta myös hyvät jaksot sisältävät omat kuoppansa, jääkö valmistautuminen vähän vajaaksi, kun luullaan voittojen tulevan vaikka jo vähän itsestään?
Itsellä tuo metsään pääsy on aina ollut se henkireikä, päivä tekemässä jotain ilman ajatustakaan jääkiekosta antaa henkisesti todella paljon. Toimii molemmissa ääripäissä, tosin hyvissä jaksoissa joutuu miettimään myös sitä, ettei hyvä vire katoa mihinkään. Valmistautumisesta on pakko sanoa se, että sitä haastattelua televisiossa saa odottaa kun sanon, ettei oltu valmiita. Peliohjelma kun tehdään syksyllä, niin kenellekään ei voi tulla tammikuun 15. päivän peli yllätyksenä. Itselle valmistautuminen on aina ollut toimivaa, ei ole väliä onko tyhjä halli tiistaina jossain vai täysi mökki kotona lauantaina. Keskittyminen oikeisiin asioihin meni hyvin tai huonosti on avainasemassa.
Tuo valmistautuminen ja siinä onnistuminen ei ole edes Liiga-tasolla itsestäänselvyys, vaan ehdottomasti vain vahvuus, miten on mahdollista, että seuratessa teidän jäälletuloa pelin alussa, elekielestä pystyy aistimaan, onko pelaaja valmis tulevaan peli-iltaan ammattilaisurheilussa?
Näytätkö sille, että sinussa on asennetta vai vetelälle makaronille, joka just ja just jaksoi jäälle asti? Tiedän tarkalleen mitä tarkoitat, ikävä kyllä. Meillä oli viime kaudella pelaaja, jonka alkulämmittelystä pystyi näkemään, onko illalla mitään hyvää luvassa. Kauden edetessä tällaiset asiat oppii vain näkemään joukkuekavereista.
Kokeneempien pelaajien yksi tärkeä tehtävä on auttaa nuorempia pelaajia, kummassa heitä pitää tukea enemmän, tappioidentiellä vai voittosarjassa?
Sanoisin niin, että huonoissa jaksoissa auttamaan ja hyvissä muistuttumaan. Kun on huono jakso, niin hommien jatkaminen, ei oiota, helpot ratkaisut ja sieltä lumipallo liikkeelle. Hyvissä jaksoissa taas muistuttaa siitä, että keula pysyy alhaalla. Vaikka voitetaan, niin jokaista vaihtoa ei tarvitse voittaa, kärsivällisyys omaan peliin edelleen myös silloin.
Avointa peliä – blogi
Marko Syrjälä
04.01.2022 12:15
Jaa artikkeli:
