Avointa Peliä: Kerho ja radio, karjalanpiirakka ja munavoi

Itsestäänselvyydet lopetettiin otsikkotasolle. Mutta miettikää niitä muistoja, kun Kerhon pelejä on kuunneltu kukin missäkin, rautalankavirityksin. Oranssia kiekkokulttuuria piste. Vaikka maailma muuttuu, niin meillä on onneksi edelleen mahdollisuus kuunnella HPK:n pelejä myös radiosta. Tällä hetkellä joksijaaakkolankatua kuulokkeet korvilla kulkee Pauli Salokangas. Sama mies myös mahdollistaa nykyään omalla työllänsä yhteistyökumppaneiden kanssa Kerhon pelien kuuluvuuden. Kuka on tämä paljasjalkainen hämeenlinnalainen, selvästikin Kerho-sydämen omaava samettiääni? Hyppäsin kyytiin Tappara – HPK vieraspeliin ottamaan selvää miehestä, selostajan työpäivästä ja yleisesti selostamisesta. Kuva olisi kiva, ääni kuuluu jo…

Minkälaisen reitin kautta löysit itsesi selostamasta HPK:n pelejä radio taajuuksille?

Niin sanotusti koko ikäni olen toiminut media-alalla monissa eri hommissa. Mutta miten tähän on päästy, on tarvinnut kyllä monta kertaa kääntyä ja opetella uutta. Aloitin freelancerina urheilutoimittajana 2005 Urheilukanavalla, jonka Sanoma eli Nelonen sittemmin osti. Nelosen urheilussa minulle ilmoitettiin 2011, ettei toimittajan töitä sillä hetkellä ole, mutta selostushommia olisi…

Ensi reaktio ei varmasti ollut painokelpoinen meikäläisellä. Pekingin olympialaisten aikaan jo 2008 jotain jollakelluntaa tarjottiin selostettavaksi, mutta siihen en lähtenyt. Ajattelin, etten todellakaan ole mikään selostaja. Mutta kun asiaa pähkäili enemmän, niin kyllähän toimittajan ja selostajan hommista paljon samaakin löytyi. Jääkiekkoa olen seurannut koko ikäni ja se kiinnosti, niin päätin tehdä muutaman testiselostuksen Liigan vanhoista otteluista.

Se menikin niin hyvin, että seuraavaksi löysin itseni syksyllä 2011 selostamasta Ruotsin kakkossarjan pelejä. Pentti Lindegrenillä oli päävastuu ja häntä tuurailin aina kun oli tarvetta. Silloin samaan aikaan Liigan otteluiden oikeudet olivat Urho TV:llä. Matti Kyllönen oli tuotantoyhtiössä päävastuussa ja jossain vaiheessa huomasin, että heillä ei ollut Hämeenlinnassa ollenkaan selostajaa. Lähettelin sitten Matille omista selostuksista vähän näytteitä, jonka jälkeen aloin tehdä töitä myös Urholle. Selostin pääosan Kerhon kotipeleistä ja sen lisäksi tuli vielä muitakin pelejä monella eri paikkakunnalla.

Samaan aikaan tein töitä useamman vuoden Nelosen kiekkotiimissä, välillä oli selostuksia ja muuten tein jälleen toimittajan hommia taustalla. Lainesalon Joonas sitten soitteli yksi päivä, että hän on lopettamassa Kerhon pelien selostamisen radioon, koska radiossa oli päätetty, että jatkossa tulee vain kotipelit eetteristä. Minähän taas olin heti kiinnostunut, koska pääsisi seuramaan HPK:ta enemmän.

Samassa aikaikkunassa olin vaihtanut vielä päätöitä Hämeenlinnaan ja kun syksyllä kausi alkoi, niin yritin ensin hoitaa päivätyöt, radioselostukset ja vielä telkkariinkin selostaa pelejä. Muutaman pelin jälkeen oli pakko ilmoittaa Neloselle, että tätä kakun palaa ei tämä poika pysty käsittelemään. Siinä vaiheessa jätin televisio työt sitten pois kokonaan.

Eli Pennasen Antin ensimmäisestä kaudesta 2016–2017 olen selostanut Kerhon pelit sitten Radio Citylle. Ensimmäiset kaksi kautta siis pelkät kotipelit runkosarjasta, niiden vuosien aikana sain vastata aika monta kertaa kysymykseen, miksi vieraspelit eivät enää kuulu radiosta? Noiden kahden vuoden jälkeen sopimusrakenne muuttui alihankinnasta omakustannepuolelle eli aloin pyörittää lähetyksiä oman yrityksen kautta, jonka jälkeen minulla oli mahdollisuus palauttaa myös vieraspelit ohjelmaan.

Tämäkään ei ollut, eikä ole itsestäänselvyys, vaan yhteistyökumppaneiden mahdollistama asia. Ilman heitä, ei radioaalloilta kuuluisi pihaustakaan Kerhoradiosta. Näin on maailma muuttunut, iso kiitos siitä, myös kaikkien kuuntelijoiden puolesta. Pitkät ovat perinteet Kerhon peleillä radiossa, on todella hienoa, että sitä on arvostettu yrityksissä. Ja iso kiitos pitää antaa tietysti myös työnantajalle ja ennen kaikkea vaimolle ja lapsille joustoista, että näin vaativan harrastuksen pyörittäminen muiden velvollisuuksien ohella onnistuu.

