Avointa Peliä: Avoimesti – Matti Tiilikainen

Oranssi herättää aina tunteita.

Maaliskuun alussa, ennen neljän pelin urakkaviikkoa, laitettiin hanurit penkkiin ja istuttiin alas HPK:n päävalmentaja Matti Tiilikaisen kanssa, nykyaikaisesti puhelimet korvilla. Suorat kysymykset kuluneesta kaudesta saivat suoria vastauksia, ei mitään turhaa kiekkojargoniaa. Näitä lisää!!

Nyt kun on vajaan kauden verran kokemusta Suomen pääsarjatason valmentamisesta, niin onko jo nyt löytynyt jotain, mikä on yllättänyt sinut Liigassa?

En sanoisi, että yllättänyt, mutta suunnitelmat ovat suunnitelmia. Kyllähän tätä tietyllä tapaa pitää elää, että näkee ja oppii päivittäisen valmentamisen sekä pelin vaatimustasoa kunnioittamaan. Se on Liigassa todella kovalla tasolla.

Valmentaminen on jatkuvaa oppimista, kehittämistä ja asioiden hiomista. Mitkä ovat tällä kaudella suurimmat muutokset mitä olette tehneet isossa kuvassa kauden alun ja tämän päivän välillä?

En kyllä koe, että olisi mitään muutettu todella isosti. Kun hävittiin pelejä, niin emme hävinneet niitä yksittäisten samojen asioiden takia. Sanoisinkin mielummin, että nyt on löydetty vahvuuksia pelaamiseen. Puolustuspelin ja maalivahtipelin parantuminen on tuonut meille esiin identiteetin, joka taas on nostanut joukkueen suoritusta sekä henkilökohtaista tasoa suorittaa.

Pelaajien henkilökohtaiselta osalta muutokset pelaamisessa näkyvät selvästi, jotain on siellä muutettu? Millainen prosessi on ollut valmentajan silmin?

Varmasti on muuttunut mitä haettiin alkukaudesta, mutta samat asiat ovat edelleen mukana. Näenkin niin päin, että asiat mitä haettiin, ovat tulleet tai tulevat vielä näkyviin. Ne tarvitsevat vain yhteisiä kokemuksia ja kilometrejä.

Nyt olemme hyväksyneet joukkueena, millainen joukkue olemme ja millaista kiekkoa meidän kannattaa pelata, jotta saamme tulosta aikaan peleissä. Samalla suhtautuminen joukkueen vahvuuksiin on varmasti löytynyt. Mitään selittelemättä, mutta tulihan kauden ensimmäinen Kärpät peli melkein silmille. Yhteinen valmistautumisaika oli olematon vallitsevan tilanteen takia. Lähdettiinkö sitten perse edelle puuhun? Tavallaan ehkä, mutta silti, kuten sanoin, samat asiat ovat mukana edelleen.

Tarkoitatko, että jouduitte kauden aikana opettelemaan asioita mitä normaalisti tehdään jo ennen kauden alkua?

Tavallaan kyllä, lähinnä yhdessä olemisen kautta. Toki tosi-pelithän alkavat aina samaan aikaan. Mutta koko kausihan on aina tietynlaista opettelua tai paremminkin oppimista. Nyt jouduttiin elämään ja opettelemaan pettymysten ja tappioiden tuoman vihankin kautta. Alkukaudesta pelasimme silti pirun hyviä pelejä, vaikka hävittiin. Siitä lähti sitten pyörimään väärään suuntaan, sama nyt toisin päin. Ollaan taaplattu myös se huono reitti, niin näen kyllä todella vahvistavana asiana joukkueelle nyt nämäkin kokemukset.

Väitän, että alkukaudesta virheiden taso jäällä oli pahimmillaan pienten junnujen luokkaa. Toisin sanoen sellaisia, joita ei uskoisi ikinä Liiga-tasolla näkevän, ja niitä tuli vielä jatkuvasti. Onko henkisesti tällöin helpompi lähteä kehittämään uskoa tulevaan, kun kumminkin tiedetään, että nämä eivät todellakaan kuulu tänne?

Virheitä tulee aina ja niitä pitääkin tulla. Jääkiekko on tavallaan aina virhepeli. Mutta kun häviät, niin ei siinä hetkessä lämmitä mikään ajatus. Nyt pitää muistaa, että kauteen lähdettiin, niin tulokkaita oli paljon, toisen kauden pelaajia paljon ja osa heistä, kenestä oli kaavailtu johtavaan asemaan, niin hekin olivat vielä matkalla sinne.

Prosessi ja kasvaminen vaatii aikaa.

Alkukaudesta pelasimme hyviä pelejä. Johdettiinkin monesti, silti hävittiin. Sitten tuli pitkä jatkoaikaputki, aina hävittiin nekin. Sen jälkeen tuli meidän huonoin jaksomme niin tuloksellisesti kuin pelillisesti. Nyt taas olemme tilanteessa, että olemme pystyneet kasvamaan yli niistä isoista virheistä. Nytkin virheitä tulee, mutta meidän virheet eivät maksa enää niin paljoa kuin alkukaudesta. Tähän varmasti viittasit, pelejä ratkaisevat virheet muistetaan parhaiten. Huippu-urheilussa marginaalit ovat pirun pienet.

Oletko itse muuttunut kauden aikana toimintatavoiltasi? Heitän esimerkkinä, oletko nykyään aktiivisempi vaihtoaitiossa kuin alkukaudesta?

En kyllä ole noin miettinyt. Tässä eletään koko ajan niin hetkessä, että ei näitä edes ehdi oikein kauden aikana miettimään. Totta kai valmennusryhmän kanssa koko ajan mietitään mitä voisimme tehdä paremmin ja erilailla, jotta homma kehittyisi. Toki sellainen aitiojohtaminen, eläytyminen ja vaatimustaso, niin kyllähän se ottaa aikansa, se on myönnettävä. Tai paremminkin on jatkuvasti kauden aikana kehittyvä asia.

Miten irrottaudut itse jääkiekosta?

En mitenkään olisi hyvä vastaus, kun on neljän pelin viikko alkamassa!

Kyllähän Liiga-valmentajan työ on sellaista, ettei siitä kauden aikana oikein irti pääse. Niin se vaan menee, mutta eipä tarvitse mitään kiksejä hakea muualtakaan, kyllä tässä hommassa jännitystä ja adrenaliinia piisaa.

Perhe-elämä on totta kai tärkeä henkireikä. Huolehtii siitä, ettei vie murheita kotiin, lapset ja lasten harrastukset ja siihen omat harrastukset, niin siinä se kauden aikana hyvin pitkälti on.

Mitä kuuluu omiin harrastuksiin?

Ulkojäillä on tullut käytyä ja ihan sitten lenkillä, liikunnallisia juttuja. Sulkapalloa ei ole nyt päästy kavereiden kanssa iskemään, kun koronarajoitteet päällä.

Käytätkö sinä henkistä valmennusta ja onko sinulla kollegoita, kenen kanssa saat mentoroitua asioita oman joukkueen ulkopuolella?

Kyllähän matkan varrella on paljon jäänyt hyviä ihmisiä, kenen kanssa tulee vaihdettua ajatuksia. Niitä on kiekon ulkopuoleltakin ja paljon tulee juteltua myös ihan esimerkiksi ihmisyydestä, ilman yhtään kiekkoa. Kaskisen Kalle on yksi sellainen, kenen kanssa on nyt tullut juteltua ainakin, hänellä on hyvää perspektiiviä asioihin oman taustan kautta. Lähinnä henkistä valmennusta on varmasti keskustelut Pasasen Katjan kanssa, häneen tutustuin jo A-juniori aikoina, kun juniorikiekolla oli projekti hänen kanssaan henkisestä valmennuksesta. Siitä lähtien olemme silloin tällöin vaihdelleen ajatuksia.

Onko tämä kausi ollut sinun valmennusurasi henkisesti kovin kausi?

Niin… (miettii pitkään). Jos mietitään sitä huonoa jaksoa, niin kyllä on ollut, ei sitä voi kiistää. Ei näille asioille voi olla immuuni, kyllähän siinä kovia mietintöjä oli, sitten on vain uskottava ja luotettava omaan tekemiseen ja siihen, että niiden kautta minusta tulee parempi valmentaja.

Mutta pitää ajatella myös toinen puoli, vaikka menisi hyvin, niin kyllähän tämä on myös silloin henkisesti kuluttavaa. Kyllähän valmentaminen on niin mielenkiintoista touhua, että jos menee hyvin, niin ainakin itse maalaa piruja seinille, jottei vaan olisi liian helppoa. Tavallaan aina mennään syvässä vedessä, mutta silti positiivisesti.

Alivoimapelaaminen on ollut paljon esillä, miten näet alivoimapelaamisen vuonna 2021?

Tässähän on hyvä paikka ottaa esimerkeiksi Kärpät viime kauden alussa ja Lukko tämän kauden alussa. Todella kovilla tilastoilla molemmat pelasi ns. täydellistä alivoimaa. Mutta pointti onkin se, että molemmat pelasivat todella erilaista alivoimaa.

Eli hyvää alivoimaa voi pelata monella eri tavalla. Totta kai siellä on samat periaatteet, pitää tunnistaa mistä maalit tehdään, ohjaukset ja poikittaissyötöt, keskustat jne. Eli puolusta vaarallisimmat paikat ja hetket pois. Sitten laukaisulinjat, peitot ja oma aktiivisuus seuraavaksi. Tietynlaista prosenttipeliä, yritetään siirtää vastustaja pois siitä, mitä haluaisivat tehdä.

Seuraava väite: Tällä kaudella on eri syistä alivoimaa ”joutunut” pelaamaan pelaajat, jotka siihen ei ollut kauden alussa roolitettu ja/tai ovat joutuneet opettelemaan uuden taidon, kyseessä on kumminkin pelin erikoistaito?

Heitän pallon takaisin, moniko meidän pelaajista on pelannut aikaisemmin Liiga-tasolla vakituisesti alivoimaa kaksi kautta tai enemmän? Ei niitä montaa ole ja on ihan selvä, että ottaa aikansa ymmärtää sen osa-alueen lainalaisuudet. Ja silti se ei aina riitä, yksi tärkeä asia alivoimapelistä on myös erotella maalit mille voimme jotain ja mille emme voi mitään.

Ylivoimapelin laatu kaikilla tuntuu koko ajan vain nousevan, eli vaatimustaso nousee myös alivoiman suhteen. Toinen asia mitä ei voi vain sivuuttaa on maalivahtipeli, sillä on todella todella iso merkitys jo alivoimapelin suunnittelussa. Sitten jos puhutaan prosenttikiekosta, niin onhan myös iso ero sillä, tapatko pelissä 2–3 vai 4–6 jäähyä.

Pitäisikö joukkueen kasauksessa panostaa vielä enemmän erikoistaitoihin, alivoimaspesialisteihin ja jopa rankkariampujiin? Tälläkin kaudella todella iso määrä jatkoaikoja ja rankkarikisoja, joissa tärkeitä yksittäisiä pisteitä on ollut jaossa.

Niin, tuota pitäisi varmaan kysyä urheilujohtajalta, mihin asti kannattaa, mutta kyllä tuossa on pointti. Hyviä rankkariampujia kyllä uskon meiltä löytyvän, ne kisat tulivat tavallaan siihen huonoon aikaan, kun maalinteon kanssa oli muutenkin ongelmia. Ja olihan meillä Ville Koistinen, joka oli kumminkin NHL-tasolla painanut noin joka toisen rankkarin sisään, ikävä kyllä vaan nyt kausi loppui kahdeksan pelin jälkeen.

Junnuille ja miksei muillekin pelaajille kyllä hyvä ajattelun paikka tuo alivoimapelin arvostus. Kaikki eivät millään pääse pyörittämään sitä ylivoimaa, vaikka se kuinka hienoa onkin. Mutta huippuna alivoimapelaajana pystyt tekemään 20-vuoden Liiga-uran aina! Katsokaa vaikka Miro Ruokosta, hänen vahvuutensa sopii kuin nenä päähän alivoimapeliin, on oppinut jo paljon ja koko ajan oppii lisää, kuinka hyvä tulee, kukaan ei vielä tiedä. Alivoimapelaaminen ei helppoa, se pitää aina muistaa, mutta on voittavassa joukkueessa todella tärkeä osa-alue.

Mainitsit termin voittava joukkue, nelosketju jää usein otsikoiden ulkopuolelle, vaikka on todella tärkeä osa voittavaa joukkuetta. Mitä sinun mielestäsi nykyajan nelosketjusta pitäisi löytyä? Vieläkö karheutta mahtuu kokoonpanoon?

Luotettava kokonaisuus, joka hankkii jäähyjä ja tekee silloin tällöin myös tulosta hyökkäyspäässä. Sieltä varmaan sitten voisi löytyä sitä erikoisosaamista, puolustuspelin osaamista, aloitustaitoa ja ilman muuta oikeanlaiselle santapaperille on aina tilausta. Parhaimmillaan johtoasemassa nelosketju hoitaisi viimeiset kaksi minuuttia pois kellosta. Sitten on myös oltava paikka omalle junnulle hakea kokemusta ja kehittyä ylempiin ketjuihin. Sekin jatkumo on löydyttävä, mutta kolme rookieta samassa ketjussa, niin kyllähän se luotettavuus putoaa, se on selvä. Eli myös kokemusta tarvitaan sinne.

Miten valitset rankkarikisojen ampujat?

Tuloksen tekijät, harjoittelu, intuitio, kuumat pelaajat ja ko. peli. Siinä asioita mistä koostuu, eli meillä on X määrä pelaajia listalla, mistä näiden asioiden perusteella tehdään päätöksiä pelin aikana. Nyt olemme menneet pieneksi ja uskallus puuttunut, henkinen puoli näkynyt myös näissä. Maaliahan siinä yritetään tehdä, niin silloin parasta pöytään ja niitä rohkeimpia yrityksiä käyttöön ja uskon, että niitä tullaan jatkossa näkemään.

Yllätysratkaisut aina piristävät, joten kerro taustat tämän kauden suurimmat yllätyskortin Otto Latvalan asettumisesta ampumaan rankkaria?

Otollahan on yksi bravuurikikka, millä on treenien rankkarikisoissa ollut todella kova ja jatkuvasti samalla harhautuksella. Tätä kautta hänet valittiin myös peliin yrittämään luonnollisesti. Hauskan mausteen tähän tarinaan tuo se, että Otto ei sitten tehnyt sitä bravuuriaan lainkaan, vaan yritti jotain ihan muuta. Nähtiin taas, että treenit ovat treenejä ja pelit pelejä, ihmisiä ollaan kaikki. Mutta pakko myöntää, että kyllä valmennuskin oli vähän kysymysmerkkinä silloin.

Onko valmennuksella positiivinen ongelma? Palaako Jere Innala sittenkään Kontiolan viereen, kun ykkösketju on löytänyt hyökkäyspäässä hienosti yhteisen sävelmän?

Aika näyttää mihin palaa, mutta maajoukkuetason pelaaja kun saadaan mukaan, niin ei väliä. Mahtava pelaaja, joka auttaa meitä varmasti millä paikalla tahansa pelatessaan. Mutta positiivinen asia, se on selvä.

Millainen rooli sinun joukkueessa on kapteenistolla ja valitsetko sinä kapteeniston vai joukkue?

Valmennusryhmän ja vähän urheilujohtajan kanssa asiasta ensin keskusteltiin, sitten johtavien pelaajien kanssa. Tämän jälkeen valitsin kapteenin, jonka jälkeen hänen kanssaan pidin palaverin. Tämän jälkeen sitten valitsimme loput kapteenistosta. Kaikkia keinoja olen kokeillut, mutta kyllä minä sen nykyään valitsen valmennustiimin kanssa. Kesken kaudenhan jouduimme nyt vaihtamaan ja laajentamaan kapteenistoa poisjääntien takia.

Kyllähän kapteenistolla ja johtavilla pelaajilla on todella iso merkitys. Alkukaudesta, kun joukkue oli uusi, valmentaja oli uusi, toimintamalleja haettiin, niin vuorovaikutus on todella tärkeää. Jos viesti ei kulje johtavilta pelaajilta ja kapteenistolta muulle joukkueelle pukukoppiin, on ihan sama mitä valmentaja tekee, niin se vaan menee.

Viimeiset hankintojen (Laurikainen, Laatikainen ja Kankaanperä) arvo on näkynyt kaikille jäälle, mutta arvo kopissa ja henkimaailman asioissa jää ehkä vähän piiloon. Jännästi esimerkiksi puolittaiset maalivahdin päälle ajot ovat loppuneet kuin seinään Kankaanperän tullessa joukkueeseen, nuoret pelaajat omassa joukkueessa pelaavat paljon rohkeammin ja ovat kasvaneet henkisesti monta senttiä…

Jokainen voi miettiä mikä merkitys on, kun vieressä kaveri, johon voi luottaa viimeisen päälle. Oli kyse sitten joukkueesta tai vaikka työyhteisöstä. Joka ikinen päivä tekee kaikkensa joukkueen ja yhteisön eteen. He ovat nähneet, kokeneet ja voittaneet. Heillä on perspektiiviä kertoa ensimmäisen tai toisen kauden kiekkoilijoille mikä on oikeasti tärkeää ja mikä ei, päivittäisessä tekemisessä.

Sillä on älyttömän iso merkitys, tiedettiin tarkalleen mitä saatiin ja sitä joukkue selvästi tarvitsi. Mutta varmasti myös näkynyt näin kuten kysyit. Tuollaiset pelaajat ovat niin omassa joukkueessa kuin vastustajan silmin todella arvostettuja, heillä on paljon annettavaa kaikille. Kanki on hyvä esimerkki, se miten hän esimerkiksi arvostaa alivoimaa ja puolustamista, sen tekemisen tason jälkeen voi vaatia samaa muiltakin.

Pelitahti Liigassa on kova, edessä jopa neljän pelin viikko. Miten fysiikka riittää? Oletko tyytyväinen sen kehitykseen?

Kolmen pelin viikkoja on ollut ja hyvin on mielestäni jaksettu. Silloin kun oli kuukauden tauko peleistä, niin tiedettiin, että nyt on harjoiteltava jo kevättä kohden, silloin ei ole yksinkertaisesti aikaa pelien takia. Tämäkin on prosessi ja hyviä tuloksia olemme saaneet nuorien pelaajien kehityksessä, en ole kyllä tästä huolissani.

 

Avointa peliä – blogi

Marko Syrjälä

 

12.03.2021 11:16

Jaa artikkeli: