Kiitos Hanski – antoisia eläkepäiviä!

24.06.2021

Kun nostaa katseen Rinkelinmäen kattoon, siellä on hänen paitansa!

Kun tietosanakirjasta hakee sanan seurauskollisuus, siellä on hänen kuvansa!

Mies, joka on ollut monessa mukana, aina sydämellään. Mies, jolla on aina ollut aikaa kertoa muutama kiekkotarina vuosien varrelta. On tullut aika toivottaa antoisia ja moneen kertaan ansaittuja eläkepäiviä oranssin sydämen kanssa aina ahertaneelle ja ahertavalle HPK-legendalle!

Arvoisat lukijat, Hannu Savolainen!

Pelaaja, kapteeni, apuvalmentaja, päävalmentaja, aitiovastaava, asiakkuusvastaava, markkinointipäällikkö, kokki ja pelaajien tarkkailija… (Vetää henkeä välillä) Unohdinko jonkun toimenkuvan vaikuttavalta uraltasi oranssin eteen?

Tittelit ovat varmaankin tuossa, mutta niiden perään en ole ikinä ollut. Kyllä kaikki on lähtenyt halusta auttaa ja tehdä hyvää. Ei ole ollut tittelistä kiinni, kun toimistolta on lähdetty vaikka auttamaan ulkomaalaispelaajia aikanaan kaikissa käytännön asioissa vieraassa maassa ja uudessa kaupungissa. Pitää muistaa, että tšekkipelaajat tulivat aikoinaan muuttaessaan myös ihan uuteen maailmaan.

Vaikka suoranaisesti ei osukaan luettelemaasi listaan, niin haluan lisätä siihen Hämeenlinnan Korttelikiekon perustajajäsenenä olemisen. Se on iso juttu henkilökohtaisesti meikäläiselle.

Tulit HPK:n toimintaan mukaan 10-vuotiaana, nopealla laskukaavalla 58 vuotta oranssin eteen jos ei täynnä, niin ainakin täyttymässä. Monenako kautena näistä et ole ollut Kerhossa missään roolissa?

Kiekkoreippaassa kävin pelaamassa 1978–1979 kauden. Sen olin pois, sitten korttelikiekon perustamisen aikaan olin siinä pelkästään. Mutta kyllähän me silloinkin käytiin Lintumäen (Harri) kanssa pelaajia katselemassa. Joten kyllä tuo Lahden vuosi on ainoa sitten kuitenkin.

Millä fiiliksellä olet nyt jäämässä eläkkeelle ja onko kovasti jo suunniteltu tekemistä eläkepäiville?

En mä tiedä! Vähän totuttelemista on vielä asiaan.

Mutta hyvällä fiiliksellä totta kai, vaikka huono kausi alla, mutta niitä on nähty laidasta laitaan näiden vuosien aikana. Uutta kohti vaan on mentävä. Golf, mökkeily ja kotimaan matkailu varmasti niitä mitä tulee lisättyä nyt. Lastenlapset totta kai iso asia, kenelle nyt enemmän aikaa.

Jääkiekkoa seuraat varmasti jatkossakin, mutta hallilla vai kotona enemmän?

Kyllä se hallilla uskoakseni tulee olemaan. Ritarikerho haluaa, että jatkaisin peli-isäntänä ja Kerhonkin kanssa on puhuttu osallistumisesta pelitapahtumiin. Katsotaan nyt mihin muotoutuu, jättäydytään nyt ensin päivähommista pois ja nautitaan kesästä. Syksy näyttää sitten lisää.

Olet maininnut Ritarikerhon useasti haastatteluissa itsellesi tärkeänä ryhmänä. Voitko kertoa mikä on ryhmän historia?

Hämeenlinnan jäähalliin tuli aitiot 1996. Kun olosuhteet paranivat, myös samalla mahdollisuudet yhteistyöhön yritysten kanssa paranivat. Tuolloin aloimme Hietasen Heikin kanssa ideoimaan asioita eri kanteilta. Syntyi Ritarikerho, johon on löydetty HPK-henkisiä yritysjohtajia. Pienellä vaihtuvuudella edelleen aktiivisesti toimimme ja kehitämme yhteistyötä molempiin suuntiin.

Olet nähnyt suomalaista huippukiekkoa eri perspektiivistä katsottuna kuudella eri vuosikymmenellä, miten pelaajat ovat ihmisinä muuttuneet tässä ajassa?

Kyllähän suurin asia on se, että tämä hieno laji oli meille aikoinaan täysi harrastus. 80-luvun alussa Hakulisen veljekset olivat varmaan Kerhon ensimmäiset ammattilaiset, kyllä kaikki muut kävivät joko töissä tai koulussa. Saman vuosikymmenen lopussa Kivelän Teppo taisi olla vasta seuraava täysi ammattilainen HPK:ssa. Mutta hän olikin kaikilla tavoilla kyllä loistava esimerkki ammattilaisuudesta pelaajana ja ihmisenä.

Siitä se sitten lähti kehittymään. Mutta todella kovia urheilijoita ovat… nykyään! (naurua)

Mites laji on lajina muuttunut vuosien saatossa?

Kyllähän se on ihan eri laji kuin aikoinaan. Vauhti on niin kovaa nykyään ja pelaajat taitavia. Ihme, ettei tule enempää loukkaantumisia. Vahinkotörmäyksiltä ei voida välttyä noissa vauhdeissa. Kontaktia on edelleen, mutta se on ihan erilaista kuin aikoinaan, ei enää edes haeta esimerkiksi keskialueen pommeja.

Kaipaatko jotain vanhoista ajoista nykykiekkoon?

En kyllä tiedä… tätä nykykiekkoa on kyllä katsottu niin paljon, että tykkään siitä sellaisenaan. Joka joukkueessa on huikeita, taitavia, nopeita pelaajia, niitä on ilo katsella.

Tilastoissasi on mainitun Kiekkoreipas kauden lisäksi kausi Imatran Ketterässä 1985–1986. Vanha sanontahan on valhe, emävalhe, tilasto… taitaa päteä tässä erityisen hyvin?

No kyllä, ikinä en ole Ketterän paidassa pelannut.

Hietasen Juha sitä joskus selvitti, kun oli muistaakseni itsekin noussut vastaavasti esiin. Virallinen selitys taisi olla, että ottelupöytäkirjat ovat menneet sekaisin, mistä syystä joitakin Kerho-pelaajia on merkitty vahingossa Ketterän tietoihin.

Veikko Pulli ojentaa Savolaiselle Kohottajien kiertopalkinnon.

Saitte aikoinaan pinnarahoja tehdyistä tehopisteistä, olet kertonut, että sait neuvoteltua vieraspeleihin itsellesi tuplasumman pisteille. Olitko sopimusneuvottelupöydässä myös kovaotteinen peluri?

No en kyllä ollut. Valmentajat ja johto olivat vaan hirveän usein huolissaan, kun vieraissa ei kulje ja minullahan ei ollut mitään väliä missä pelattiin, niin oli pakko koittaa ja läpi meni.

Ketä kuuluisi Hanskin HPK All Stars kentälliseen?

Nyt heitit pahan…

Saros ainakin maalin, Rafalski toinen puolustaja ja toinen puolustaja Reznicek, vaikka pelasikin vain 7 peliä täällä. Kyllähän Kontiola viime kauden perusteella tulee keskushyökkääjäksi, Kuznetsov on otettava toiseen laitaan ja toiseen vaikka Vujtek! Nyt on ainakin taitoa, tämä näin nopeasti heitettynä.

Mikä on ollut kovin ja ikimuistoisin paikka sinulle HPK historiassa?

Kyllä kovin oli kausi 1983–1984, kun valmensin ja pudottiin takaisin Divariin.

Ikimuistoisin taas on kyllä 2006 ja Pori. Lintumäki (Harri) ja Korpela (Risto) kävelivät pelin aikana viereisellä jalkapallokentällä kuuntelemassa hallista tulevaa pauhua. Aina välillä soittelivat, että mitä hallissa oikein tapahtuu. Eivät pystyneet katsomaan jännitykseltä peliä paikan päällä. Minä katsoin kyllä koko pelin. Kolmisen minuuttia kun oli jäljellä, niin soitin pojille, että tulkaahan tännepäin jo, kohta mennään kentälle tuulettamaan…

20060422, PORI, 4. FINAALIOTTELU, ÄSSÄT vs HPK, HANNU SAVOLAINEN (VASEMMALLA), HARRI LINTUMÄKI JA RISTO KORPELA. Kuva: Veli-Matti A. Pitkänen

Onko enää olemassa seurauskollisuutta?

Tämä on hyvä kysymys, mitä olen paljon pohtinut ja myös keskusteltu useasti eri porukoissa.

Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että ei ole enää sellaista kuin ennen. Eikä pystykään olemaan. Silloin sinä yritit saada vähän jääkiekon varjolla hyvän työpaikan ja siitä pidettiin sitten kiinni. Nyt se pelaaminen on pelaajille täyttä työtä.

Mutta hyvä työpaikka ja palkka on edelleen se yhdistävä tekijä. Nyt se on samassa paketissa. Totta kai on täysin luonnollista, että pelaajat tavoittelevat molemmissa parasta mahdollista, heillä on keskimäärin se 10-vuoden ura, jolloin pitää tienata. Vähän liikaa ihmetellään pelaajien siirtoja, työpaikka ja palkka ratkaisee ja se on ihan oikein!

Oletko ikinä kyllästynyt jääkiekkoon?

En kyllä tiedä. Tykkään yleisesti lajista, tykkään seurata, tykkään auttaa ja tehdä kaikkea lajiin liittyen. Kyllä taitaa olla niin, että jääkiekko tulee automaattisesti meikäläisen mukana aina.

Muuttaisitko jotain lajissa?

Ei ole kauaakaan, kun jossain porukassa keskusteltiin vauhdista ja loukkaantumisista. Siinä sitten pohdittiin kahden viivan syötön palauttamista, jotta saataisiin vauhteja pois. Valmiiksi ei saatu yllättäen sitä keskustelua, joten ei muuteta mitään. Eli en muuttaisi mitään, vauhdikasta peliä vain lisää!

Mitäs tulee eniten ikävä eläkkeelle siirtyessä?

En tiedä vielä, tämä on täysin hyppy tuntemattomaan, otetaan rauhassa ja katsotaan mitä tapahtuu. Mutta yhteistyökumppanit ja työkaverit ovat varmasti yksi iso kohta puuttuva palanen, ilman heitä en olisi varmasti ikinä tehnyt näin pitkään näitä hommia! Iso kiitos heille kaikista näistä mahtavista vuosista!

Avointa Peliä – blogi

Marko Syrjälä