Arto Laatikainen päättää upean uransa
Arto Laatikainen päättää 24 vuotta kestäneen jääkiekkouransa tähän kevääseen. Rakkaus lajiin syttyi alle kouluikäisenä eikä loppua näy, vaikka ammattiurheilijan ura jääkiekossa on nyt päätöksessään.
– Muistan, että ekalle luokalle mennessä luokkakaverin isä oli joukkueenjohtajana EJK:ssa Espoossa ja hän pyysi mukaan toimintaan. Siitä lähti seuraharrastus käyntiin ja se imaisi mukaansa täysillä, kuvailee uransa tähän kevääseen päättävä Arto Laatikainen ensiaskeleitaan jääkiekossa.
1349 ottelua Liigassa, SHL:ssä, Champions Hockey Leaguessa ja Mestiksessä, joista 148 playoffseissa. Kolme Suomen mestaruutta, Ruotsin mestaruus, hopeaa ja pronssia Liigassa. Eniten pisteitä (67) ja syöttöpisteitä (55) playoffseissa puolustajista ja yhden kauden playoffsien puolustajien syöttöennätys (17). Liigan paras puolustaja kaudella 2007–2008.
Arto Laatikaisen palkintokaapin sisältö ja meriitit hakevat vertaistaan.
– En muista ensimmäistä ja viimeistä peliä, mutta niiden väliin sijoittuvan matkan muistan hyvin. Olen kiitollinen siitä. Nyt tämä pitkä ja antoisa matka on tullut päätökseensä. Viisi-kuusivuotiaana ulkojäillä syttynyt rakkaus jääkiekkoon on kantanut minua ja jääkiekolla on varmasti minulle annettavaa myös jatkossa, mutta pelaajaura on nyt ohi, pohtii puolustajalegenda.
– Perhe on tukenut uraani, elämässä on paljon muutakin kuin jääkiekko. Tuki on ollut tärkeää ja nyt on aika antaa heille takaisin. Pari innokasta jääkiekkopeluria on kotona ja heidänkin kauttansa jääkiekko pysyy elämässä mukana vahvasti.
37 vuotta jääkiekko on ollut osa Laatikaisen elämää ja suurimmat kiitokset pitkästä urasta menevät tietysti kotiin.
– Vanhemmat ja erityisesti äiti on antanut sen mahdollisuuden ja kuskannut, joten sieltä se kipinä on lähtenyt. Omaa perhettä kun alkoi tulemaan, he ovat olleet tukena. Urheilijana joutuu olemaan välillä myös itsekäs, jotta voi pelata pitkän uran ja he ovat hyväksyneet sen. Tietysti agentit, pelikaverit ja valmentajat ovat antaneet eväät siihen, että olen voinut pelata näin pitkään. Se mitä jääkiekko on antanut 37 vuoden aikana, on merkittävää. Välillä on ollut vaikeaa ja olen saanut aina tukea. Jääkiekko ja jääkiekkoyhteisö on antanut minulle niin paljon, että on vaikeaa edes tarpeeksi kiittää. Iso rakkaus jääkiekkoon on ollut suuri teema urallani.
Rauhallisuus ja analyyttisyys leimasivat uraa
1024 runkosarjan ottelua ja 131 playoffs-ottelua Liigassa antavat uskomattoman laajan näkökulman suomikiekosta. Paljon on puolustajan mukaan muuttunut Liigassa sitten vuoden 1998, jolloin Laatikainen pelasi ensimmäisen Liiga-pelinsä Bluesissa. Yksi on silti ylitse muiden: vauhti.
– Vauhti on nyky-Liigassa aika kova. Itsekin tällä kaudella havahduin siihen, että kuinka sitä onkaan vielä tällä iällä pystynyt kaukalossa operoimaan. Tietysti omat vahvuudet, pelinluku ja sijoittuminen, antoivat paljon anteeksi ja niillä pystyi kompensoimaan sitä hommaa. Kyllä vauhti menee varmastikin vielä eteenpäin tulevina vuosina.
Neljän mestaruuden mies listaa pokaalin nostot kirsikoiksi jääkiekkokakun päällä. Tärkeintä on ollut itse ura, joka on pisimpiä suomalaisia jääkiekkouria kautta aikain.
– Se isoin juttu ja mitä arvostan myös itse eniten, on tämä pitkä matka. Se on vaatinut paljon työtä, mutta se kaikki mitä on saanut kokea, jää päällimmäisenä mieleen kiikustuoliin. Toki mestaruudet ovat hieno juttu, että on konkreettisesti saavuttanut jotain, mutta matka on se tärkein. Olen aina saanut pelata minuuttimäärissä paljon ja olen nauttinut siitä. Pelimaailma on oma elämänsä ja sinne hypätessä olen saanut uppoutua jääkiekkoon.
