PELIPÄIVÄ – se osataan jo tarhassakin terminä. Mutta mitä pelaajan pelipäivään oikeasti ja tarkalleen kuuluu? Tulepas Forsbergin Henrik ihan itse kertomaan, vaikkei televisiota paikalla olekaan…
Eipä juurikaan, ehkä ajatustasolla voi olla pientä liikettä siihen suuntaan, mutta kyllä muuten mennään ihan normaalilla olemisella, toki nyt ei mitään raskaita hommia tehdä tietenkään peliä edellisenä iltana. Kumminkin meillä on 60 peliä runkosarjassa, jos jokaiseen peliin uhraat kaksi päivää, niin 120 päivää housujen narujen kiristelyä risti-istunnassa on aika raskas savotta henkiselle puolelle.
Ihan samalla lailla jokaisena aamuna, eli herätys, aamupala ja hallille. Pelipäivänä aamujää on kevyempi, siinä ensimmäinen ero. Muutenkin aamulla kaikki tekeminen on enemmän sellaista kropan lämmittelyä ja herättelyä. Aamujäiden yhteydessä pidetään ottelupalavereja myös pelipäivinä.
Ennen aamujäitä ja aamujäiden jälkeen pidetään yleensä sellainen tehokas ja lyhyt palaveri. Ennen ottelua enää on harvoin mitään kokousta. Mutta tiivistettynä todella pienissä erissä päivän mittaan käydään kerralla vain muutamaa asiaa läpi.
Aamujäiden jälkeen lounasta kohti ja minulla on tapana pelipäivinä vielä syödä toinenkin lounas tai vaihtoehtoisesti iso välipala iltapäivällä. Tankkausta, lepoa ja pelin odottelua, sitähän se iltapäivä on. Ja kyllä minä yritän päästä aina vähäksi aikaa laittamaan silmät kiinni, mutta kuten sanoit, lapsi vähän vaikuttaa asiaan.
Kaksi tuntia ennen peliä meillä on kokoontuminen. Siinä sitten jokainen valmistautuu omalla tavallaan kohti peliä. Ja minä kyllä en tunnista, enkä tunnusta olevani millään tavalla mukana noissa rituaalihommissa. Jos vasemman luistimen ehkä solmin aina ensimmäisenä kiinni, niin siinä kaikki voodoot minun osalta.
Hmmm…. nyt täytyy miettiä tarkkaan… Kyllä se on Nikkilän Pete. Sillä on todella paljon kaikkia erikoisjuttuja, sitten niitä myös hylätään nopeasti, jos ne ei toimi ja aina tulee uusia tuplana tilalle. On tällä saralla erittäin mielenkiintoinen persoona seurata sen touhuja.
On alussa sellaista rauhallista olemista, nesteen nauttimista (kahvi, urheilujuoma, vichy, vesi) ja jossain välissä mailojen teippaus. Ulos en mene, kuntopyörän selässä vartin veto, siihen puolen tunnin jumppa ja venyttely. Loppuun vähän teräviä vetoja, sykkeet haluan ottaa ylös jo nyt. Jätän nämä ihan sinne mahdollisimman loppuun, että saan siitä pelin loppuun asti kestävän nousevan kokonaisuuden, yhtään en halua puhaltaa välissä ulos.
No nyt kun olen vaahdonnut, etten ole tapojeni orja, niin on pakko kyllä tunnustaa, että taisit sittenkin löytää jotain. Teen aina nimittäin tietyt käännökset samaan suuntaan, ensimmäinen lämäri lähtee aina samasta jonosta, perhana onhan näitä sittenkin.
Tulo järjestys muuttuu joka kerta, siis varmasti jollain pelaajilla on oma paikkansa tulla jokaiseen peliin, mutta minulla ei ole kyllä tässä mitään orjallista suunnitelmaa. Maalilla kyllä oma paikka on ja pysyy aina samana. Sitten penkillä tulee tehtyä jokunen venyttelyliike, kun on saanut kypärän päähän.
Jaa-a, voi siinä kai joku pieni ajatusero olla, en tiedä kun olen niin harvoin ollut avauskentässä.
Vedän puoleen väliin kamat pois, eli yläosan ja avaan toisen luistimen…
No kun se painaa, mutta toinen ei paina. Yritin jo ottaa uudet luistimet käyttöön, mutta eihän siitä mitään tullut. Niin nyt sitten avataan vain toinen luistin.
Eipä siinä ihmeempää, maila tulee teipattua kyllä melkein aina, kun tällä pelityylillä jostain syystä erkat on aina erän jälkeen miten sattuu. Nestettä tulee nautittua, joskus tuli alkulämmön jälkeen nautittua pieni kahvikin, mutta se tapa on jäänyt.
Mulla on tapana ottaa heti pieni hiki, fillarilla ja jumppaamalla. Tässäkin pyrin välttämään ulospuhallusta välissä, eli samaan pelimoodiin kuuluva juttu itselle. Jos on tiukka pelirytmi, niin voi olla että käyn myös vetämässä punttitreenin pelin jälkeen. Kumminkin tiukallekin viikolle pitää tietyt harjoitteet saada mahtumaan, niin se voi olla sitten pelin jälkeen sen aika.
Vieraspeleissä kotijoukkue tarjoaa meille ruuan. Kotipelien jälkeen menen yleensä kotiin syömään ja siinä vaiheessa nälkä on jo sitten todella iso, eli kunnolla tulee syötyä vielä illallakin, vaikka kello olisikin jo paljon. Mutta samalla ruokaympyrällä mennään koko ajan, siinä ei isoja muutoksia tapahdu kauden aikana. Oli peli tulossa tai takana.
Smoothieta, jugurttia, marjoja, hedelmiä, leseitä, leipää… ihan perustavaraa, mitä kaapista sattuu löytymään.
Totta, kroppa sekä aivot käy kyllä kierroksilla pelin jälkeen pitkään. Tulee mietittyä peliä ja kroppa alkaa vasta rauhoittumaan. Välillä uni tulee paremmin ja välillä huonommin, mutta heti kun pääsen kotiin, niin kyllä pyrin rauhoittumisen maksimoimaan heti, siitä sitten joskus unta kohti.
Ei vaikuta… (naurua) se olisikin helppoa, jos tietäisi pelin jälkeen jo etukäteen.
Avointa Peliä – Marko Syrjälä