Pitkät perinteet oli hyvä nosto, kaudesta 1989–1990 alkaen tähän päivään asti on jokainen HPK:n kotipeli tullut radiosta, aika arvostettavaa! Ja kuinka pienellä porukalla tähän on päästy?

Totta, Jaakkolan Joksiinhan tämä henkilöityy täysin. Hän painoi 23 kautta pitkin Suomea HPK:n perässä. Hän selosti myös aikaan, kun radiolla oli merkitystä isosti. Silloin pelit kuunneltiin radiosta ja ehkä katsottiin teksti-tv:ltä tuloksia. Ei ollut vaihtoehtoja. Nostalgiaa sitäkin enemmän. Jos vyöltä löytyy yli 1200 selostettua ottelua, niin elävä legenda ei ole yhtään väärä ilmaus tässä kohtaa. Korpeliuksen Tapsa selosti paikallistelevisiolle joskus Kerhon pelejä, Jari Koskinen aloitti Jannessa puhelinraporteilla. Ihan ensimmäiset radioselostukset taisi vetää Keijo Suomalainen ja aika pian vaihtui Joksiin, sitten Lainesalon Joonas ja meikäläinen. Näillä on menty, tehty ja tehdään.

Minkälaisia kuuntelija lukuja nykyaikana radiossa saavutetaan?

Tämä on vain osittain tutkittu juttu, koska minulla on vain nettiradion kautta yhdistettyjen luvut käytettävissä. Siellä puolella on pyöritty pelistä riippuen parhaimmillaan tuhannen molemmin puolin, mutta normaali arkipeli marraskuussa kerää arviolta joitakin satoja korvapareja. Ne ovat niitä aktiivisia kuuntelijoita ja toisaalta osa vain käväisee kanavalla ja kuuntelee vaikka kauppareissulla autoradiota. Mutta perinteisen radion tai autossa kuuntelijoiden osalta voidaan tehdä vain olettamuksia, koska kuuntelijatutkimusta ei ole radiokanava valitettavasti otteluiden aikana tehnyt.

Miten selostaja valmistautuu otteluun?

Telkkarissa valmistautuminen saattoi ottaa päivänkin. Nyt on selkeästi helpompaa, koska Kerhoahan tulee seurattua koko ajan muutenkin. Mutta vastustajaan toki pitää syventyä. Millainen on joukkueen vire, ketkä pelaajat ovat kuumia, onko kokoonpanomuutoksia, loukkaantumisia tai jotain mutta mikä voi vaikuttaa / kiinnostaa. Kaikista pelaajista minulla on pienet muistiinpanot olemassa, tapahtui kentällä mitä tahansa, niin jokaisesta pelaajasta pystyn jotain kertomaan aina. Myös pelaajat on tunnistettava nopeasti. Olen käyttänyt joskus ihan muistipeliäkin tähän avuksi. Paperin toiselle puolelle pelinumero ja toiselle nimi.

Miten lähestyt suomalaiseen suuhun vaikeita pelaaja nimiä, joutuuko etsimään ääntämisapuja?

Olen kyllä jättänyt etsimisen täysin väliin. Voisi melkein sanoa, että kun on suomalainen selostaja Suomen sarjassa ja kieltenopettajan poika, niin itseluottamus ei lopu ihan ensimmäisenä ääntää siten kun sen oletan olevan. Toki jos joku kollega lausuu jonkun Cornetin ihan erilailla, niin kiinnostus herää tutkia asiaa varmasti enemmän.

Mikä on selostamisessa vaikeinta ja mikä on parasta?

Suorissa tv-lähetyksissä nopeat hikihaastattelut ovat aina haastavia. Saada siihen minuuttiin kaikki tehtyä oikein ja hyvin. Radiossa on ehkä itselle ollut aina haastavinta keventäminen. Jos Petteri Sihvonenkin joskus luonnehti meikäläistä asiapentiksi, niin ei tässä ehkä kannata miettiä stand-up koomikon uraa. Omalla persoonallahan hommaa tietysti aina tehdään, mutta pikkuisen olen yrittänyt vuosien varrella keventää, ettei mene liian totiseksi. Hyvässä selostamisessa yhdistyy asiallisen raportoinnin ohella myös tunne ja tietty viihteellisyys. Kommentaattorin kanssa pikku hassuttelukin on helpompaa, kun on vuorovaikutteisuutta ja voi pallotella.