Laatikainen nosti neljännen ja viimeisen kerran mestaruuspokaalin ilmaan Raksilan illassa 4.5.2019 38-vuotiaana. Laatikaisen tasoitusmaali seitsemännessä finaalissa takatolpalta on yksi HPK-historian karkki, joka ei koskaan unohdu. Laatikaisen vahvuudet pelinluvussa ja sijoittumisessa loivat mahdollisuuden pitkän uran loppupuolella onnistuneisiin kausiin.
– Kyllä nämä omat hyvät ominaisuudet tukivat tätä hommaa. Toki viime vuosina alkoi toteamaan, että siinä tarvii hyvät jätkät ympärillekin. Mitä parempi kemia ja jätkät ympärillä, sitä paremmin sain omaa parastani esiin. Ehkä jatkoajan 3vs3 ei enää ollut viimeisinä vuosina minun juttuni, vaan enemmänkin 5vs5 peli, jossa peliäly on ehkä tärkeämpää, naurahtaa Laatikainen.
Rauhallisuus on ollut iso osa Laatikaisen pelityyliä eikä julkisuudessakaan ei ole räiskynyt.
– Muistan, että nuorempana kilpailullisuus näkyi esiteini-iässä huuteluna tuomareille ja kiekon lämimisenä minne sattuu. Olen huomannut urallani, että jos alan liikaa tunteilemaan, peli kärsii siinä ohessa. Fokus ja heittäytyminen peliin tuo parhaan tuloksen ja keskittymisen oikeisiin asioihin.
Jääkiekkojoukkueet ovat Laatikaisen uralla vaihtuneet ja vuosien saatossa numero 42 on muuttunut parikymppisestä nuorukaisesta lähes 42-vuotiaaksi kokeneeksi legendaksi. Pukukopissa Laatikainen on aina ollut yksi pojista, ikään katsomatta.
– Pojat on poikia, en koskaan kopissa huomannut, että ikä olisi mikään ongelma suuntaan tai toiseen. Kopissa pelaajia yhdistää hiki ja rakkaus jääkiekkoa kohtaan. Yhteisen päämäärän eteen tehtävä työ sitouttaa.
Kohti uudenlaista arkea
Vuosikymmenten jälkeen koittaa se aika, kun Laatikainen ei valmistaudu seuraavaan kauteen huippu-urheilijan tapaan. Nyt on aika vetää happea, mutta samalla viime vuosina esiin ovat nousseet uudet ajatukset roolista jääkiekossa.
– Viime vuosina isommin esille ja ajatuksiin on noussut valmentaminen. Moni on sanonut, että paljon annettavaa voisi olla ja itsekin näen, että pelin ymmärrys ja rauhallisuus sekä ison kuvan näkemys ovat avuksi valmennusta ajatellen. Mutta rauhassa mennään, mistä sitä vielä tietää, onko se mun juttu, mutta sen kortin aion varmasti katsoa.
Laatikaisella on selvä näkemys siitä, että nuorten pelaajien pitäisi edelleen harrastaa mahdollisimman pitkään monipuolisesti eri lajeja hyötyäkseen siitä jääkiekkokaukaloissa.
– Turhan aikaisin kilpailu alkaa jääkiekossakin ja lapset joutuvat rajoittamaan lajikirjoaan varsin aikaisin. Mikä sitten on oikea ikä, en tiedä, mutta varmasti pelinymmärrys tulee paremmaksi ja monipuolisemmaksi eri lajien harrastamisen kautta. Nykypäivänä moni nuori jääkiekkoilija osaa kyllä luistella vaikka miten ja käsitellä kiekkoa hienosti, mutta pelinymmärrys ja kokonaiskuvan näkeminen sekä aistiminen kehittyvät paremmin suuremmalla lajivalikoimalla.
On tullut aika kiittää ja kumartaa. Laatikainen on ollut peliurallaan fanien rakastama ja kiekkoyhteisön tärkeä jäsen, mihin ikinä kiekko on häntä vienytkään. Ladan mukaan jääkiekko yhdistää ihmisiä upealla tavalla.
– Jääkiekkoyhteisö on täynnä hienoja ihmisiä roolissa kuin roolissa. Olen nähnyt paljon eri seuroja ja paikkakuntia, ulkomaitakin ja kyllä sen huomaa, että jääkiekko on ollut ja on iso juttu paikkakunnilla, jossa olen päässyt pelaamaan.
Hämeenlinna-nimisellä pikkupaikkakunnalla Laatikainen on tuntenut olonsa kotoisaksi ja tykännyt siitä, että ruokakaupassa on päässyt käymään keskusteluja positiivisissa merkeissä.
– Iso kiitos Hämeenlinnan jääkiekkoyhteisölle. Kolme ja puoli vuotta täällä ja pelkkää hyvää sanottavaa. Hämeenlinnasta tuli minulle kuin toinen koti, vaikka perhe on ollut Espoossa. Olen nauttinut täällä olosta ja yhteisön ja fanien tuesta. Iso kiitos kaikille tästä matkasta.
Koko suomalaisen jääkiekkoyhteisön puolesta: Kiitos Lada! <3
09.04.2022 11:58
Jaa artikkeli:
