Avointa peliä: Täällä Amerikan kirjeenvaihtaja Eetu Tuulola
Eetu Tuulolan seikkailu isojen annosten ja vielä isompien limpparimukien maassa on käynnistynyt. Kävin keräämässä jenkkietiketillä varustetun pullopostin rihmaisesta Vanajasta. Tämä on siis toinen kirjoitus tähän juttusarjaan, nautinnollisia lukuhetkiä Eetun kirjeen parissa.
Tänne maapallon toiselle puolelle kuuluu hyvää. Pari viikkoa sitten palasin Calgaryn leiriltä takaisin Everettiin. Calgaryn leiristä jäi erittäin positiivinen maku päällimmäisenä mieleen. Pystyin mielestäni antamaan myös hyviä näyttöjä valmennukselle ja seuran johdolle. Pelejä kertyi ensin young star leirillä kolme, jotka kaikki pääsin pelaamaan, tehoja kertyi 1+3. Iloiseksi yllätykseksi sain jäädä main campille, jossa Calgaryn johto antoi minun pelata yhden pelin, jossa vastassa oli Edmonton.
Everettiin palattuani kauden alku jäi lyhyeksi, kun toisessa pelissä vastustajan pakki päätti taklata kuolleesta kulmasta ja paiskauduin olkapää edellä laitaa päin. Pieni vamma tuli vasempaan olkapäähän, mutta onneksi kyse ei ole isosta vammasta ja kuntoutus on mennyt hyvin. Parin viikon sisällä pitäisi päästä taas touhuamaan kaukaloon.
Arki täällä on käytännössä joka päivä samanlainen. 10.30 alkaa treenit, jollei ole pelipäivä, joten yhdeksältä heräilen, aamupala ja kämppäkavereiden kyydillä treeneihin. Siellä tehdään päivän ohjelman mukaan eri asioita ja iltapäivällä kahden kolmen aikaan tullaan takaisin kotiin syömään. Illat ovat yleensä vapaat, silloin puuhataan mitä keksitään, mutta yleensä ihan lepäillessä, autotallissa pingistä pelaten tai poreammeessa palautellen menevät illat.
Vaikka paljon menee aikaa hallilla ja kotona, niin toisella viikolla täällä käytiin katsomassa baseballottelua ja jenkkifutista Seattlessa. Paikallinen pesäpallo ei oikein sytyttänyt, mutta soikeapallopeli oli todella nasta kokemus. Lisäksi täällä on oikein vahva kulttuuri, missä käydään paljon kyläilemässä joukkuekavereiden tykönä tai heitä tulee meidän tykö.
Perhe mihin pääsin on ollut aivan loistava päivästä yksi lähtien, erittäin mukavia ja rentoja ihmisiä. Kämppäkaverit hauskoja huulimiehiä, joiden kanssa ei ole ollut tylsää lainkaan ja mikä parasta ottivat mut vastaan aivan loistavasti.
Peli on ollut juuri sellaista mitä odotinkin, eli fyysistä ja nopeaa päästä päähän menoa. Kiekon kanssa ei ole niin paljon aikaa kuin Suomessa. Se toi pariin ekaan peliin pieniä vaikeuksia, mutta nyt alkaa jo hahmottamaan, kuinka nopeasti ratkaisuja pitää pystyä tekemään pienessä tilassa. Mitään erityishuomiota en ole saanut, vaikka tulenkin Euroopasta tai ainakaan en ole sitä huomannut.
Kokonaisuudessaan siis hyvin menee ja olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseen tulla tänne oppimaan uutta.
Eetu
Eetu-saagan ensimmäinen tarina luettavissa täältä.
Avointa Peliä – Marko Syrjälä
27.10.2016 15:30
Jaa artikkeli:
