Avointa peliä: Uusi nikokapanen!

HPK-juniorijääkiekko ry:n toiminnanjohtaja Marko Rahikainen on oikea henkilö kertomaan kuulumisia mitä pienemmissä halleissa tapahtuu, miten tulevaisuutta rakennetaan häkkipäiden seassa ja mitä muuta kuuluu HPK:n junioripuolelle.

Minkälaisilla ajatuksilla junioripuoli tällä hetkellä sykkii ja kehittyy eteenpäin?

Tällä hetkellä toimintaa tehdään vuonna 2014 tehdyn strategian pohjalta, sen lisäksi olemme ottaneet ison linjauksen valmennuspuolella. Olemme panostaneet ja panostamme valmentajiin, jotka ovat lähellä ihmisiä ja pelaajia. Osaamme kyllä opettaa niin sanotun kovan jääkiekon, mutta nyt haemme lisäarvoa ja kehitystä tältä pehmeämmältä puolelta myös. Viime kaudella saimme liigaorganisaation kanssa B-junioreille päätoimisen päävalmentajan, joka on lisännyt junioripuolella paljon ammattitaitoa sekä ammattilaisuutta.

Mitkä ovat tämän pohjalta seuraavat askeleet, tuleeko C-junioreihin myös jollain aikavälillä päätoiminen valmentaja?

Meillä on HPK Liiga Oy:n kanssa todella hyvä yhteistyö ja paljon keskustelemme ja sitä kautta pyrimme kehittämään koko seuran toimintaa. C-junioreiden valmentaja on todella tärkeä palanen, mutta varmasti mietimme tässä taloudellisessa tilanteessa myös muita vaihtoehtoja. Olisiko sittenkin järkevämpää satsata esimerkiksi junioripäällikköön, valmennuspäällikköön tai urheilutoimenjohtajaan, jota kautta saisimme panostuksella laajemman otannan junioripuoleen. Näistä kaikista vaihtoehdoista varmasti keskustellaan tämän talven aikana.

Minkälaisia pelaajia HPK juniorijääkiekko haluaa kasvattaa?

Tässähän tulee nyt kaikki nämä kliseet… pelitaitavia, nopeita ja vahvoja pelaajia. Mutta kyllä näihin asioihin vain tiivistyy se HPK:lainen kiekkokulttuuri.

Onko junioripuolella kiinnitetty jossain vaiheessa huomiota siihen, että kun mennään muutamia vuosia taaksepäin niin juniorirummusta tuli läpi vain vaahtosammuttimen kokoisia pelaajia? Onko esimerkiksi pelaajien eriaikaiselle motoristiselle kehitykselle annettu ajatustakaan nykyaikana?

Meillä on edelleen myös niitä vaahtosammuttimen kokoisia pelaajia, mutta me katsotaan enemmän sitä pelitaitoa ja luonnetta. Toki pitää olla pitkäjänteinen ja nähdä jonkun isokokoisen pelaajan taakse, mitä sieltä olisi ehkä tulossa, kun saadaan koordinaatio esimerkiksi samalle tasolle, kuin sillä pienemmällä pelaajalla, jolla se on ollut jo muutaman vuoden kohdallaan. Toki kaikki haluaa tuottaa isokokoisia ja hyvin liikkuvia pelaajia, mutta niillä pienemmiläkin voi olla joku juttu, millä pärjää pitkälle.

Minkälainen tavoite juniorijääkiekolle on kasvattaa maailman huippupelaajia, ei vain kansallisen tason?

Totta kai on, Juuse (Saros) yhtenä esimerkkinä. Mutta kyllähän meidän ensimmäinen lähitavoite on kasvattaa hyviä pelaajia Liiga HPK:lle. Pompatkoon sieltä sitten NHL:ään ja huippupelaajiksi, näinhän se asia etenee joka tapauksessa.

Ketä junnuja suosittelet seuraamaan, kun sattuu hallille junioripeleihin?

B-junioreissa pelaa, C-juniori ikäinen Santtu Hakanen, josta olen jo ääneen sanonutkin, että on uusi nikokapanen. Tietyllä tapaa erittäin huomaamaton, mutta pelaa todella hienoa ja järkevää lätkää illasta toiseen. Sitten on Kristjan Kombe, joka on päässyt jo haistelemaan A-junioreiden ilmapiiriä. Jokisia löytyy pari kappaletta, Jere ja Janne. Monessa ikäluokassa on sellainen hyvä massa niitä potentiaalisia pelaajia, aika näyttää, kuka pomppaa enemmän esiin ja koska. Kaikkihan on kiinni siitä miten jaksaa harjoitella ja miten asioita tehdään pitkällä suunnitelmalla.

Miten HPK:ssa on hoidettu ns. lähikuntien haravointi ja sieltä mahdollisten lahjakkuuksien poimiminen HPK:n väreihin?

Meillä on yhteistyösopimukset monen lähiseudun joukkueen kanssa, tällä hetkellä selkeinä pelaajapolkuina on Valkeakoski ja Forssa, josta on pelaajia siirtynyt eniten meille. Riihimäki ja Hyvinkää ovat myös erittäin vahvaa kasvattajaseutua, sieltä on tullut myös pelaajia ja varmasti tulee, mutta siellä saman etäisyyden pääkaupunkiseutu on myös vahvana vaihtoehtona eteenpäin siirtyvillä.

Avointa peliä – Marko Syrjälä