Avointa peliä: Paalutusta tulevaan kauteen – haastattelussa Antti Pennanen
HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen, tuttu mies palasi taloon. Mitä matkalta on tarttunut mukaan ja millaisilla eväillä kotikaupunkiin palattiin? Millaisilla ajatuksilla joukkuetta on tehty ja tehdään paremmaksi? Millaisia uusia pelaajia kannattajat oranssiin saivat? Juniorijääkiekko ansaitsee myös oman aiheensa. Antoisa keskusteluhetki Antin kanssa antoi paljon hyvää materiaalia, saatte nauttia niitä hedelmiä kolmessa eri erässä. Ensimmäisessä käydään läpi seuran linjauksia, joukkueen arvoja, ammattimaisuutta ja urheilullisuutta. Toisessa osassa Pena käy läpi kaikki tulleet uudet pelaajat. Kolmannessa erässä aiheena on HPK-juniorit. Ensimmäinen erä aloittaa myös tämän pelin.
Minkälaiset kulmapaalut toiminnalle on luotu tällä hetkellä, mitä toit itse tullessasi?
Kaikkihan lähti siitä, että mitä hallitus haluaa meiltä, minä toin siihen omia näkemyksiäni ja hyvin äkkiä siinä oli kolme oikeastaan neljä selvää isoa asiaa mitkä on selvänä tavoitteena ohjaamassa tekemistä. Pelaajakehitystyö on ensimmäinen ja se lähtee siitä, että millainen pelaaja on viiden vuoden päästä. Me ei voida hankkia tänne viime vuoden huippupelaajia. Sen takiakin meillä on nyt joukkueessa 15 – 16 yhdeksänkymmentäluvulla syntynyttä pelaajaa, jotka ovat vasta matkansa alussa. Välillä ihmetellään joitain hankintoja, mutta meillä on se mitä me olemme tänään ja mitä me olemme 5 vuoden päästä.
Miten käytännön tasolla me sitten pelaajakehitystä tehdään? Iso asiahan on urheilullisuus ja ammattimaisuus. Me halutaan tehdä pelaajia, jotka ovat nopeampia, kestävämpiä ja kamppailuvalmiimpia. Kaikki tekeminen tähtää siihen, että meiltä syntyisi tulevaisuuden huippupelaajia. Jotka menestyvät myös isommissa sarjoissa. Harjoittelumääriä me ollaan kasvatettu, nämä 90-lukulaiset vetävät kaksi kertaa päivässä, menevät aikaisemmin jäälle.
Me ollaan otettu isosti mukaan taitoharjoittelua, lätkäkulttuurissa on tähän asti käytännössä taitoharjoittelu loppunut samalla kun on tultu ammattilaiseksi. Taidon kehittymisen myötä, pystytään pelaamaan vauhdikkaammin. Luisteluvoimaa tarvitaan, jotta tämä onnistuu. Organisaation kanssa on tuettu pitämällä ravintoluentoja, satsattu lisäravinteisiin ja palautumisasioihin urheilullisuuden kehittämiseksi. Sitten pelin kannalta yritetään kehittää pelikäsitystä; kehittämällä ennakointia, koska sitähän peli on koko ajan. Omatoimisuus on tärkeä palanen, meillä alkaa aamuisin tapahtumat yhdeksältä, nyt jo olen huomannut, että pelaajat ovat kahdeksan jälkeen hallilla, ja puoli yhdeksän esimerkiksi kuntopyörän päällä. Jos ei ole pohjat kunnossa, ei jaksa tätä leikkiä.
Ikuisuusihmettely on aina ollut, kuinka paljon voi harjoitella ja mikä on liikaa. Harjoitellaanko tauoilla kovempaa, koska herkistellään… onko nämä jo vanhentunutta pähkäilyä?
Jos pelaaja on kunnossa, niin voidaan harjoitella paljon. Matkansa alussa oleva pelaaja tarvitsee paljon harjoitusta, jota voidaan säätää, mutta yleisesti, vaikka on kaksi tai kolme peliä viikossa, niin pelaajan on pakko pystyä harjoittelemaan, se kuorma on pystyttävä urheilijan kantamaan. Meillä oli viime viikolla yhdeksän tapahtumaa viikossa, viimeisenä vieraspeli, esimerkkinä Paajasen ja Mannisen kolmas erä oli hyvä. Ei mitään ongelmia, koska he ovat kunnossa. Mutta yleensä minulla on ollut tapana, että maajoukkue tauot otetaan kevyemmin.
Minkälaisia työkaluja teillä on harjoittelumäärien ja palautumisen mittaamiseen?
Tällä hetkellä sykemittareiden monipuolinen käyttö, esimerkiksi aamusykkeet kertoo palautumisesta. Tilastot ja videot ovat myös tärkeät työkalut tällä saralla. Mutta organisaatiotasolla me ollaan kehittämässä tätä vielä. Me etsitään työkaluja jolla me saataisiin puhdasta dataa kaikesta pelaajan tekemisestä yhä enemmän. Esimerkkinä tästä voisin mainita jalkapallon, jossa tälläkin hetkellä nähdään, paljonko pelaaja on esimerkiksi juossut pelin aikana ja millä tehoilla jne. Ja uskon että tämän suuntainen kehitys palvelisi myös faneja pelin aikana.
Mainitsit ravintopuolen, tuleeko tällä tasolla vielä vastaan aivan päin sitä itseensä syöviä vai onko enemmänkin sitä jo hyvän tason viimeistelyä ja viilaamista?
Tämä liittyy jääkiekon kulttuuriin, sellaiseen lätkäpöhöön. Ajatellaan vaan, että tämä on peliä, mennään vaan pelailemaan. Sitten me naureskellaan kun suomalainen hiihtäjä on olympialaisissa 47. Mutta kun mitataan kuka on urheilija, niin kyllä osa pelaajista yleisesti on kaukana siitä urheilullisuudesta, mitä se hiihtäjä on tehnyt. Ja harva kiekkoilija on 47 joukossa maailmassa. Meillä ei arvosteta urheillullisuutta vielä niin paljoa kuin pitäisi. Ja sitten on myös tiedon puutetta ja eihän se eläminen kurinalaisesti ole helppoa, se on selvä, mutta onneksi se ei ole kykyasia vaan valinta.
Minkälainen asia alkoholin käyttö on nykyään tällä tasolla, onko luotu säännöt?
Se on joukkueen sisäinen juttu. Minä vastaan mitä hallilla tapahtuu, ihan riittävästi hommaa siinä. Joukkueen ja pelaajan pitää itse kantaa vastuu ja ymmärtää asioita. Kyllähän se kostautuu ja näkyy, sellaisesta räväkästä perjantaista palautuminen kestää kumminkin viisi kuusi päivää.
Sitten jatketaan alkuperäisestä asiasta, eli isoista linjanvedoista…
Pelin kehitystyö on toinen iso linjanveto. Luisteluvoimaista, aktiivista, taitojääkiekkoa, jossa kiekolla pelataan paljon. Vanhaa HPK:laisuutta kunnioittaen, mutta sitten pitää löytää jotain uutta. Jopa sellaista mitä kukaan ei vielä tehnyt, vaikka pelata joku tilanne erilailla kuin on totuttu. Taitoharjoittelun puolella me ollaan tehty asioita jo erilailla ja otettu uusia ideoita esimerkiksi jalkapallosta ja koripallosta. Kolmas asia on HPK:laisuuden, kulttuurin ja identiteetin vahvistaminen. Joka pureutuu vahvasti noihin kahteen ensimmäiseen. Luontevana jatkumona neljäs asia on sitten kun noissa aikaisemmissa onnistutaan, niin menestys.
Millainen joukkue on rakennettu?
Siihenkin on kaksi eri lähtökulmaa meillä. Mitä me ollaan nyt ja mitä me ollaan vaikka kahden vuoden päästä. Mutta jos ajatellaan nyt tätä päivää, minulla on taulukko missä on eri pelipaikoille pelaajalta haluamiani ominaisuuksia, sen mukaan on joukkuetta täytetty. Pakkikalustossa meillä on tällä hetkellä 12 pelaajaa, juuri tämän jatkuvuuden takia. Kahdeksan pakkia nyt, Olkkonen ja Almari tulevaisuutta, Suhonen oli samassa kastissa, mutta on näyttänyt pystyvänsä pelaamaan jo nyt tällä tasolla. Sitten Jalosen Jimi on A-junioreissa mielenkiintoinen nimi ja B-junioreista on tulossa vielä kaksi seurattavaa poikaa.
Itse haluan puolustuksen rakentuvan kahden kiekollisen, neljän yleispakin ja kahden puolustavan pakin kokonaisuudesta, se olisi ihanteellinen tilanne ja kun saadaan Tulupov ja Forsberg mukaan niin mielestäni tämä täyttyy ihan hyvin. Pakistohan on meillä todella nuori, meillä ei ole yhtään täysin pesunkestävää liigapakkia. Lehtivuori varmaan lähimpänä, nähnyt jo vähän maailmaa ja tekeminen on näyttänyt nyt hyvälle. Kaikki muut tulossa, pelanneet epätasaisia kausia tai muuten ei ole noussut vielä ylemmälle tasolle. Mitä sieltä saadaan irti ja miten me pystytään tukemaan, on iso kynnyskysymys.
Pelaamisessa kaikkien ketjujen pitää pystyä pelaamaan, sen näytti Pittsburgh viimeksi. Ei voi enää rakentaa pelkkää jarruvitjaa. Meillä on hyvä sekoitus erikoisosaamista, löytyy ylivoima ja alivoima pelaajia, löytyy työmiehiä sekä taitoa. Keskikaista on mielestäni meidän vahvuus, jonka halusinkin olevan vahva. Meillä on kuusi pelaajaa ketkä pystyvät pelaamaan keskellä.
Mitä muita asioita näet joukkueen vahvuutena?
Kaikki tästä joukkueesta pystyy pelaamaan. Sitoutuminen näkyy jo ja sitä kautta tulee yhtenäisyys. Taktisuus ja pelinopeus ovat myös asioita, mitkä tulevat olemaan meidän vahvuuksia.
Millä osa-alueelle olisit halunnut enemmän, mistä jouduit luopumaan resurssien takia?
Kysymys on ihan validi ja ymmärrän sen, olihan esimerkiksi edellisenä finaali vuotena budjetti miljoonan enemmän. Mutta en käsittele asioita noin, jos miettii mitä puuttuu, niin kohta puuttuu vielä enemmän, kaikkea voi haluta, mutta kaikkea ei voi saada. Tärkeämpää on pitää fokus siinä mitä meillä on ja miten siitä saadaan enemmän irti. Miten me saadaan Nikkilä pelaamaan tasaisemmin tai miten me saadaan Jonilta junnustatus pois, en tiedä kuinka kauan saa kantaa täällä sitä ja sitä kautta jotenkin anteeksi tekemisiään. Peliä s**tana, sata peliä Liigaa alla, sehän on jo pesunkestävä ammattijätkä silloin.
Miten olette käsitelleet rightin pakin puutteen? Korostuuko ylivoimalla?
Niin, olisihan se ihanne että olisi neljä leftiä ja neljä rightia, mutta kun se ei mene niin. Me ollaan otettu asia huomioon pelitavallisesti, mietitty sitä uudella tavalla. Siellä liikutaan ehkä vähän eri ratoja ja saadaan sitä kautta kämmen kämmen syöttäminen vähän erilaiseksi. Ylivoimalla totta kai se olisi hyvä, mutta meillä on sitten sen puolen pelaajia hyökkäyksessä. Pelataan kumminkin varmaankin neljällä hyökkääjällä ja yhdellä pakilla ylivoimaa, hyökkäyksestä löytyy paljon taitoa siihen, joten kyllä me keinot löydetään.
Millainen prosessi joukkueen haltuun ottaminen ollut, millaisia viestejä kesä on antanut? Onko tullut odotuksiin isoja yllätyksiä?
Kyllähän eka viikko oli sellaista totuttelua, katsottiin puolin ja toisin mikä mies tuli taloon. Tokalla viikolla otettiin sitten jämäkästi kiinni ja käytiin läpi kesän tavoitteet ja kerrottiin mitä halutaan. Kesän aikana olemme menty paljon eteenpäin monessa asiassa, kulttuurissa ja itse tekemisessä varsinkin. Ollaanko hyvässä kunnossa? Joo ollaan, mutta ei huippukunnossa. Onko joku Liigaseura tässä vaiheessa? Ei ole. Hyvällä tiellä ollaan, mutta eihän yksi kesä mihinkään riitä, pitää päästä kestävään kehitykseen kiinni koko kauden osalta.
Johtavat pelaajat todella tärkeitä tässä joukkueessa, Niko, Otto, Eero, Juho ja Jaska tartuttavat sitä kulttuuria tähän toimintaan koko ajan. Eihän valmentaja näitä asioita voi päättää noin vain, jos kokeneemmat pelaajat ei halua muuttaa jotain, niin valmentajalla on vain kaksi vaihtoehtoa, ei muuteta tai muutetaan pakottamalla. Ja se pakottaminen on sitten hemmetin raskas tie kaikille. Mutta sillain ollaan hienolla tiellä, kun joukkueen arvot on jo nyt isommat kuin pelaajan hyvyys. Tarkoittaa sitä, että jos joku ei sopeudu, niin sitten se lähtee.
Avointa peliä – Marko Syrjälä
[db-video id=1w3glvey]
06.09.2016 08:35
Jaa artikkeli:
