Joukkuepelissä puhutaan paljon avainpelaajista, johtavista pelaajista ja ykköskorin miehistä. Ketä kuuluu ykkösketjuun, jos jätetään muutaman voiveitsen verran metallia pois jalkaterän alta? Kuka pystyy saaman joukkueen näyttämään hyvälle, päivässä? Ei mennäkään suoraan maalille, vaan tehdään sama varmuudeksi useampaan kertaan, siirretään välillä työkaluja ja myöhemmin valitaan rauhassa paras suoritus?
Kuvaamisen krutovit ja editoinnin espositot tänään – jos ei valkokankaalla – niin ainakin valkoisella paperilla. Jokainen käyttäkööt vahvuuksiaan, Mainostoimisto Precis tuo oman osaamisensa, panoksensa ja vahvuutensa meille HPK-videoiden muodossa. Herrat oranssien videoiden takana, Tapio Aulu ja Tomi Pietilä avaavat filmirullapurkin kantta, HPK:n elävien kuvien teosta ja taustoista.
Paljon on nähty materiaalia ja joka vuosi tuntuu pukkaavan jotain uutta ja mahtavaa, saisiko tähän alkuun tiivistelmän teidän ja HPK:n yhteistyöstä menneinä vuosina?
Jos isoimpia videoprojekteja miettii, niin yhteistyö Kerhon kanssa aloitettiin vuonna 2014, silloin teimme videon, joka kuvattiin Hämeen Linnalla. 2016 tehtiin elokuvatyyppinen traileri. Seuraavana vuona 2017 kuvattiin Aulangon maisemissa seuraava isompi video. 2018 oli #MUNHPK-videot. Nyt tälle vuodelle tehtiin CHL-video sekä Liigaan 90-v juhlavuoden tunnelmavideo. (Tapio Aulu)
Jossain videossa on kuvattu yhtä henkilöä kerrallaan, mutta useammassa on ns. koko joukkue tulilla samaan aikaan. Millainen kokonaisuus tällaisen videon kuvaaminen on kaikkine kalustoineen ja aikatauluineen?
Totta kai, mitä vähemmän henkilöitä, tavallaan on helpompaa siinä hetkessä. Sitten kun liikutellaan koko joukkuetta, niin onhan siinä haasteita. Ennen sitä on jo idean keksiminen se isoin juttu luonnollisesti. Sen jälkeen ammattiurheilijoilla, kun meinaa olla minuuttiaikataulu, niin kaikkien aikataulujen sovittaminen on seuraava haaste.
Kerhon tapauksessa on pakko kyllä nostaa hattua sille fiilikselle ja innostuneisuudelle, millä pelaajat ovat kuvauksiin tulleet. Aulangon kuvauksista muistan, että pelaajilla alkoi vielä kuvausten jälkeen kesäloma. Kaikkien kameran siirtojen ja ”vielä kerran” otosten jälkeen taisin aika monta kertaa pistää pojat juoksemaan niitä legendaarisia portaita. Niin monta, että kyllä sain osani kommenteista, mutta aina tekivät, kun pyydettiin. Ja tämä sama on kyllä toistunut kaikissa projekteissa. (Tapio Aulu)
Hämeen Linnalla tehtyyn videoon olitte löytänyt oransseja haalareita pelaajien päälle. Mistä tällaisia harvinaisuuksia löysitte? Tästä tiedosta voisi olla jopa kannattajat mielissään…
Itse asiassa taisi olla koko projektin vaikein asia. Ideana oli, että kaikilla olisi ollut samanlaiset oranssit ”vankihaalarit”. Löysimme niitä sitten kokonaiset viisi kappaletta. Sitten oli pakko vähän säveltää ja vaihtaa puvustussuunnitelmaa. (Tapio Aulu)
Käsikirjoittaja, ohjaaja, puvustaja, kuvaaja, leikkaaja, näyttelijä… kondiittori, puuseppä, paperimassamuotoilija… lista on kuin Anssi Kelan biisistä, mitä ihmettä?
No tuossa alussahan on ne meidän normaalit roolit. Loput ovat matkalla eteen tulleita tehtäviä. Linna-videossa tein sokerimassasta jääkiekkoja, mitä pelaajat sitten pureksivat. Sen yhden mustan tuolin, missä on jääkiekkomailoja pystyssä, tein omassa autotallissa. CHL videolle tarvittiin kiireesti pokaali, ei muuta kuin pahvia ja foliota päällekkäin. Kaikkea saa tehdä ja nimenomaan saa tehdä, todella hauskoja kokemuksia kun tykkää hommasta ja onhan nämä HPK-työt aina vähän vapaampia, saa irrotella luvan kanssa. (Tapio Aulu)
Kuinka paljon teille kertyy materiaalia kuvauksista esimerkiksi valmista neljän minuutin pätkää ajatellen?
Käsikirjoitusvaiheessa pyritään todella rajaamaan tämä pieneen. Yksi asia on, että kaikki kuvaukset on tehty joukkueen kanssa yhden päivän aikana, siellä voi olla vielä harjoitukset keskellä päivää, joten tiivistys etukäteen sekä budjetissa pysyminen tekee paketista aika tiiviin, joten materiaali määrä ei ole mitenkään jätti iso. Mutta kyllä sieltä varmasti saisi helposti ”bloopers” koosteen tehtyä. (Tapio Aulu)
CHL video oli erilainen, kertokaa sen ideoinnista?
Katsoimme läpi edellisvuoden videot ja siellä tuntui olevan yli 80 % sama kaava. Ilmakuvaa kaupungista, sitten torilta kuvia perunoista ja sipuleista, lopuksi joku pelaaja tai jäähalli kävi kuvassa. Heti tuli fiilis, että jotain muuta! (Tapio Aulu)
Minulle tuli jostain mieleen Eminemin Without me musiikkivideo. Missä on leikitelty vanhalla Batman idealla. Kansainvälisyys ja sellainen sankarihahmollisuus osui erittäin hyvin myös ideaamme. Sitä sitten työstettiin ja vietiin hyväksyttäväksi HPK:lle ja Hämeenlinnan kaupungille. (Tomi Pietilä)
Meillä oli toki myös muita suunnitelmia, mutta pakko nostaa hattua kaupungin rohkeudelle, että saimme vihreää valoa erilaiselle idealle. Sitten olikin jo kiire, viikko aikaa CHL:n antamaan deadlineen. Kolmessa päivässä sitten puserrettiin homma pakettiin. Taidetaan itse asiassa olla vieläkin kolmantena videoiden äänestyksessä. (Tomi Pietilä)
Millainen oli pääroolien jako?
Karjalaisen Mirohan on meidän vakinäyttelijä, hänet me halusimme. Ja toisen hahmon vaatimuksena oli, että pitää olla selvästi lyhyempi. Ei vaikea täyttää Miron kanssa, mutta Kerho sitten valitsi Ruokosen Miron toiseksi sankarihahmoksi. (Tapio Aulu)
Minkälaisia yllätyksiä on matkalla tullut eteen?
Niitä tulee aina ja niihin pitää vain reagoida. Uusimmista muistaa varmasti parhaiten… hauska sattuma tuli, kun jätkät saivat jostain syystä kuulla vasta kuvauspaikalla, että CHL-video tehdään englanniksi. Toinen Miro meni aivan valkoiseksi ja samalla toinen antoi isällisen läimäytyksen selkään ”ai niin, sähät et puhu ollenkaan englantia!” Tästäkin selvittiin ja naurua piisasi. (Tapio Aulu)
CHL-videolla loppukohtaus Zambonilla oli kirjoitettu jään puolelle, jossa iso kaarros ja sankarit hyppää viime hetkellä edestä pois… no kuvauspäivänä saimme tietää, että jääkoneella ei voi ajaa jään puolella, koska siellä ei ole jäätä ja pelkkä betoni ei kestä koneen painoa. Se oli sitten pikapalaverin paikka ja lopputulos on meidän mielestä ihan yhtä hyvä kuin alkuperäinen. (Tomi Pietilä)
Sitten tehdään paljastus… kuka näytteli Slasheria?
Minähän se olin… (Tomi Pietilä)
Minkälaista palautetta olette saaneet videoista?
En muista kuin yhden negatiivisen, se tuli Aulanko videosta. Paikallisen lehden toimittaja ei oikein kai tajunnut ideaa. Mutta kyllä tämä koko kylä, niin hengittää samaa oranssia, että HPK on iso asia ja kaikki siihen liittyvä on vain hyvästä. (Tapio Aulu)
Ketä on vuosien varrella jäänyt pelaajista mieleen vaikkapa pettävällä pokerinaamalla tai sitten muuten vain valkokankaiden hurmurina?
Kyllä Nikkilän Petteri on sellainen hymypoika, että mitä enemmän pyytää tuimaa ilmettä, sitä enemmän hän nauraa. Karjalaisen Miron kanssa on tehty monta projektia jo yhdessä. Huikea persoona ja oikea velikulta. Mutta millä asenteella aina mukana! Jossain somen syövereissä olikin jo kyselty, että koska saadaan koko illan elokuva, missä pääosassa on Miro Karjalainen… (Tapio Aulu)
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kuva ei kerro välttämättä kaikkea. Teillä on huikea ammattitaito saada asiat näyttämään ihan eriltä kuin ne oikeasti ovat, kertokaapa näistä esimerkkejä?
Trailerivideossa kaksi joukkuetta pelasi vastakkain, piti saada kentältä kuvaa ns. ytimestä. Tapsa haki toimistotuolin renkailla, käski istua, ilman turvavyötä, löi minulle kameran käteen. Laittoi itse luistimet jalkaan ja antoi minulle konttorituolissa vauhtia niin paljon, että pysyin pelin ytimessä mukana.
Aulanko-videon lopussa pelaajat hyppäävät kiekon perään tornista alas. Tämä ”hyppy” on kuvattu jäähallin parkkipaikalla selällä maaten.
CHL-videossa käytettiin sijaisnäyttelijöitä. Lähtökohtana ensimmäinen kirjoitettu hauskuus oli saada isompi Miro mahtumaan HPK rättisitikkaan kuskin paikalle. Ajaminen oli täysi mahdottomuus, niin tilallisesti kuin teknisestikin. Tämän takia pätkät missä autoa on kuvattu ulkopuolelta liikkeessä, ovat kuskeina auton omistajat Kerho-paidoissa ja naamioissa. Ne pätkät missä pojat ovat sisällä, on kuvattu jäähallin parkkipaikalla autoa ulkopuolelta heiluttaen, jälkeenpäin liikkuvaa taustakuvaa ikkunoihin lisäten. (Tomi Pietilä)
Avointa peliä – blogi
Marko Syrjälä