Pihapeleistä olympiavoittajaksi – Juuso Hietasen upea ura päättyy

Kotipiha Hämeenlinnan Jaakonkadulla ja Kuninkaanlähteen puisto toimivat suurien tunteiden näyttämönä, kun Juuso Hietanen 1980 ja 1990-luvuilla pelasi pihapelejä monilajisesti. Pikkupoika haaveili pukevansa jonain päivänä Suomen maajoukkueen Leijona-paidan päälleen ja voittavansa maailmanmestaruuden. Pihapeleissä voittaminen oli helppoa, eikä pieni jääkiekkoilijan alku tiennyt, kuinka vaikeaa voittaminen lopulta olisi. Suurista haaveista tuli ajan myötä tavoitteita, joita kohti nuori jääkiekkoilija teki määrätietoisesti ja pedantisti töitä.

Yli 20-vuotisen uransa aikana Juuso Hietanen saavutti kaikki jääkiekkounelmansa – Suomen mestaruuden, maailmanmestaruuden ja olympiakultaa. Hietasen pitkä ja menestystä täynnä ollut ura on tullut päätökseensä, tavalla, jolla hän sen lopettaa halusikin – omalla rauhassa tehdyllä päätöksellä.

Historiankirjoihin jo ensimmäisessä liigaottelussa

Hietanen pelasi ensimmäisen liigaottelunsa Hakametsässä Ilvestä vastaan kaudella 2003–2004 ja kirjautti samalla itsensä SM-liigan historiaan ollen ensimmäinen kolmannen polven pääsarjatason pelaaja. Juuson isä Juha Hietanen oli pelannut HPK:n paidassa pitkän ja ansiokkaan 14-vuotisen uran, osoituksena numeron 17 jäädytys ennen poikansa jääkiekkouraa. SM-liigaa Juha Hietanen pelasi kaudella 1983–1984 Kerhon paidassa. Juuson isoisä Aarno Hietanen puolestaan pelasi Hämeenlinnan Tarmossa SM-sarjaa 1950-luvuilla.

HPK:n päävalmentajana toiminut Jukka Jalonen nosti Hietasen pelaavaan kokoonpanoon. Hietanen oli päässyt harjoittelemaan liigajoukkueen kanssa jo jonkun aikaa ennen ensimmäistä ottelua. Hietanen toteaa Jalosen olleen hänen uransa merkittävin valmentaja, myös myöhemmässä vaiheessa uraa.

– Ihan pari vaihtoa pääsin pelaamaan. 17 oli heti alusta asti numeroni. Kauden aikana pelasin vain kaksi ottelua, muutoin pelasin A-junioreissa.

Kaudella 2004–2005 pelasi pidemmän pätkän Pelicansissa lainalla. Yhteensä 15 ottelua kertyi SM-liigaa vyölle turkoosissa.

– Lainan perimmäisenä ajatuksena oli se, että Petri Matikainen oli Pelicansin koutsi sekä maajoukkueen valmennusryhmässä. Pääsin pelaamaan Liigaa Pelicansissa alle 20-vuotiaiden MM-kisat tähtäimessä. Olin siellä syksyn ja pelasin kaksikymppisten kisat, joiden jälkeen tulin Kerhoon takaisin.

Ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan SM-liigassa Hietanen voitti Suomen mestaruuden. Otteluita kertyi runkosarjassa 55, tehoin 2+10.

– Yksittäisiä pelejä muistaa tuolta kaudelta tosi vähän, mutta pleijaripelejä muistaa paremmin, kun niitä on pyöritelty vuosien saatossa. Olin nuori pelaaja kokeneessa joukkueessa, mutta kuuluin vakiokokoonpanoon ja sain pelata. Pakistossa oli kokeneita pelaajia, kuten Jukka Laamanen, Veli-Pekka Laitinen ja Mikko Jokela, ja myös ulkomaalaiset David Schneider ja Kaspars Astashenko, joiden kanssa sain pelata ja heiltä sain tukea sillä kaudella.

20060423, HÄMEENLINNA, HPK:N KULTAJUHLAT 2006 HÄMEENLINNAN TORILLA, KARI BRUSIN, JUUSO HIETANEN, JANI HASSINEN JA JANNE LAHTI. Kuva: Veli-Matti A. Pitkänen

Siihen aikaan Hietanen koki olevansa varsin nuori liigapelaajaksi.

– Mielestäni Liigan rakenne on muuttunut vuosien saatossa. Oman urani alussa ei ollut niin paljon parikymppisiä pelaajia liigajoukkeissa. Tuntuu, että nyt on enemmän nuorempia pelaajia mukana, pohtii Hietanen.

Kevään 2006 mestaruusjoukkue oli Hietasen mukaan ryhmä, joka nosti tasoaan kauden edetessä.

– Siitä on kyllä jo niin paljon aikaa, ettei ihan tuoreessa muistissa ole, mutta sen muistan, että olimme hyvähenkinen ryhmä. Pystyimme myös kauden aikana nostamaan tasoa ja pleijareissa olimme parhaimmillamme. Osa pelaajista eivät varmaan olleet lähtökohtaisesti kauden lopussa siinä roolissa, mihin heitä ei oli ennakoitu, vaan paljon suuremmassa roolissa.

20060422, HÄMEENLINNA, SUOMENMESTARIT KÄVIVÄT TERVEHTIMÄSSÄ FANEJAAN HÄMEENLINNAN TORILLA. ”POIKA” OLI TIETYSTI MUKANA. Kuva: Veli-Matti A. Pitkänen

Hietanen voitti HPK:n paidassa vielä seuraavalla kaudella pronssia, ennen kuin oli aika suunnata ulkomaille. Vielä kesällä 2007 22 vuotta täyttänyt puolustaja ei arvannutkaan, kuinka vaikeaa voittaminen olisi jatkossa.

– Ajattelen nyt HPK-mitaleita eri tavalla. En tiennyt urani alussa, kuinka vaikeaa voittaminen on. Mestaruuksia ei ole tullut joka vuosi ja nyt tiedän, että kaiken pitää mennä täysin nappiin, jotta mestaruus on mahdollista voittaa, oli sarja tai turnaus mikä tahansa. Myöhemmin olen oppinut arvostamaan enemmän 2006 voitettua Suomen mestaruutta, pohtii Hietanen.

Elämä ulkomailla alkoi Ruotsista

Hietanen siirtyi kaudelle 2007–2008 Ruotsiin, Brynäsin joukkueeseen, jossa hän pelasi kolmen kauden ajan. Lähteminen nuorena pelaajana toi maanvaihdon mukana kaikkea uutta.

– Olin asunut omillani jo Hämeenlinnassa, mutta uusi maa ja uusi organisaatio toivat uuden haasteen uralle. Joukkueessa ja seurassa piti tietysti lunastaa oma pelipaikkansa ja kaukalon ulkopuolella piti saada muu elämä rullaamaan. Niin sanotusti nollista lähteminen oli kehittävä kokemus ja jälkeenpäin ajatellen oli erittäin hyvä päätös lähteä silloin Ruotsiin.

Hietanen teki kahden vuoden sopimuksen Brynäsin kanssa keväällä 2007 ja solmi myöhemmin kahden vuoden jatkosopimuksen, jonka toiseen vuoteen kohdistui vapaa optio siirtymisestä toiseen seuraan. Seuraksi valikoitui HV-71 kaudelle 2010–2011. Rooli tuloksen tekijänä kasvoi vuosien saatossa ja viimeinen Ruotsin kausi toi mukanaan tehot 10+23.

– Jokaisella osa-alueella kehityin Ruotsissa, mutta ehkä tulosvastuullisen roolin kantaminen oli tärkein kehitysaskel, jonka Ruotsissa otin. Pystyin kantamaan niitä pelillisiä odotuksia, joita minuun kohdistui. Ruotsin vuodet olivat tärkeä välietappi ennen Venäjällä pelattuja vuosia. En olisi ollut tarpeeksi valmis lähtemään suoraan kotoa Hämeenlinnasta Venäjälle.

Hietanen profiloitui uransa aikana luotettavaksi pelaajaksi, jonka valmentaja pystyi laittamaan kentälle tilanteesta riippumatta.

– Luotettavuus on tullut vuosien saatossa, en välttämättä ollut nuorempana niin luotettava pelaaja. Toki puolustajan on aina yritettävä pelata luotettavasti, yleisesti puolustaminen on lähtökohta koko tekemiseen. Koko pelin sisällä luotettavasti pelaaminen ja ratkaisuhetkissä kentällä, oli tilanne sitten mikä tahansa, oli varmasti vuosien tuomaa kokemusta.

KHL:n kehityksessä vuosikymmenen ajan

Vuosi HV-71:ssä jäi viimeiseksi Ruotsin vuodeksi Hietasen uralla. Tie vei KHL:ään ja vuosikymmenen pituinen aika Venäjällä alkoi miljoonakaupunki Nižni Novgorodissa.

