HPK:n kotiottelussa torstaina TPS:aa vastaan tuetaan syöpään sairastuneita lapsia ja heidän perheitään. Kansainvälistä lasten syövän päivää vietetään sunnuntaina 15.2., jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota syöpäsairaiden lasten tilanteeseen.
Ottelun aikana suoritetaan lipaskeräys, jolloin yleisöllä on mahdollisuus antaa roponen syöpälasten ja heidän perheidensä hyväksi. Keräyslippaat löytyvät ennen ottelua sekä pohjois- että eteläpäätyjen sisäänkäynneiltä. Lisäksi ensimmäisen erän aikana lippaat kiertävät katsomoissa.
Hämeenlinnalaisen Olli Lapakon pojalla todettiin harvinainen silmän verkkokalvon varhaissolusyöpä kotiinlähtötarkastuksessa sairaalassa. Tuomas-poika leikattiin vain viikon ikäisenä.
– Kotiinlähtötarkastuksessa huomattiin, ettei kaikki ehkä olekaan kunnossa. Professori Tero Kivelä löysi harvinaisen silmäsairauden lapselta. Saatiin vaihtoehdoiksi joko käyttää solunsalpaajahoitoa tai poistaa sairas silmä. Päädyttiin poistamaan silmä Tuomakselta. Nyt poika on ihan terve ja kaikki on mallillaan.
Vuonna 2003 syntynyt Tuomas pelaa jalkapalloa HJS:n ja Parolan Visan joukkueessa.
– Olen tottunut elämään sen kanssa, etten näe kuin toisella silmällä. Joskus joudun selittämään tätä kavereille, mutta kaikki tajuaa asian, kun selittää selvästi, mitä on käynyt, kertoo erittäin reipas 11-vuotias.
HPK:n valmentajan Vesa Viitakosken perheen elämä muuttui kesässä vuonna 2002.
– Meidän Valtterilla (synt. 1996) todettiin imusolmukesyöpä. Valtterille aloitettiin sytostaattihoidot ja vuoden vaihteessa 2002-2003 saatiin ensimmäiset puhtaat paperit. Hoitojakso kesti kaikkiaan noin 8-9 kuukautta. Valtteri pelaa jääkiekkoa KooVeen A-junnuissa.
Sekä Tuomas, että Valtteri käyvät tällä hetkellä vuosittain kontrollissa, mutta elävät muutoin täysin normaalia elämää.
Vesa Viitakoski kertoo, että aluksi järkytys oli tottakai kova.
– Elämä muuttui paljon sen vuoden aikana ja kova järkytys se oli perheelle.
Kaikkein parasta sekä Lapakon perheen, että Viitakosken perheen mielestä on vertaistuki, jota oli saatavissa paikallisjärjestöiltä.
– Paikallisjärjestöt toimivat todella hyvin ja sieltä saatiin paljon tukea perheiltä, jotka olivat kokeneet samanlaisia asioita, Viitakoski sanoo.
Olli Lapakko kiittelee myös järjestöjen toimintaa.
– Parasta tässä on se, että kaikki perustuu silkkaan vapaaehtoisuuteen. Järjestötoiminta on koko perheen juttu ja tottahan on, että kaikkien on jollain tavalla kuitenkin käsiteltävä ja läpikäytävä surullinen asia. Tätä varten vertaistuki on niin hieno ja tärkeä asia.
Vesa Viitakoski (vas.), Tuomas Lapakko, Olli Lapakko ja Hannu Savolainen (HPK)
HPK Tiedotus 11.2.2015