Lätkä on nykyisellään pirun nopea peli, eli välillä pitää oikoa ja päättää nopeasti mitä poimii kerrottavaksi. Futistakin olen selostanut, ja rytmiero lajien välillä on valtava. Virheitä tulee aina eikä kaikkia voi ikinä miellyttää, mutta se kuuluu asiaan. Telkkarissa palautetta tuli molempiin suuntiin kyllä paljon enemmän kuin radiossa. Siinä on paljon eroa kumpaan selostat, radiossa tilanteet pitää tavallaan kuvittaa ja kuuntelijoita alkaa äkkiä ärsyttämään, jos juutut johonkin tilastoihin tai muihin rönsyihin, etkä pysy pelissä. Selostajan pitää tehdä pelin aikana tavallaan miljoona pientä päätöstä, siitä miten sen äänimaailman täytät.

Kyllähän nämä kokemukset ovat varmasti niitä parhaita asioita. On saanut selostaa HPK:n mestaruuden. Onhan se upea muisto, tehdä haastatteluja Raksilan jäältä ja pukukopista seiska pelin jälkeen. Ottelun jälkeen tulin kotiin Kerhon huollon bussilla joukkueen tietysti lennellessä Oulusta takaisin. Siinä me köröteltiin kahden aikaan yöllä jossain Hirvaskankaalla, keskellä ei mitään, Savolaisen Hanskin, Toivolan Mikan, Hietasen pariskunnan ja kumppanien kanssa. Katseltiin jokainen puhelimestamme aika maltillisissa tunnelmissa jotain some-livekuvaa, kun joukkue ja koko Hämeenlinna juhli riehakkaasti torilla. Sekin kokemus on ehdottomasti positiivinen, unohtumaton ja ainutlaatuinen.

Vaikea yksilöidä sen paremmin, hemmetin mukavaa hommaa kaiken kaikkiaan!

 

Mitäs kommelluksia on matkan varrelle mahtunut?

Ei nyt mitään isompaa, mutta kyllä tässä jotain pientä on ehtinyt tapahtumaan:

Alkuaikoina tv-peliä Ritarihallin piippuhyllyllä selostaessa kiekko viuhui kentältä suoraan päin kupolia ja kovaa. Vanhana salibandyveskarina ehdin saada sentään hitusen räpylää väliin hidasteeksi. En sentään koppia saanut, mutta silmälasit siinä rytäkässä väänsin. Se peli vedettiin loppuun rillit huurussa ja ennen kaikkea vinossa. Se kiekko lähti muistoksi kotiin.

Yksi television kentänlaitahaastattelu Kai Suikkasen kanssa jäi myös mieleen. Oli tiukka peli HPK-TPS ja tietysti suora lähetys. Odottelin korvanappiin lähtölupaa ohjaajalta kysyäkseni Tepsin koutsilta, että millä eväillä päätöserään. Mutta lupaa vain ei kuulu, Suikkanen hermostuu odotteluun ja tiuskaisee äkäisesti ”KYSY SAA**NA!”. Sitten lupa jo tulikin ja pääsin kysymään. Tunteet ovat välillä pinnassa, mutta kuuluu asiaan.

HPK:n 90v-juhlapelissä juhlistin samalla paikallisradion kiekkoselostusten 30v-juhlia ja pyysin kommentaattoriksi tietysti Joksi Jaakkolan. Siinä sitten lähetyksen eli mainosten ja musiikin ja muiden pyörittämisessä käytettävä läppäri simahti, mutta lähetys pysyi päällä. Siinä oli pakko sanoa Joksille, että selostahan sinä nyt kun minä olen vähän aikaa pois pelistä. Ja Joksihan veti sen viisi minuuttia yhtä vakuuttavasti kuin ennenkin ja sopivasti mainoskatkolle sain koneen pystyyn. Siinä kävi säkä, että miten sattuikin osumaan juhlapeliin paras mahdollinen tuuraaja!

Onko hallien selostuspisteissä eroja, mikä on sinun suosikkisi?

Pori on kyllä meikäläisen suosikki. Hyvä näkyvyys kentälle, lähellä yleisöä, mutta ei liian lähellä. Tekniikka toimii eli valmiit liitännät halliääniin ja nopea laajakaista, lämmin ja tilava koppi omassa rauhassa. Pressitilan mehut ja pullat ovat lähellä. Monikaan näistä ei ole itsestäänselvyyksiä joka paikkakunnalla. Yleisesti ottaen olosuhteissa on hallien välillä paljon vaihtelua. Hämeenlinnassa kaikki vierasselostajat valittaa aina päätykopeista, mutta itse siihen on jo tottunut ja väitän että paljon huonompiakin olosuhteita on muualla.

Sitten voidaan yhdistää kaksi edellistä kysymystä Turkuun. Viime kaudella Turussa lenteli joku pikkulintu selostamon edessä kattorakenteissa. Turussa selostamo on muutenkin ihan katonrajassa ja todella korkealla, sinne noustessakin tämmöisen huonokuntoisen setämiehen on pysähdyttävä siinä puolivälissä tuhannen portaan kohdalla hetkeksi huilaamaan. Mutta sieltä me sen jonkun sulkaisen hippiäisen kanssa yhdessä tiirailtiin peliä kiikareilla, ihan sananmukaisesti lintuperspektiivistä. Ei siinä, hyvä selostamo muuten.

Avointa peliä – blogi

Marko Syrjälä

 

 

05.04.2021 10:16

Jaa artikkeli: