Avointa Peliä: Käsiä yhteen ja peukkua ylös!

Huomioita Hämeestä ja Saksanmaalta. Lähipäivinä on tapahtunut ja tapahtuu hienoja saavutuksia, joissa vahva oranssi lataus. Nostetaan näitä ansaitusti esille, sekä tietenkin jotain muutakin, joissa ohuen ohut ihaa-silta blogin tavoille uskollisena. Joten pienen ajankohtaisen pyttipannun kimppuun olkaa hyvä.

Huomenna tiistaina Helsingissä HPK luottopelaaja Miro Ruokonen saa täyteen 300 Liigan runkosarja ottelua. Kaikki pelit ovat hänelle kertyneet oranssissa työhaalarissa, joka kuvaa hänen tekemistään joka ilta erittäin hyvin. Hiljainen työmies ei otsikoissa paistattele, mutta ottelumäärä HPK paidassa on ehdottomasti huomion arvoinen saavutus. Ohitettu on jo sellaisia seuralegendoja kuin Teppo Kivelä, Pekka Peltola, Niko Kapanen, Jari Haapamäki… vain muutamia mainitakseni. Tällä kaudella mahdollisuus on vielä laittaa vilkku päälle Eero Somervuoren ja Mika Lartaman kohdalla. Tälläkin hetkellä Miro Ruokosella on jo 25. eniten pelattuja otteluita HPK paidassa, erittäin upea saavutus!

Samaan aiheeseen liittyvä, mutta on pitemmällä piuhalla. Toinen HPK historian lehtien – tässä tapauksessa oltava vaahtera – havinaa mahdollisesti ensi kaudella suorittava pelaaja on Philippe Cornet. Hänen sopimus jatkuu myös ensi kauden, jolloin hänellä on mahdollisuus saavuttaa ottelumäärässä Vladimir Sicak (219 ottelua) ja siirtyä Kerhon ulkomaalaisvahvistusten kaikkien aikojen eniten pelejä pelanneeksi pelaajaksi. Kun muistetaan ketä kaikkia hienoa pelaajia täällä on vieraillut, niin mahtava saavutus olisi tämäkin.

Myös maailmalta kuuluu ennätysten ääniä. Saksanmaalla hienosti viihtyvä HPK kasvatti Ville Järveläinen rikkoi Saksan DEL2 sarjan kaikkien aikojen maaliennätyksen lauantai-iltana. Kauden 52 ottelussa, hän teki 43 maalia, jolla vanha ennätys jäi yhdellä maalilla historiaan. Onnittelut hienosta saavutuksesta ja kaudesta Viltsulle!

Tilastojen valospotin ja ilkikurisen lällällää renkutuksen ämyreistä aikaan saa Michael Joly ja hänen plusmiinustilasto. Paljon puolustamispelistä parjattu – ei kyllä syyttäkään – peluri keikkuu 16 pykälää plussan puolella. Vaikka tilasto on monen asian summa, niin kontrastina kaikki muut Kerhon ulkomailta tulleet vahvistukset ovat miinuksella. Nyt ovat opettajat ja oppilas tehneet jotain mikä ansaitsee kaikki diplomit, aplodit ja voileipäkakut! Käsittämätön kehitys, mutta kelpaa varmasti kaikille tahoille!

”Kyllä kovaa mennään…” kuuluu usein, mutta kuinka kovaa oikeasti? Olisi pirun mielenkiintoista saada verrokkilukuja vaikka jokaiselta vuosikymmeneltä. Mutta sitä odotellessa ei kannata pidätellä lämäriä. Tällä kaudella kovimmat vauhdit ovat pelissä Kerhosta saaneet hartiasuojan anturiin:

1. Patrick Harper 38,52 km/h
2. Oliver Kiljunen 37,62
3. Miro Ruokonen 37,48

Tekojää on jälleen tapetilla ja täysin aiheesta. Liikkumattomuus on todella iso huoli nyt ja tulevaisuudessa. Joku oli huolissaan kun ei löydy tyhjää ja tasaista tilaa enää kaupungista. Jos tässä on kriteerit, niin pitää vain valita mihin pysäköintitaloon jää tehdään.

Siinä vääräleuka osuus, omana ideana heitän esille Kantolaan tehtävän talvipuiston. Pelikentät, luistelualueet, kanaalimaiset matkaluistelu baanat, pulkkamäet, laavut, potkukelkka radat jne. Täysin rajaton mahdollisuus ja käsittääkseni myös aika ainutlaatuinen olisi? Saa käyttää, muttei ole pakko!

Avointa peliä – blogi

Marko Syrjälä