Avointa Peliä – Mokkapalaa ja yläkulmia

Laukauksesta on paljon puhuttu ja niin puhutaan nytkin! Mutta yritetään saada vähän muutakin irti miehestä, jonka selässä lukee Nenonen. Tänään blogin kyydissä on Markus Nenonen ja reitti kulkee Jämsästä, Jyväskylän kautta Pihlajakadulle ja sieltä Rinkelinmäelle.

 

Sinulla on kova hetki koittamassa, joko tiedät minkä kakun joukkueelle leivot?

Vielä en ole viimeistä päätöstä tehnyt, mutta mokkapalojen ja porkkanakakun välillä tässä mietiskellään.

Vietät siis syntymäpäiviä 29.10, missä koet olevasi jääkiekkourallasi kohta 26-vuotiaana?

Koen olevani hyvässä vaiheessa. En ole missään nimessä valmis, mutta tiedostan mitä pitää tehdä, että jossain vaiheessa tavoitteet kansainvälisistä peleistä, niin maajoukkueessa kuin ulkomaillakin olisi mahdollisia.

Olet Jämsän Kiekko Susien kasvatti, sieltä tie vei Jyväskylään isompaan kiekkokaupunkiin, kerro tästä muutoksesta?

Nuoremmassa C-junioreissa siirryin Jyväskylään. Vuotta aikaisemmin meiltä oli siirtynyt 3-4 pelaaja jo JYPiin pelaamaan. Sitten seuraavana vuotena meikäläisen lisäksi meiltä lähti useampi pelaaja, joista kaksi pääsi JYPiin. Meikäläinen ei kuulunut heihin, onneksi myös muut, ketkä eivät päässeet JYPiin lähtivät Jyväskylän kakkosseuraan Diskokseen seuraavaksi kaudeksi. Asuimme kumminkin Jämsänkoskella ja muutama pelaaja Korpilahdella, joten kimppakyytirumba vanhemmilla oli melkoinen. Nyt sitä osaa arvostaa isosti.

A-junioreissa pääsit sitten Jyväskylän ykkösseuraan?

Kyllä vain, aloitimme kauden Diskoksessa ja sarjajärjestelmä oli sellainen, että putosimme alkukaudesta heti II-divisioonaan. Diskoksen valmentaja ilmoitti, että hän yrittää löytää meidän koko ketjulle toisen pelipaikan, koska sarjataso ei palvellut enää kehitystä. Sitten kuvaan astui JYPin A-juniorit, heillä oli silloin päävalmentajana Marko Virtanen ja hän toivotti meidät tervetulleeksi JYPin mukaan. Kausi päättyi vielä A-junioreiden Suomenmestaruuteen, joten oli aika huikea kausi.

Missä vaiheessa huomasit, että tästä harrastuksestahan voisi tulla ammattikin?

Ensin kun pääsi JYPiin ja alkoi näkemään Liigapelaajia vilaukselta, niin jotain tapahtui omassa ajattelussa. Sitten pääsin samana vuotena opiskelemaan ammattikorkeakouluun ja JYP Akatemian mukaan harjoittelemaan. Viimeinen niitti varmasti oli, kun sain kutsun Liigajoukkueen aamujäille ja illalla olinkin jo askissa pelaamassa ensimmäistä Liigapeliä, mikä tuli eteen aivan yllättäen.

Akatemian merkitys on ollut itselle aivan valtava. En olisi ikinä ollut valmis pelaamaan Liigaa suoraan A-junioreista. Jyväskylässä kaikki oli tehty niin helpoksi. Toisessa päässä hallia oli JYP ja toisessa Akatemia. Koska tahansa saattoi tulla kutsu Liigan aamujäille, jos joku oli vaikka sairastunut. Silloin varmasti uskalsi alkaa ajattelemaan jääkiekkoa ammattina.

Olet pelannut vasta A-junioreissa ensimmäiset SM-tason pelisi, koetko olevasi myöhäisherännyt pelaajana?

Kyllä tavallaan koen, en ole mennyt maajoukkueesta maajoukkueeseen tai ykkösporukasta toiseen. Pelasin pitkään kakkosjoukkueessa ja sieltä hiljalleen ylöspäin. Ja koen tämän myös hyvänä asiana, Kemiläisen Valtteri Tapparassa on vähän samanlaisen polun läpikäynyt. Mitä enemmän meitä tulee myös sieltä kakkosjoukkueiden kautta, sitä enemmän siellä pelaavien itse ja muiden pitää uskoa myös kakkosjoukkueisiin!

Lempinimesi on ”Nessu”, minkälainen tarina siihen liittyy?

Olisiko ollut C-vai B-junnuissa, meillä oli valmentajana Rintamäen Jarmo. Hänellä oli tapana vääntää kaikille lempinimi, jos ei jo ollut. Silloin meikäläisestä tuli ”Nessu” ja hyvin on jäänyt elämään.

Sitten mennään teikäläisen ehdottomaan vahvuuteen, laukaukseen. Kuinka kauan se on ollut sinulla vahvuus?

Silloin kun pääsin JYPin A-junioreiden mukaan, niin Virtasen Marko tuli sanomaan, että kiinnitä huomiota laukaukseesi. Vähän extra treeniä ja siitä voisi tulla aika kova ase. Itse on ollut jostain syystä asiaa yhtään sisäistänyt aikaisemmin. Mutta sen jälkeen tuli sellainen herätys, että hetkinen, tuohan voisi olla juuri noin.

Kuinka monta ikkunaa ja autotallin ovea on vanerilta hajotettu vai mistä se on peruja?

Kyllähän sitä on levyltäkin ammuttu pihassa, mutta lapsena oli siitä mahtava tilanne, että tien toisella puolella oli kenttä, jota naapuruston isät sitten meille nassikoille jäädytti. Siellä oli aina pelit pystyssä ja jos ei ollut, niin monesti tuli vaan ampuiltua kiekolla ja välillä pallollakin. Kesälläkin tuli välillä maali kannettua pihasta kentälle, niin eivät seinät kolissut niin paljon pihapiirissä. Oli enemmän tilaa temmeltää. Voisi varmaan sanoa, että on tullut ampuiltua vähän huomaamattakin aikaisen paljon. Ikinä en ole määritellyt tiukasti, että tänään näin ja näin monta laukausta. Menin ampumaan, kun se oli hauskaa ja jos ei maistunut, niin menin vaikka potkimaan palloa tai pyöräilemään.

Minkälaisella mailalla pelaat ja kuinka tarkka olet mailasta?

Pelaan kyllä niin perusmailalla kuin olla ja voi. Luulen, että löytyy ihan kaupan hyllyiltä koska vaan. En edes muista lavanmallin numeroa, mikä kertoo aika paljon. Jäykkyys on 80, ainoa ero on, että tulee tehtaalta vähän pitempänä, niin ei tarvitse käyttää jatkotuppia lainkaan. JYPissä seurasin Pihlmanin Tuomaksen mailantekoa, kun joka päivä piti sahata, hioa tai käyristää johonkin suuntaan. Silloin ajattelin, että tuohon rumbaan en kyllä ikinä lähde.

Pelaat aika löysällä mailalla?

Kyllä. Lämäreitä tulee vedettyä todella harvoin. Rannelaukaus ja suoraan syötöstä lähtevä sellainen puolivetari on meikäläisen eniten käyttämiä laukauksia. Kun maila on tarpeeksi löysä, saan varresta eniten apua näihin laukauksiin.

Katsomosta kun seuraa teikäläisen peliä, niin siellä on pieniä asioita maalinteossa, mitä muut eivät tee. Pystyt luomaan maalipaikkoja tilanteista, missä sitä ei edes ole. Onko valmentajien tai kokeneiden pelureiden kanssa käyty mentorikeskusteluja vai analysoitko itse peliä paljon?

Siellä on varmasti molempia, Virtasen Marko sanoi JYPissä, että seuraa maalivahdin tekemisiä. Eivät ole aina ihan valmiina tai jostain kulmasta pudottavat ehkä jonkun kohdan enemmän auki. Eli sellaista yllätyksellisyyttä ratkaisuihin. Vaasassa Tomek (Valtonen) opasti, kun pienestä tilasta pystyin ampumaan hyvin, niin miten saan luotua omalla kropalla niitä pieniä tiloja lisää.

Välillä menee mitä ihmeellisimmät yritykset sisään ja välillä ei saa tyhjästäkään verkkoon. Ja vaikka aina sitä toki yrittää, niin kyllähän sitä Ilves-pelissä vähän itsekin oli, että OHO! Ja kun oli yksi maali jo alla, niin jännästi uskallus yrittää kasvaa heti. Silloin tulee niitä onnistumisiakin.

Toinen asia mikä on pistänyt silmään, on kätesi paikat, mailan varressa. Ammut todella lähellä kädet toisiaan. Onko harjoiteltu juttu?

Tuo varmaan on monen asian summa. Totta kai yllätyksellisyys laukauksessa vaikuttaa myös tuohon, perus peli asennossa kädet ovat jo lähellä toisiaan, joten jos pystyn ampumaan myös samalla otteella, minun ei tarvitse vaihtaa asentoa ampuessa, jolloin laukaus on varmasti nopeampi. Ja aikaisemmin mainittu notkea mailan varsi mahdollistaa tämän laukaus tyylin.

Missä itse koet olevan suurimmat kehitys kohteet pelaajana?

Tasaisuus on ensimmäinen asia. 60 peliä kaudessa, joista haluaisi pelata kaikki hyvällä tasolla, ilman suuria notkahduksia. Sitten haluaisin, että jäisin peleistä mieleen muutenkin kuin pisteiden takia. Kokonaisvaltaisuus on oikea sana, haluan olla pelaaja, jonka voi laittaa kentälle, niin maalin johdossa kuin maalin tappio tilanteessakin.

Oletko samaa vai eri mieltä, että Suomen jääkiekossa yksi ongelma on laukausten heikko taso?

Seuraan todella vähän jääkiekkoa muuten, NHL-koosteita tietenkin joskus katsonut. Siellä tuntuu joka jätkä ampuvan asennosta kuin asennosta aina laadukkaasti riman alle. Mutta sen takia he pelaavatkin siellä. Myöskään otantaa ei ole kansainvälisistä peleistä, mutta mutta… kyllä jotain perää sanoisin väitteessä olevan.

Oletko aina seurannut jääkiekkoa vähän, onko sinulla ollut ikinä esikuvia?

Todella vähän on tullut seurattua. Liigaa totta kai, mutta muuten lähinnä, jos on tuttuja ollut jossain pelaamassa. Jyväskylässä tuli seurattua sitten Pihlmanin Tuomasta, jolla oli erittäin hyvä laukaus suoraan syötöstä ja luistelusta. Myöhemmin oli sitten hienoa istua samassa kopissa herran kanssa.

Mitenkäs tulee irrottautua jääkiekosta, onko harrastuksia?

Eipä ole, arki on kyllä aika simppeliä, siihen ei sirkushuveja kaipaa. Tyttöystävän kanssa vietetään aikaa, kavereita nähdään ja perheitä Jämsässä ja Jyväskylässä aina kun vain ehtii. Telkkarin ääressä menee paljon vapaa-aikaa, kaikki kotimaiset sarjat on meillä tyttöystävän kanssa sellainen yhteinen juttu. Sitten kopissa on kiva jutella, jos joku muukin on sattunut katsomaan vaikka Salkkareita tai ensitreffit alttarilla ohjelmaa… yleensä kyllä saa kuulla ihan muuten tästä mieltymyksestä.

Nyt kun peliajat ja vastuu on kasvanut, niin on kyllä huomannut palautumisen merkityksen. Jos haluaa pelata hyvin ja pitkään, niin kyllä siihen on panostettava.

Kuinka paljon seuraat omia tilastoja? Tällä kaudella 12 ottelua, 73 laukausta, joka on 3. eniten koko Liigassa ja osumatarkkuus 5,5%…

Laukausta pitää käyttää, se on selvä, mutta sitäkään ei saa kääntää itseään vastaan. Tarkoitan sitä, että vastustajan pakit jos luulee, että ammun aina, niin pitää pystyä myös olla ampuvinaan ja syöttämään, jolloin ennakointi vaikeutuu ja yllätyksellisyys pysyy pelissä mukana entistä isompana. Ja yksi tärkeä asia on osua kehikoiden väliin, siihen olen panostanut ihan treenejä myöten ja koen, että on parantunut jo, mutta toki vieläkin pitää parantaa. Huonommastakin laukauksesta maalia kohti voi tulla jatkotilanne, ohilaukauksesta pahimmassa tapauksessa hyökkäys omaan päähän.

Ketkä valmentajat ovat jääneet mieleen uralla?

Jämsässä oli Jokisen Timo, siellä oli todella hyvä meininki ja tehtiin asioita, mutta ei veren maku suussa. Siitä ajasta on jäänyt todella hyvä maku. Sitten JYP Akatemiassa Ahvenjärven Jukka oli oikea mies oikeassa paikassa. Olimme kaikki todella nuoria, etsimme välillä itseä ja välillä kaikkea muuta, mutta Jukka osasi käsitellä meitä. Vaatimustaso oli kova ja jämäkkä, mutta rehellinen. Kiitosta tuli jos oli aihetta, mutta saman tein jos olit välinpitämätön, niin toisenlainen palaute oli varma. Ei ole sattumaa, että Akatemian kautta on noussut niin paljon kiekkoilijoita ylemmäksi. Kyllä se on isosti Jukan ansiota.

18.10.2018 09:29

Jaa artikkeli: