Jokainen uskoo johonkin, sanoi Juicekin jo aikanaan. Mutta jos faktaa on tarpeeksi esillä, onko enää uskon asia? Urheilumaailma on Excelin käyttäjien paratiisi, mutta miten löytää oikeasti ne merkitsevät asiat. Tarve on kaiken lähtökohta, vedonlyöjät ottavat omansa, fanit omansa, mutta mitä tietoja haluavat ammattiurheilussa olevat valmentajat? Mikä johtaa harhaan ja mikä on oikeasti merkityksellistä. Kuinka HPK:ssa asiat tehdään, siihen vastauksia antavat Antti Pennanen, Timo Turunen ja Juha Lehtola.
Jääkiekkomaailma on mielikuvia täynnä, mennään tunteella ja mutuperiaatteella. Tästä me haluamme eroon. Mutu ei saa ohjata meitä, ei tällä tasolla voida enää mennä läheltä ylös ja lisää liikettä ohjeilla. Eikä myöskään yksi huono tai hyvä suoritus voi ohjata liikaa ajattelua, niin käy helposti kun on paljon tunnetta pelissä. Eli yksittäiset tilanteet voivat saada helposti liikaa painoarvoa ja hämärtää kokonaisuutta. Yritetään kerätä mahdollisimman paljon faktaa, jota voidaan sitten käyttää pelin ja pelaajien kehittämiseen. Yleensäkin faktoilla johtaminen on ehdottoman tärkeää kaikkialla! Tämä pitäisi valua myös rekrytointiin.
Liigan sivuilla on tällä hetkellä saatavissa tietty repertuaari perustilastoja, nykyään uusimpina myös blokatut laukaukset. Sieltä käytämme osaa, joitain muunnellen ja sitten on näitä meidän ihan omia tilastoitavia asioita.
Kiekon riistot ja menetykset, selkeä tilasto kuinka paljon tuotat joukkueelle. Blokkaukset on iso osa peliä. Sitten tilastoimme kiekottoman puolustamista. Sen jälkeen, kun vastustaja on syöttänyt, pidetäänkö oma mies vai hukkuuko oma mies, siitä plussa tai miinus, erittäin tärkeä tilasto pelistä. Katoava taito suomalaisessa puolustamisessa, pitää kiekottomat pois maalilta. Tästä me saadaan konkreettinen tuki pelaajille, kun tämä osa ei vuoda.
Maalille menot, ykkösalueelle menot, olet maalilla tai maskissa. Nämä on tärkeitä tilastoja varsinkin hyökkääjille. Jos näitä merkintöjä ei ole ja laukaisumääräkin on pieni, niin se on selvä epäkohta, vaikea on synnyttää tulosta. Mutta myös toiste päin antaa omalle tekemiselle uskoa, vaikka olisi vähän heikompi kausi tehollisesti, niin kääntyy varmasti jos nämä luvut kunnossa.
Henkilökohtaiset maalipaikat lasketaan niin, että olet ollut oikeasti vaikuttamassa siihen tilanteeseen. Sama juttu plus/miinus -tilastossa. Ei riitä että olet jäällä kun maali syntyy, vaan oikeasti mukana sen synnyssä. Tämän takia esimerkiksi pakki on todella kova, jos vetää tämän plussalle. Samalla lailla, laitureiden pitää olla ehdottomasti plussalla, koska harvoin ovat omiin tulevissa pääosassa. Meillä oli viime kaudella yksi pelaaja, joka oli liiton tilastoissa pakkasella miinus kolme, meidän omissa tilastoissa luku oli selvästi plussalla. Siinä esimerkki, miten yleinen tilasto voi huijata pahasti. Plus/miinus -tilasto on myös tilasto, joka ymmärretään usein väärin, että se mittaisi puolustamista pelkästään. Sitähän harvoin voittaa pelkästään hyvin puolustava pelaaja. Jos siinä haluaa pärjätä, pitää pystyä tuottamaan molempiin suuntiin. Eli esimerkiksi puolustavan puolustajan laatutekijöitä ei voi mitata pelkästään sillä tilastolla.
Ylivoimalla luodut paikat, alivoimalla luodut paikat, on näitä omia. Sitten näissä tilanteissa maalit ja laukaukset on sitten näitä perustilastoja, jotka saa myös Liigan sivuilta.
Sitten pakkien pelaamisesta tilastoidaan paljon omia juttuja. Syöttäminen tilastoidaan plussana ja miinuksena, ihan sen mukaan meneekö omille, edistääkö peliä, tekeekö tilaa pelille. Tämä tilasto tehdään 5 vs 5 pelissä. Maalin takana pakki-pakki läpsyttelyitä ei tähän lasketa, vaan edelleen vain ne oikeat syötöt. Tässä tilastossa 85 % onnistuminen on hyvä tulos ja 90 % on sitten aivan huikea. Treenipeleissä Teemu Suhonen, Joonas Lehtivuori (83 %) ja Oskari Manninen (85 %) painoivat kovimmat luvut tilastoon. Sitten, jos samasta tilastosta löytyy vitosella alkava luku niin, meillä on selvää faktaa mistä vuotaa ja mihin voimme puuttua.
Sitten me keräämme faktaa viivapelaamisen laadusta. Mitä kiekolle tapahtuu sen jälkeen kun kiekko on meidän pakin lavasta lähtenyt. Onko torjuttu, ohjattu, blokattu laukaus. Meneekö kiekko maaliin, maalin ohi vai menetetäänkö se viivassa.
Lehtolan Juha ja Rönkön Juho tekee meille pelin aikaiset tilastot. Niistä meillä on pelin aikana käytettävissä syöttäminen, viivapelaaminen, riistot, menetykset ja maalipaikat. Viimeinen otetaan tarkemmin vielä pelin jälkeen videolta.
Me ei näytätetä näitä ihan hirveästi julkisesti, mutta pelaajakohtaisessa kehityksessä on pirun hyvä työkalu näyttää pelaajalle positiivisia asioita ja niitä kehityspuolen asioita. Tätä kautta tämä on pirun rehellistä. Pelaajan kanssa ei tarvitse puhua, että ihan ok peli, vaan voi näyttää, että tuossa menee hyvin ja tuossa pitää saada kehitystä.
Sieltä haluamme eri alueelta luodut maalipaikat ja annetut maalipaikat ja niiden laatutekijät. Erikoistilanteisiin sama juttu, pystymme sieltä pilkkomaan suoraan lukujen kautta meidän pelin luomisen onnistumisia. Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen luotuihin paikkoihin, meillä on niitä tarpeeksi. Tehokkuuteen en ole. Sen luvun pitää olla isompi näillä paikoilla.
Jos se pitää tiivistää, niin jos on ns. maalivahdin maali, se ei ole ollut maalipaikka, näin minä sitä ajattelen. Eli maskiton veto viivalta ei ole maalipaikka. Mutta, jos maskipelaaminen ja muut tukitoiminnot ovat tilanteessa läsnä, veto viivasta voi olla myös maalipaikka.
Kyllä kolme paikkaa pitää pystyä, jopa neljä. Ja jos siihen pystyy, niin pitäisi myös olla maali lähellä, koska 5 maalipaikkaa tuottaa keskiarvolla maalin, niitä ei kumminkaan niin paljon tällä tasolla peliä kohden tule.
Onhan se meidän ongelma. Sinänsä paikkoja olemme luoneet ihan hyvin, mutta kaveri on tehnyt molemmissa peleissä ylivoima maalin, me ei. Yksi lisämaali per peli, olisi aika iso lisä näissä peleissä, niin pienestä on kiinni moni peli. Siihen meidän pitää saada ehdottomasti parannusta. Alueelle tulovaihe on ongelma ja siinä vastustajan paineen tappo.
Kärppä-pelissä oltiin vähän hakujenkin kanssa ongelmissa, Porissa taas enemmän alueella. Ässät ehkä vähän yllätti meidät aggressiivisuudellaan alivoimalla. Molemmissa peleissä jään kunto on ollut kolmannessa erässä jo heikko – vaikka ei ole mikään selitys – niin muuttaa ylivoiman luonnetta paljon. Silloin pitäisi sitten pystyä pelaamaan suoraviivaisemmin vieläkin enemmän.
Kyllähän se on, sitten kun annetaan painetta, niin sinne mennään. Pakit ovat lähempänä ja painottoman puolen laiturille jää maalinedustan varmistaminen. Samalla me pystytään tukkimaan silti viiva, ettei paine pääse aukeamaan sieltä.
Me mennään aina viiden pelin jaksoissa. Silloin se kertoo sen hetkisestä tilanteesta paljon enemmän. Jos pelejä olisi samassa tilastossa vaikka 20. Niin tilastot voivat näyttää edelleen heikoille, vaikka viiden viimeisen pelin luvut kertoisivatkin, että nyt mennään hyvällä tasolla. Sillä hetkellä on kumminkin suurin merkitys, se missä ollaan nyt.
Me kerätään jokaisesta Liigan pelistä, jokaisen joukkueen maalit. Mistä tekevät ja mistä heille tehdään. Kun pelit menevät eteenpäin, niin meillä on selvää faktaa, niin siitä missä osassa kenttää mitkäkin joukkueet ovat erittäin vahvoja ja myös siitä, mihin ehkä meidän kannattaa iskeä.
Varmaan puolet.
Laskemme alueittain torjuntaprosentin maalivahdille. Ja tämäkin tehdään suhteessa maalipaikkoihin, ei laukauksiin. Tämän takia 85 % on hyvä torjuntaprosentti tällä matikalla. Harjoitusotteluissa Emil Larmin prosentti oli yli 97 %, joka on aivan käsittämätön.
Kauan sulla Tumba menee pelipäivänä… Kyllä se kaikkiaan voi päivästä viedä sen 2,5-3 tuntia. Pelimatkoilla pystyy jotain tekemään jo bussissakin, mutta meillä on siinä iso etu, että Leksa pystyy tekemään pelin aikana jo paljon. Kaikki on pois pelin jälkeisestä ajasta kumminkin. Silti jää vielä töitä tuon yli kahden tunnin verran. Kyllähän se on niin, että tämä valmentajan työ tapahtuu suurimmaksi osaksi pelin ulkopuolella.
Avointa Peliä – Marko Syrjälä