Avointa Peliä: Maalivahtipeli, aina pinnalla!

Joukkuelajissa yksilöurheilija. Virheet näkyvät aina tulostaululla. Voittava tai ei voittava. Raakoja tiivistyksiä maalivahtipelistä muutamalla sanalla.

Silti aina paljon kysymyksiä. Jos joku asia herättää paljon kysymyksiä, niin on Avointa Peliä – blogin suoranainen velvollisuus etsiä vastauksia. Yksi mies tietää, muut vain arvailevat. Hän kuulemma nukkuu räpylän ja tuupparin kanssa, ainakin elää HPK:n maalivahtien kanssa enemmän kuin kukaan muu. Maalivahtivalmentaja Juha Lehtola, voitko ojentaa peukalon, niin kiristän sen ruuvipenkin väliin… sitten tulee isolla kysymyspatteritykillä!

 

Tälle kaudelle lähdettiin nuorilla ja vähän pelanneella maalivahdilla. Onko pienen seuran resurssikysymys löytää ja kasvattaa vuodesta toiseen itsellensä voittava maalivahti?

Tuohan on tilannekohtainen asia, vaihtoehtojahan on miljoona, miten rakennetaan. Mutta totta kai resurssit ovat isossa osassa, nyt koimme, että tämä on paras tapa meille. Myös se pitää muistaa Vodesta, että saimme hänessä huippulupaavan maalivahdin meille. Alusta alkaen koettu ja koetaan edelleenkin, että hänestä kasvaa meille huippumaalivahti.

Kolme kautta taaksepäin, Kerholla oli nuori ja kokenut maalivahtikaksikko, voisiko sanoa jopa klassikko. Mitä tulee maalivahtipalapelin kasaamiseen. Nuori söi kokeneen eväät papereineen jo alkukaudesta. Onko menneisyydellä ja kokemuksella enää merkitystä, kun kokonaisuutta ajatellaan.

Minun mielestä on yksilöstä kiinni, eli nuori ei tarvitse välttämättä kokenutta kollegaa noustakseen takaa ohi tai tasapainottaakseen joukkueen maalivahtipeliä. Ja mitä tulee tuohon vanhaan esimerkkiin, niin väitän, että olisi ollut ihan sama ketä Emilin (Larmi) edessä olisi silloin ollut. Eli yksilöön palattiin taas.

Toki se, että silloin tilanne muuttui niin nopeasti, ei ollut todellakaan meillä suunnitelmissa, mutta isossa kuvassa hemmetin hyvä, että tuollaisia asioita tapahtuu. Silloin kukaan ei pääse kangistumaan kaavoihin.

Onko ulkomaalainen maalivahti isompi riski kuin kotimainen?

Tavallaan on, koska scouttaus on aavistuksen haastavampaa. Mutta verkostot ovat kyllä niin hyvät nykyään, että ei tänne kyllä ketään perseilijää, jota treenaaminen ei kiinnosta, vahingossakaan hankita.

Oliko HPK:lla linjausta tälle kaudelle, että halutaan kotimainen maalivahti?

Ei ollut. Haluttiin maalivahti, joka saa kiekkoja kiinni ja haluaa kehittyä.

Oletko tehnyt isoja muutoksia maalivahtien tekniseen torjumiseen / tyyliin?

On siellä tehty muutoksia. Mikä on sitten iso, on eri asia? Viime kaudella jo sain Rasselle (Reijola) muutamia juttuja evääksi Mestis-peleihin. Juuri joku päivä tässä Vode (Voutilainen) sanoi, jostain asiasta, että ei tule vielä selkäytimestä. Se kertoo muutoksesta, minkä työ on kesken.

Tämähän on sellaista nuorallatanssia. Kun ei ole vain yhtä oikeaa tapaa. Entisellä maalivahtivalmentajalla ja meikäläisellä voi olla ihan eri näkemys jostain jutusta, miten pelataan. Sitten keskustellaan maalivahtien kanssa ja haetaan kultainen keskitie.

Maalivahtien startit tälle kaudelle Liigassa, Reijola 1, Karjalainen 2, Voutilainen 19. Aika outo tilasto, jos sallit tällaisen ilmaisun?

Siinä on varmasti yksi asia, mitä ei suunniteltu ihan noin radikaalisti kauden alussa. Mutta tilanteet muuttuvat ja niiden kanssa pitää elää ja kehittyä. Yksi mitä haluttiin, niin rauhoittaa myös Joonan tilannetta. Myös huonon pelin jälkeen maalivahdin pitää tuntea tukea, niin minulta kuin koko seuralta. Näin saadaan enemmän potentiaalia irti.

Me päätämme pelaavan maalivahdin vasta edellisenä päivänä, Vodelle on myös tullut pelejä, joissa ns. treenit ovat saaneet näyttää, kummalla olisi huomenna pelivire päällä. Ja vielä varmasti vaikuttava seikka, on ollut Rassen kanssa keskittymisen mahdollistaminen siihen viimeiseen hinkkaamiseen teknisellä puolella.

Eli kun toinen pelaa enemmän, se antaa mahdollisuuden toisen kanssa harjoitella erilailla. Alkukaudesta itse asiassa olin jo sitä mieltä, että Rasmus on helposti liigavahdin tasolla, mutta kun siirryimme maalintekoharjoituksiin, ne heikkoudet nousivat korostetusti esille, nyt työstetään niitä pois. Molemmat tietää, missä pitää tulla paremmaksi.

Voiko tästä vetää johtopäätöksen, että kauden loppua kohden pelimäärät tasoittuvat suhteessa?

Kyllä, henkilökohtaisesti näen asian juuri näin.

Pelimääriä kun katsoo, niin onko jopa tarkoituksenomaisesti haettu Voutilaisen kanssa jonkin asteisella ylikuormalla rajoja? Jopa kolmen pelin viikkoja takana. Hänelläkin kumminkin ensimmäinen kausi vastaavilla pelimäärillä tällä tasolla?

Niin… jos otetaan vaikka nuo kolmen pelin viikot, niin siellä on ollut järjestään kaksi hyvää peliä Vodella ja sitten se yksi heikompi. Kyllä ailahteluja siis on ollut. Mutta inhimillistä ja varsinkin nuorilla maalivahdeilla yleistä. Tämän takia erittäin mielenkiintoista. Nyt tehdään hommia, tehdään ns. turvaa toistomäärillä, jotta playoffseissa pystyy illasta toiseen pelaamaan tasaisesti. Nytkin meillä on jo ajatus mistä johtuu, mutta jätetään se vielä hiljaiseksi ajatukseksi.

Teette paljon ylimääräistä jääharjoittelua maalivahtien kanssa akatemian jäillä. Mitkä ovat tällä hetkellä maalivahdeilla päällimmäisiä painopiste alueita näissä tuokioissa?

Rassen kanssa kropan saamista taakse. Vartalon suunnanantoa ja että lähtisi potkut ykkösellä kiekon taakse. Voden kanssa maalin takaa tulevien syöttöjen ja nousujen katkaisua aggressiivisella mailalla. Tätä on muutama viikko painotettu. Näkyykin jo nyt peleissä, mikä on erittäin hyvä, mutta sitä parannetaan ja painotetaan vielä lisää.

Molemmilla yhteinen juttu on riparin jälkeinen liike. Mihin suuntaan lähtee? Ei lähdetä jahtaamaan kiekkoa vaan liikutaan siten, että päästään kiekon taakse joka tilanteessa ja hyödynnetään isoa kokoa peittämällä. Tätä kautta etupainoisuus on sellainen jatkuva keskustelu aihe. Tarkoittaa sitä, ettei maalivahti tee itsestään pientä ja jatkopelaamisesta tulee sulavampaa. Tämä on erittäin haastava ja hankala kokonaisuus, koska vaatii todella paljon toistoja ja silti vaikea siirtää joka tilanteeseen. Hyvänä esimerkkinä Emil Larmi, jonka kanssa asiaa työstettiin kolme vuotta ja yhtäkään peliä, missä joka tilanteessa olisi siihen pystynyt, ei tullut. Kertoo haastavuudesta erittäin paljon.

Tasaisuus on selvä termi mitä haetaan, mutta jos verrataan kauden kulkua, niin onko Joona mielestäsi myös nostanut sitä hyvän pelin tasoa, rajapintaa kauden kuluessa ylemmäksi?

Alkukaudesta oli myös toki huippuvetoja, mutta kontrolli, sulavuus ja jäissä liikkuminen on sen näköistä tällä hetkellä, että tykkään näkemästäni ja kehityssuunnasta kyllä.

Missä herroilla on suurimmat heikkoudet ja vahvuudet?

Rassella on huikea taso yksinkertaisesti torjua kiekkoa. Nyt hän vaan tykkää tehdä sen kädellä. Nyt painotetaan harjoittelussa sitä, että tehtäisiin vartalolla, koska Liigassa taso on niin paljon ovelampi maalinteossa, että pelkkä kädellä peittäminen ei anna pitemmällä otannalla tulosta. Fysiikassa hänellä on myös paljon steppejä mahdollisuus ottaa.

Joonassa yllätti hänen teränkäyttönsä, sen huomaa, että sitä on paljon tehty matkan varrella. Todella hyvä siinä. Kun taas samassa asiassa Rassella selvä kehityskohde.

Mainitsit Reijolalla fysiikan, onko yksi syy pieneen pelimäärään?

Ei kyllä tuohon vaikuta, enemmänkin siihen millä tasolla pystyy harjoittelemaan ja saamaan itsestään irti.

Vieläkö maalivahdit ovat joukkueen notkeimmat?

Kyllä he ovat! Tumba (Timo Turunen) tykkää vetää jätkille sellaisia liikkuvuuskisoja, niin kyllä maalivahdit siellä aina kärjessä ovat. Pakko kyllä sanoa, että kyllä siellä kenttäpelaajistakin hyviä haastajia näkyy ja jännä juttu, ovat niitä pelaajia, joiden näkee venyttelevän treenien jälkeen kaikista eniten.

Rasmuksen tilastoissa on käsittämätöntä se, että kuinka vähän hän on pelannut. Ennen Kerhoa toki Rovaniemellä Mestistä 31 ja 41 ottelua. Mutta sitä ennen, esimerkiksi yliopistossa rapakon takana 20 ottelua, yhteensä viidessä kaudessa. Miten tämä on mahdollista, nyt hän on kumminkin Liigassa mukana?

Tuo on todella hyvä kysymys. Hän on jälleen edennyt urallaan, kertoo ihmisestä todella paljon. Pitää, ja on varmasti ymmärtänytkin sen, että vaikka pelejä ei tule, niin tällä tasolla kehittyy isosti, kun vain jaksaa tehdä töitä. Sitä kautta on koko ajan valmiimpi, kun se hetki tulee, että on hänen vuoronsa astua parrasvaloihin.

Voiko vetää johtopäätöksen, että näet tälläkin taustalla hänet todella mielenkiintoisena valttikorttina, mahdollisuutena katsoa mihin asti riittää?

Ehdottomasti näin.

Onko suunnitelmia hakea peliaikaa Mestiksestä toiselle maalivahdille vai onko kiristyneet siirtomahdollisuudet pienentänyt tämän kortin käyttöä?

Tähän en osaa vastata, sitä pitää kysyä urheilutoimenjohtajalta.

Sinä tunnet nämä sankarit kaikista parhaiten mitä jääkiekkoon tulee. Mitä heiltä katsojat tulevat vielä tällä kaudella näkemään, mitä vielä ei ole nähty?

Vodella on ollut treeneissä sellaisia torjuntoja, että kun siirtyy peleihin, niin katsomo kohahtaa. Tietenkään me kumpikaan ei niistä tykätä virallisesti, mutta jääkiekko on onneksi niin hieno peli, että sellaisia on tulossa vielä.

Rasse on niin hyvä mailapelaaja, että uskon hänen tekevän maalin tällä kaudella. Minun puolesta kahden maalin johtoasemassa saa ja pitääkin yrittää.

 

Avointa Peliä – blogi

Marko Syrjälä

25.11.2019 14:53

Jaa artikkeli: