Lahden (Lahen) hyppyrimäkien varjosta ilmestyi nuori poika Ahveniston harjujen juurelle maalivahdin varustekassia kantaen. Aivan rauhassa sai tulla, yhdeksän peliä myöhemmin ei tarvitse esittelyjä. Yhden päivän aikana nousi SM-Liiga joukkueen kokeneimmaksi maalivahdiksi ja edelleen syntymävuoden kohdalla lukee 1996! Mikä mies ja mistä tänne pölähti? Annetaan pojan itse kertoa…
-Kiekkoreippaan kasvatteja ollaan, siellä suunnalla on pelattu junnuvuodet. Viime vuonna olin A:n mukana ja päivää ennen kuin Mestiksen runkosarja alkoi, tuli käsky Heinolaan tuuraamaan yhteen matsiin. Siellä tuli sitten onnistuttua siihen malliin, että jäin sinne ja sain pelata loppukauden ykkösveskarin minuuteilla. Sitä kautta pääsin myös mukaan nuorten MM-ryhmään.
-Se on totta, B-junioreissakin pelasin vielä kakkosjoukkueessa, joten ei olla ihan eturivissä aina tultu. Mutta jossain vaiheessa onneksi työ alkoi tuottamaan tulosta ja onhan se iso fakta kun tulee onnistumisia niin motivaatiokin kasvaa todella paljon. A-junioreissa oli vielä yksi kokonainen kausi, kun loukkasin polven sivusiteen ja koko kausi meni ohi sen takia. Peli oli muuten Kerhoa vastaan…
-Kauden päätyttyä se tuli kun alettiin miettimään tulevaa. Monen asian summahan se oli. Maisemanvaihto oli isona asiana ja sitten totta kai valmennus ja mahdollisuus haastaa ja saada peliaikaa oli yksi asia. Tiesin, että ei ole helppo paikka tulla, vaativa yleisö, mutta samalla halusin tuon haasteen, koska tiesin pystyväni sen hoitamaan.
-En puhu (naurua). Kyllä näitä on kerätty vähän sieltä ja täältä, mutta se on enemmän sellaista rentouden hakemista ja oman itsensä viihdyttämistä. Koska taikauskoinen en ole.
-En ole vielä ihan varma, kun kaveri puhuu joka toisen sanan suomea tai norjaa ja joka toisen englantia. Ei vaan, mukava kaveri ja oikeasti ymmärtää pirun hyvin jo suomen kieltä.
-Lahessa kun on pyöritty niin kyllähän siellä tuli seurattua läheltä Niko Hovista ja Antti Niemeä. Pelasin aikaisemmin Hovisen numerolla (32), mutta kun sitä ei saanut täällä (Riku Hahlin jatko oli vielä auki kun numeroa valittiin), niin valitsin sitten numeron, jolla Andy Niemi veti Pelsuissa (33). Sitten viime aikoina on kyllä tullut seurattua Saroksen Juusea. Kumminkin ei mikään hirveän pitkä, kuten en minäkään ja on meillä pelityyleissäkin jotain yhteistä. Ja mikäs seuratessa maalivahtia, josta tulee ihan maailman huippu vielä… jopa ennen minua.
-Lundqvistin kiinnostaa, mutta vain pukeutumisen takia (Henrik Lundqvist, New York Rangers). Suomessa on niin paljon hyviä veskareita, ettei ole tarvinnut seurata muita. Pekka Rinne on yksi nimi siellä, kenestä tykkään myös.
-Ensimmäisen kerran kun tavattiin ja alettiin tekemään hommia, niin oli mielenkiintoista huomata, kuinka paljon on tietoa asioista ympäri maailmaa. Silti on osannut ottaa kaikkialta vain parhaat palat. Todella kunnianhimoinen ja kerää tietoa, ettei meidän tarvitse mennä mutulla. Olen tykännyt todella paljon tyylistä.
-Kun tehtiin kolmen vuoden soppari, niin laitoin tavoitteiksi, että koko ajan menen eteenpäin, vaikka joutuisin syömään poppareita katsomossa. Ja kun sopimus on loppumassa, olen sarjan parhaita maalivahteja. Taas tälle kaudelle lähdin harjoituskauteen siitä, että ensin hankitaan luottamus omaan tekemiseen, sitten hankitaan luotto joukkueelta ja lopuksi, että hankitaan yleisön luottamus.
-Nooh… hyvin on mennyt, mutta varmasti tulee myös vaikeampia jaksoja, jolloin mitataan sitten sitä tasaisuutta ja takaisin hyvälle tasolle nousemista. Edelleen pidän siitä kolmen vuoden päähän tavoitteesta kiinni.
-Tyttöystävän ja kavereiden kanssa, ei mitään ihmeellistä. Hallilla tulee oltua niin paljon, ettei ole ongelma vapaa-ajan viettäminen.
-No en oikeastaan, harjoituskausi meni niin hyvin, että valmiina oltiin tietyllä tapaa. Toki, jos miettii aikaa, kun tulin tänne niin silloin ajateltuna varmasti yllätys, siitä on kumminkin otettu aikamoinen hyppy.
-Päivää paria ennen keskimäärin.
-Mitä arvaamattomampi se on, sitä hankalampi. Yrität lukea, mitä se tekee ja sitten se ei teekään sinne päinkään, niin se on sellainen haastava yhdistelmä.
-Mä olen niin hirveän huono seuraamaan pelaajia kentällä, mutta odotetaan nyt jos pääsisi testaamaan Juhamatti Aaltosen, että osaako se mitään…
-Jonkun verran Leksan kanssa niitä käydään läpi tai lähinnä Leksalta voi tulla vinkki jostain pelaajasta, mitä tykkää tehdä yleensä.
-Me ollaan ammuttu tosi vähän rankkareita treeneissä… (miettii pitkään) Mutta vastataan tähän Niclas Almari, ihan vaan sen takia, kun mäkin olen parempi ampumaan kuin se…
-Kyllä on! Viime kaudella jäi Lempäälässä kymmenen sentin päähän. Mutta se vaatii kyllä tuuriakin ja vähän huonon pelin vastustajalta, ei niitä paikkojaan tule niin usein.
-Sen tiedän, että Liigassa on tehty yksi maali maalivahdin toimesta. Huoltajamme poika Järvisen Mika oli tekijänä.
-Jos paikka tulee, niin varmasti yritän, jospa kolmen vuoden aikana menisi sisäänkin.
-Sehän on hienoa, jos joku huomaa, kun itse ei tiedä edes omaa olemassa oloaan. Naurattaa lähinnä, mutta jos joku veskari menee sekaisin tuollaisesta niin voi siirtyä kyllä biljardin pariin saman tein.
Avointa Peliä – Marko Syrjälä