Vulkaanisesta kumin kappaleesta osumia ja tuoksuja imeneiden joukossa helmikuun 15. päivä (ennen tammikuun viimeinen) herättää tuntemuksia, joita on vaikea selittää. Syynä ilmiöön on Liigan siirtoajan umpeutuminen ja joukkueiden viimeisten palasten haku, ennen kovaa vauhtia lähestyviä kevään playoffpelejä. Viikko ennen tätä deadline päivää pyysin HPK:n toimitusjohtajaa Antti Toivasta avaamaan tilannetta Kerhon osalta.
Meillä on mielestäni hyvä tilanne, meillä ei ole isoja tarpeita ja olemme reagoineet jo aikaisemmin, joten voimme olla erittäin rauhassa siirtoajan loppuajan. Tarpeiden lisäksi taloudelliset resurssit on käytetty, joten senkään puolesta emme pysty olemaan aktiivisia.
Kun niin sanottuja tyhjennysmyyntejä tarkastelee liiketoiminnan näkökulmasta, on todettava, että ratkaisut ovat taloudelllisesti perusteltuja ja järkeviä.
Meidän joukkueen tasapaino ja roolitus on niin onnistunut, ettei tähänkään suuntaan ole liikettä.
Komppaan tuohon edelliseen, meillä ei ole mitään vaihdettavaa, tämmöisestä meillä ei ole mitään suunnitelmia, eli ei ole siis mitenkään todennäköistä.
Taloudellinen puoli tulee tässäkin vastaan, palkkaa on maksettava ja se lokero on jo tälle kaudelle käytetty.
Ulkopuolisella rahoituksella onnistuimme pelaajat hankkimaan.
Joel Olkkonen jää Joensuuhun loppukaudeksi. Muuten kaikki omat pelaajat kutsutaan ns. kotiin. Tämän lisäksi on olemassa nuorille pelaajille Mestis-listaus, jossa nimeämme viisi pelaajaa, 1996 syntyneitä tai nuorempia, jotka saavat liikkua vapaasti koko loppukauden Liigan ja Mestiksen välillä.
Henkilökohtaisesti minulla on hirveän vähän vertailupintaa aikaisemmilta vuosilta, mutta kyllä minä näen asiat niin, että HPK kiinnostaa kyllä. Pidän hyvänä esimerkkinä Niklas Hagmanin halua tulla tänne.
Todella pieneltä, meillä on jo 19 sopimusta valmiina ensi kaudeksi. Joten olisiko luku jotain 20–25 % luokkaa ja luvussa on edelleen pelaajia, jotka voivat pienentää sitä entisestään.
Se on molemminpuolinen optio.
Kuten usein kokeneiden pelaajien kanssa, niin vasta kauden jälkeen istutaan alas näissä merkeissä.
Avointa Peliä – Marko Syrjälä