– Peli on lähtökohtaisesti sama, ihan sama missä maassa sitä pelaat. Jos Suomi ja Ruotsi on aika samanlaisia, kyllä Venäjässä oli hieman enemmän totuttelemista kaukalon ulkopuolella. Vietin kuitenkin vuosia Venäjällä, joten kulttuuriin tottui.

– Oli varmasti minulle hyvä aloittaa vähän pienemmästä organisaatiosta. Odotukset ovat aina ulkomaalaisia kohtaa kovia ja uutta ukkoa tulee tilalle, jos odotukset eivät täyty, joten oli hyvä aloittaa keskikoon joukkueesta ensin. Kari Jalonen valmensi ensimmäisellä kaudellani Torpedoa, apuvalmentajinaan Kai Rautio ja Sakari Lindfors. Se helpotti ensimmäisen kauden haasteita Venäjällä.

Hietanen pelasi seuraavaksi yhteensä kuusi kautta Dynamo Moskovassa.

– Moskova on suuri kaupunki, eikä siellä kukaan oikein tunnistanut katukuvassa. Joskus saattoi joku tosifani morjestaa. Samaan tapaan Hämeenlinnassa on aina saanut olla rauhassa, mutta on ollut kiva, kun joku on jäänyt vaihtamaan muutaman sanan jääkiekosta vuosien varrella.

Hietanen valittiin kahdesti KHL:n All Stars -otteluun ja tammikuussa 2017 kuukauden pelaajaksi. KHL muuttui sarjana Hietasen uran aikana merkittävästi.

– Kaikki meni eteenpäin, todella paljon. Ihan kaikki, olosuhteet, hallit, ruoka, matkustaminen, majoitukset, kaikki meni tosi paljon kymmenen vuoden aikana eteenpäin.

Sveitsissä viimeinen ulkomaan kausi

Kymmenennen Venäjän-kauden aikana Hietasen perheen keskusteluihin nousi mukaan toinen sarja ja maa, Sveitsi.

– Päätös viimeisestä KHL-kaudesta oli tehty hyvissä ajoin kauden 2020–2021 aikana. Perhe oli mukana ja Venäjällä oli vietetty pitkä aika. Sveitsi nousi siinä vaiheessa ajatuksiin, että jos sinne avautuisi hyvä paikka, voisi siellä vielä pelata vuoden, ennen kuin tulee Suomeen.

Sarja ja maa olivat valinnan arvoiset. Hietanen perheineen vietti viimeisen ulkomaanvuoden Sveitsin HC Ambrì-Piottassa.

– Hieno sarja ja hieno maa. Hieno fanikulttuuri, paljon jengiä halleissa ja laadukas sarja, hyvää jääkiekkoa. Siitä vuodesta jäi hyvät muistot, vaikka vain yksi vuosi siellä oltiin. Viihdyimme perheenä.

Hietasen vaimo Annika ja tyttäret ovat olleet mukana uran käänteissä. Yhdessä koetut ulkomaanvuodet olivat upeita, mutta jotkin myös haastavia.

– Erityisesti koronavuodet vaikuttivat haastavasti perheen matkustamiseen Venäjälle. Lapset olivat tosi pieniä ja välillä olimme pitkiäkin aikoja erossa. Päätökset olemme tehneet yhdessä, siitä mihin urani vie perhettä seuraavaksi.

Maaginen kevätkausi 2022

Hietanen pelasi uransa aikana maajoukkueessa yhteensä 203 ottelua.

– Maajoukkuetavoite ja unelma pelata MM-kisoissa täyttyivät urallani. Pelaaminen parhaita vastaan ja oleminen parhaiden pelaajien joukossa Suomen maajoukkueessa olivat minulle tietty meriitti. Nuorempana, kun jollain tasolla näin, että olisi mahdollista jonain päivänä pelata maajoukkueessa, halusin sitä entistä enemmän, pohtii Hietanen.

MM-kisojen ottelu Suomi–Ruotsi pelattiin Tampereen Nokia Arenalla keskiviikkona 18.5.2022. Ruotsi voitti ottelun maalein 3–2, ratkaisu haettiin voittomaalikilpailusta. Kuvaaja: Pasi Mennander.

– Kyllä Suomen edustaminen on kunnia-asia. Se on etuoikeus. Olen kiitollinen, että sain pelata niin monta maajoukkuepeliä ja olla osa Leijonia.

Hietanen vastaa omaan tuttuun tyyliinsä, kun kysytään, miltä tuntuu voittaa olympiakultaa – yhdellä sanalla sen suurempia värittelemättä.

– Hyvältä, nauraa Hietanen.

– Tosissaan, varsinkin kun jälkeenpäin asiaa miettii, onhan se ainutlaatuista, että on päässyt olympialaisiin ja olympiajoukkueeseen ja voittaa vielä olympiakultaa. Joukkueen voittama olympiakulta on myös historiallinen, sillä se on tähän mennessä Suomen ainut joukkuelajien olympiakulta.

Seurajoukkuetasolla tai pelillisesti itselle Hietasen kausi 2021–2022 ei ollut paras, mutta mitaleilla mitattuna se oli uran menestynein kausi. Upea kausi jatkui pitkälle kevääseen, kun Hietanen nosti kotikisoissa MM-pokaalia.

MM-kisojen loppuottelu Suomi–Kanada pelattiin Tampereen Nokia Arenalla sunnuntaina 29.5.2022. Kuvaaja: Pasi Mennander.

– Ei ole hienompaa paikkaa kuin kotikisat, missä voittaa MM-kultaa. Ja se tuntui erityisen hyvältä, kun maajoukkueesta ei ollut mestaruutta aiemmin tullut, vaikka mitaleja olikin. Olympia- ja MM-kulta olivat tosi isoja juttuja, kun ne vielä osuivat maajoukkueuran päätösvuoteen. Kaksi isoa voittoa samalla kaudella, tuumailee Hietanen.

Ura päättyy HPK:ssa

Hietanen pelasi viimeiset kolme kautta urastaan kasvattiseurassaan HPK:ssa. Päätös paluusta Rinkelinmäelle oli kypsynyt viimeisten ulkomaanvuosien aikana.

– En ollut päättänyt, että ura loppuu HPK:ssa, mutta olin jo Venäjän vuosina miettinyt sitä, että voisi olla mahdollista palata alkuun. Pikkuhiljaa se alkoi hiipimään mieleen, kun ikää oli jo jonkin verran. Olisi hienoa päättää ura kotona ja elää elämää perheenä Hämeenlinnassa, kun vielä pelaisin.

Perhe oli matkustanut maailmalla Hietasen mukana. Paluu kotiin tarkoitti myös Hietasen perheelle uuden, pysyvämmän elämän alkua.

– Sen ei oikein ole väliä, missä sitä pelaa, pelaajalle. Rytmi on samanlainen, peli on samanlainen ja arki on samanlainen, joukkuekaverit tulevat annettuna heti. Perheen osalta ulkomaan arki on tietysti erilaista ja Hämeenlinnassa he pääsivät tavallaan elämään omaa elämäänsä – töitä, kavereita, päiväkotia ja harrastuksia. Oli lapsille tärkeää päästä luomaan omat kaverisuhteensa ja sukulaiset olivat uran viimeisten vuosien aikana lähellä.

Kuva: Teemu Hannula

HPK:n menestyksen historiankirjoihin eivät Hietasen viimeiset kolme kautta 2022–2025 päässeet, mutta Hietanen on tyytyväinen, että palasi takaisin sinne, mistä ura oli alkanutkin.

– Olisin tietysti toivonut, että olisimme pärjänneet paremmin joukkueena. Oli kiva tulla takaisin Kerhoon ja oli kunnia-asema ja etuoikeus olla kasvattiseurani edustusjoukkueen kapteeni. Pyrin parhaani mukaan roolissani auttamaan joukkuetta. Vaikka menestystä ei joukkueena tullut, olen tyytyväinen päätökseeni palata.

Pitkän uran päätös omilla ehdoilla

Pikkupojan unelmasta tuli pitkä ura. Hietanen pelasi lopulta yli tuhat pääsarjatason ottelua neljässä eri sarjassa ja maassa. Maajoukkueessa Hietanen pelasi yhteensä 12 kaudella.

– En varmaankaan osannut kuvitella näin pitkää uraa. Aika myöhään konkretisoitui, että harrastuksesta voi tulla ammatti. Aina olen tehnyt paljon töitä sen eteen, että ammattilaisura olisi mahdollista. En missään vaiheessa ole pitänyt pelaajauraani itsestään selvyytenä ja menin aina vuosi kerrallaan eteenpäin. Koskaan ei voinut olla varma, milloin ura päättyy. Olen ollut onnekas, että sain pelata pitkään ja lopettaa omilla ehdoillani, toteaa Hietanen.

Hietanen tunnustaa, että hän oli urallaan perfektionisti valmistautumisessa ja itsensä huoltamisessa. Uran viimeisimmillä vuosilla se korostui entisestään, jotta pelaaja pystyi antamaan itselleen mahdollisuuden jatkaa uraa. Hietanen kokee, että hän löysi nuorena itsestään sisäisen palon, joka vei häntä eteenpäin pelaajana. Samaan aikaan Hietasen vanhemmat tukivat ja antoivat pojan jahdata unelmaansa rauhassa.

– Vain pieni prosentti jääkiekkoa harrastaneista saa tehdä ammatikseen tätä. Jotenkin toivoisin, että kaikki jättäisivät kiireen pois harrastuksesta. Lapsille ja vanhemmille sanoisin, jos jääkiekko on mielekästä ja siitä nauttii, niin lopulta tullaan siihen, että onko itse pelaajalla paloa tehdä kaikkia niitä asioita, jotka antavat mahdollisuuden ammattilaisuralle. Vanhemmat voivat kannustaa ja tukea juniorin uralla, mutta oma palo on löydyttävä. Toivon myös, että harrastavat lapset pelaisivat ja leikkisivät monipuolisesti eri lajeja ja leikkejä, sillä se kehittää myös jääkiekkotaitoja.

Hietanen puolustustehtävissä ammattilaisuransa viimeisessä ottelussa Porissa 21.3.2025. Kuva: Tomi Vastamäki

– Ammattilaisura vaatii uhrauksia jo nuorena, mutta olen saanut uraltani niin paljon, että en koe menettäneeni mitään. Sain ammatin, josta tykkäsin joka päivä urani aikana, pohtii Hietanen.

Kiitokset kuuluvat aina uran päätökseen.

– Omille vanhemmilleni haluan osoittaa ensimmäiseksi kiitoksen siitä, että olen saanut harrastaa monia lajeja vapaasti. He jaksoivat kuskata ja kannustaa, tukea harrastuksen alkuvaiheessa.

– Vaimolle ja perheelle suuri kiitos arjesta, joka on aina täytynyt rakentaa, missä ikinä olenkin pelannut. Annika kiersi 15 vuotta kanssani ulkomailla ja paikasta riippumatta hän laittoi aina arjen pyörimään ja loi kodin meille.

– Kiitos myös kaikille joukkueille, huoltojoukoille ja valmentajille. Sain pelata hienojen pelikavereiden kanssa ja tehdä työtä hienojen valmentajien kanssa, jotka ovat luottaneet minuun ja olen saanut pelata isossa roolissa. Huolto ja hierojat, joukkueiden staffi, heille kuuluu myös kiitos siitä, että pelasin näin pitkän uran.

Ura päättyy Hietaselle tutulla tyylillä, ilman suuria tunnekuohuja, kesän yli kypsytetyllä päätöksellä.

– En halunnut tehdä kauden päätteeksi hiki päässä päätöstä, vaikka sitä monet kysyivät. Halusin ensin nähdä, vieläkö treenaaminen ja pelien alku vetäisivät puoleensa. Nyt olen päätöksen tehnyt ja olen onnellinen, että saan lopettaa omilla ehdoillani.

On tullut aika palauttaa numero 17 Rinkelinmäen kattoon.
Kiitos Juuso.

Juuso Hietanen pudottaa HPK-SaiPa-ottelun avauskiekon 10.10.2025. Hietaselle kuluvalle kaudelle teetetyt kolme pelipaitaa huutokaupataan ottelun jälkipeleillä. Paitojen tuotto ohjataan HPK-Juniorijääkiekko ry:n stipendirahastoon, josta tuetaan vähävaraisten lasten ja nuorten jääkiekkoharrastusta.

Juuso Hietanen

Olympiakultaa 2022
Maailmanmestaruus 2022
Suomen mestaruus 2006
Olympiapronssia 2014
MM-hopeaa 2014, 2016
SM-pronssia 2005, 2007

Ottelut maajoukkueessa 203

Ottelut seurajoukkueissa runkosarjassa | playoffseissa:

Liiga 279 (15+57) | 25 (2+5)
SHL  218 (31+75) | 23 (1+7)
KHL 541 (80+181) | 71 (8+13)
NL 50 (2+17) | 3 (0+1)