Avointa Peliä: Joel Janatuinen #53
Tutustutaan uusiin oransseihin sotureihin, aloitetaan miehestä, joka pääsi pois Turusta, ei ihme että hymyilyttää ja viihtyy Hämeenlinnassa. Espoon kiekkokoulun kasvatti ja yliopistomestari. Nuoreksi mieheksi paljon on jo koettu. Otetaan selvää millainen pelimies Kerhoon saapui!
Miten päädyit Hämeenlinnaan ja HPK:n paitaan Turun vuosien jälkeen?
Siinä vaiheessa, kun HPK:lta tuli kiinnostusta, itselläni heräsi myös mielenkiinto. Organisaatiosta olin kuullut hyviä juttuja ja itsellä tavoitteena kumminkin ottaa se seuraava steppi uralla. Täällä on ennenkin ottaneet pelaajat isoja kehitysaskeleita. Viihtynyt olen hyvin ja nyt on vain itsestä kiinni vastuun ja kehityksen kasvu.
Minkälainen sinulla on tapa toimia, kun saat sopimustarjouksia, agentti saa soiton – tilanteestahan kaikki lähtee, mutta haluatko esimerkiksi jutella valmentajan kanssa, jos tiedossa jo seuraavalle kaudelle, soitteletko vanhoille pelikavereille, kenellä vaikka organisaatiosta kokemusta, ennen päätöksiä?
Vielähän ei ole hirveästi ehtinyt tulemaan näihin asioihin rutiineja, mutta kyllä sitä vanhojen pelikavereiden kanssa tulee ajatuksia vaihdettua, jos vaikka on ollut saman valmentajan alaisuudessa jossain vaiheessa. Tälle kaudelle kolme pelaajaa Kerhosta oli ennestään tuttuja. Tikan Tommin kanssa ollaan pelattu yhdessä junnuissa, Leben (Daniel Lebedeff) kanssa meillä on sama agentti ja Ikosen Juuso on myös tuttu Espoon ajoilta. Nämä aina helpottaa niin päätöksiä kuin kotiutumistakin uusiin ympyröihin.
Millainen pelaaja olet omasta mielestäsi, mitä tuot oranssiin univormuun?
Väitän kyllä, että suurin vahvuuteni on monipuolisuus. Pystyn pelaamaan yli- sekä alivoimaa, samoin kuin viimeiset minuutit, puolustetaan johtoa tai haetaan maalia. Kahden suunnan pelaaminen on minulle suuri arvo, ensin hoidetaan vastuullisesti oma pää, sitten annetaan kaikki toisessa päässä. Se on minulle se oikea tapa pelata.
Mitä lajikohtaisista taidoista pidät vahvuutena ja mikä suurimpina kehityskohteena tällä hetkellä?
Kyllä nopeus on se vahvuus, jaloista löytyy kyllä, että pystyy aiheuttamaan vastustajalle hankaluuksia. Ainahan on kaikessa kehitettävää, mutta laukaus olisi hienoa saada kehitettyä todelliseksi vahvuudeksi. Ei se nytkään ihan huono ole, mutta sellainen uhka myös kauempaa olisi varmasti arvokas ominaisuus saada omaan peliin.
Sinulla ura vei A-junioreista Pohjois-Amerikkaan, pelasit kauden juniorisarjassa ja neljä vuotta yliopistokiekkoa. Kuulut harvinaiseen suomalaiseen viisikkoon, ketkä ovat yliopisto mestaruuden voittaneet (Kaj Linna 1995, Jussi Halme 2004, Henrik Borgström 2017, Filib Lindberg 2021), miten tämä mahdollisuus tuli eteen ja millainen oli kokemus?
Kokemus oli aivan käsittämättömän hieno, 11500 ihmistä katsomossa ja kaikki puitteet ja olosuhteet aivan NHL-tasoa. Siihen mestaruus vielä ensimmäisellä kaudella, mikä on älyttömän vaikea saavuttaa, niin ei voi kyllä kuin kehua.
Palasin silloin A-junnuissa ja muutama pelikaveri oli lähdössä jenkkeihin yliopistoon pelaamaan, siinä sitten itsekin vähän tutkin pelipaikkoja ja kiinnostus heräsi. Itsellä on pohjaa englanninkielisistä kouluista, joten siinäkin oli valmista taustaa jo olemassa. Lähdin sitten juniorisarjaan vuodeksi vähän niin kuin esille, koska mitään yhteyttä ei yliopistoihin ollut. Siellä kausi meni hyvin ja juuri ennen joulua kirjoitin sitten sopimuksen Pohjois-Dakotan yliopiston kanssa, joka on yksi perinteisimmistä ja vaikeimmista kohteista päästä sisään.
Yksi iso motivaatio lähteä oli myös koulutus. Samalla kun sain pelata huippulätkää, sain opiskeltua itselleni tutkinnon valmiiksi, nyt on paljon helpompaa keskittyä vain jääkiekkoon ja mitata siinä kaikki ulos.
Suomalaisille yliopistokiekko ja sen taso on aika tuntematonta, miten itse kuvailet pelin tasoa?
Kyllä se on pirun kova. Aika monta pelaajaa voisi luetella, ketkä nyt pelaa NHL:n puolella, mikä taas kertoo parhaiden pelaajien olevan ihan priima luokkaa. Tempo on todella kova, siellä ei paljon viivelähtöjä näy, pienessä kaukalossa mennään koko ajan kyllä täysiä, molempiin suuntiin. Ihan voin kyllä suositella, että jos joskus vain on mahdollisuus katsoa, niin kannattaa seurata, siellä peleissä ainakin tapahtuu koko ajan.
Yliopistoon haluavat eivät saa pelata ammattilaisotteluita ennen koulutusta, jouduitko viimeisenä A-juniorivuotena kieltäytymään Liiga-kutsusta tämän takia?
En kyllä joutunut, Bluesilla oli sillä kaudella niin kova joukkue, että ei paljon junnuista tarvinnut nostella tuuraajia. Sen puolesta ei tarvinnut puntaroida.
Millä saat ajatukset pois kiekosta, löytyykö muita harrastuksia?
Golf on sellainen mistä tykkään paljon, kauden aikana tulee pelattua videopelejä. Se on samalla myös sosiaalinen juttu, kun hirveästi kauden aikana ei näe ystäviä ja vanhoja pelikavereita, niin pelatessa yhdessä tulee sitten vaihdettua kuulumisia.
Pelaat harvinaisemmalla pelinumerolla 53, onko numeron taustalla tarinaa?
Sen taustat menevät ihan tuonne 10–11-vuotiaan pelurin ajalle. Vaihdoin joukkuetta ja sain uudeksi numeroksi tuon 53, kun joku oli juuri lopettanut ja paita oli valmiina. Aluksi oli aika outoa, jopa järkyttävää, mutta opin tykkäämään siitä ja nykyään on täysin oma juttu. Myös se harvinaisuus puhuttelee meikäläistä siinä nykyään. Onneksi sain pitkästä aikaa käyttöön sen tälle kaudelle.
Ketä nostat itsellesi ketjukavereiksi uraltasi tässä vaiheessa?
Jaahas… kyllähän tässä on saanut pelata huikeiden pelimiehien kanssa. Mutta otetaan Brock Boeser, joka kyllä omaa järkyttävän tuhoisan laukauksen, kiekon kun pystyi hänelle toimittamaan, niin sai yleensä nostaa kädet ylös jo valmiiksi. Toisella yliopistokaudella pelasin hänen kanssaan, ennen kuin hän siirtyi kesken kauden NHL:n puolelle.
Toiseksi otan kyllä pelaajan, jota pidän kaikista taitavimpana pelaajana mitä olen kaukalossa itse olleena nähnyt, Nick Schmalz. Aivan huikea pelaaja myös.
Tasatilanteissa ottelut ratkaistaan viimeistään rankkarikisoilla, jotka ovat olleet muutaman vuoden ajan aika kesyjä oransseilla. Löytyykö patenttiharhautusta ja nouseeko käsi ylös halukkaaksi ampujaksi keräämään tärkeitä irtopisteitä joukkueen sarjataulukkoon?
Käsi nousee saman tein, varmasti on haluja. Patenttiharhautusta ei ole, mutta sen voin sanoa, että se viime kauden YouTube-tason rankkari, missä ei tullut edes laukausta, ei ole tavaramerkki. Siitä on saanut kuulla aika paljon, mutta pistetään jään piikkiin se. Katsotaan mitä valmentajat päättää, taitavia pelaajia meiltä kyllä löytyy, pidetään siihen asti kättä ylhäällä.
Avointa peliä – blogi
Marko Syrjälä
05.10.2021 18:16
Jaa artikkeli:
